Yleisönä vaihteeksi
Pari viikkoa sitten kävin erään nuorisoseuran järjestämässä kansaivällisen festivaalin päätöskonsertissa. Kyseisen konsertin aihe on minulle hyvin läheinen ja siksi olin innostunut näkemään tuttuja ja uusia maita edustavien ryhmien tanssi- ja musiikkiesityksiä. Tällä kerta jätin kameran kotiin ja tarkoitus oli keskittyä pelkästään katsomiseen. Konsertti oli järjestetty Lahden Sibelius-talolla, jonka yleisö täytti lähes täyteen parvea myöten.
Kutsu kävi, yleisö oli siirtymässä katsomoon. Matkalla saliin bongasin valokuvaajan. Varustuksen perusteella päättelin sen olevan konsertin virallinen kuvaaja. Panin myös merkille kameran liitettyä salamaa. Varmaan hänellä oli yleisökuvausta odotushallissa.
Istuuduin paikalleni ja rupesin selaamaan konsertin ohjelmaa. Hetken päästä huomasin samaisen kuvaajan asettuvan lähelle lavan sivureunaa. Taas jälleen kiinnitin huomioni salamaan, joka oli yhä kiinni. Mutten kuitenkaan tässä vaiheessa reagoinut asiaan. Valot himmenivät.
Skottilaisten säkkipillien soitto täytti salin ja lavalle astui juontaja takananaan kaksi säkkipillisoittajaa. Komea avaus. Lyhyeen tervetulojuonnon ja parin seuraavan esiintyjän esittelyn jälkeen hän poistui. Kulttuurimatka alkakoon. Lavalla ensimmäisenä esiintyi tuttu suomalainen ryhmä ja silloin koko konserttisalin täytti hirveä lähtölaukaus helvettiin. Silmiin jäi valoläikkä vasemmalle puolelle.
Se oli bongaamani kuvaaja ja sen salama. Tiesin nyt odottaa pahinta. Aivoihin tulvi ajatuksia sisääntulossa olevasta kuvauskieltokyltistä, juontajan mainitsematta jäänyt kuvauskielto ja ihmisten moraali. Sitten tuli uudestaan sokaiseva välähdys. Levottomuus alkoi vallata minua ja siinä samalla odotukseni on täyttynyt. Tuntui että kaikki, joilla oli pokkarit mukana, ovat kaivaneet ne esiin ja alkoivat laukoa armotta kuvia. Se on siinä. Ihmiset ovat noudattaneet kieltokyltin sanomaa tai noudattaneet omaa maalaisjärkeä olla kuvaamatta. Mutta nyt kun kerran virallinen kuvaaja käyttää salamaa, tarkoittaa se tietenkin katsojien mielestä, että heilläkin on oikeus myös kuvata. Näköjään myös toinen järkkäriä omistava kuvaaja alkoi käyttämään ulkoista salamaa katsomon takaosasta. Konsertista on tullut mahdoton seurata syvällisesti yksityiskohtiin keskittyen. Ainoastaan pintapuolisesti, ikään kuin uutisotsikoiden läpikäyminen.
Satunnaiset pokkarikuvaajien välähdykset vielä sietää, eivätkä ne aina häiritse seuraamista. Mutta kun satunnaisuudesta tulee sarjamaista ja miltei jatkuvaa, tämän lisäksi lisäsalamoiden täyden tehon välähdykset näkökentässä, alkaa soppa keittyä kattilan yli. Teki mieli noustaa paikalta ja tunkea sen salama paikkaan, jota ei yleensä esitetä julkisesti. Mutta kaivoin sen sijan kännykän esiin ja näpyttelin tekstarin tyttöystävälleni, joka oli muusikkona kyseisessä konsertissa. Toivoin, että huomaisi viestin, jota voisi välittää juontajalle. Mutta ei tainnut tavoittaa. Konsertti oli joka tapauksessa pilalla. Ainakin minun osaltani.
Myönnän toki, että valokuvaajataustani takia reagoin asiaan voimakkaammin kuin tavallinen katsoja. Mutta täytyy myös sanoa, etten ollut ainoa jota vasemmalla puolella oleva salamointi haittasi. Huomasin vieressä istuvien myös katsoneen pahasti kuvaajaan suuntaan.
Kun vertaan tätä konserttia muihin kokemani konsertteihin, niin tässä oli poikkeuksellisen runsasta välkehdintää ja ensimmäinen konsertti, jossa näin myös virallisen kuvaajan käyttävän salamaa. En tarkoita nyt lehtikuvaajien ajattelemattomuutta. Olin tämän vuoksi myös pettynyt konsertin järjestäjään, jolla uskoisin olevan runsaasti kokemusta alalla.
Luulisin 26€/18€ hintaisen konsertin tarjoavan häiriöttömän nautinnon esityksestä. Kyseessä kun ei ole mistään pilkkahinnasta. Samaan hintaan voi päästä jopa Oopperaan, jossa häiriöttömyys on taattu.
Tämä oli minulle hyvin raju oppitunti siitä, kuinka pahasti konsertti voi mennä pieleen. Toivon, että konserttien järjestäjät ottaisivat vakavasti huomioon konsertin valokuvaamisen. Myös konserteissa valokuvaajat saisivat miettiä toimintansa. Lyhyt opas konserttikuvauksen etiikkaan löytyy edellisessä artikkelissäni.
Aika jännittävää, viime kerralla ollessani kyseisessä paikassa istumassa yleisössä. Oli olkapäälläni varmuuden varalta kamera laukkuineen mukana, ja sisälle astuessani oli oven kokoinen portsari sanomassa että tuota on sitten turha kaivaa esille. Että sikäli oli hyvin valvonta kohdallaan. Tietenkin kuuliaisesti olin huomannut suuret kieltokuvat jo ulkopuolella.
Todettava on että loppukonsertista huomasin että kyllä pikkupokkarit räpsivät siellä vailla mitään järkeä, joten kaivoin omanikin esille. Tietysti portteerilta tiukasti piilossa. Ja muutaman salaisen napsun otin siskolleni talteen. Tietenkin ilman salamaa.
Todettavaa on että kameran käyttäjänä on ehdollistunut jos kuulee jonkun muun raksuttavan suljintaan konsertissa. Ääni jotenkin ylikorostuu, kun sitä ei itse tee. Olemmeko tuomittuja siihen, ettemme pysty nauttimaan konserteista joissa joku muu kuvaa kuin me itse?
Loppukevennyksenä todettakoon eräästä tapahtumasta, johon minut hankittu kuvaajaksi.. Juontaja kielsi kuvaamisen esityksen aikana. Minä tietenkin kuuliaisena löin kameran sitten laukkuun…Joo nolo oli myöntää esityksen jälkeen, kun tultiin esitysten jälkeen kysymään kuvia.
Meitä ei taida olla montaa, joka näin kuuliaisesti nykyään toimii?