Blogi loki päiväkirja

Tervehdys! Olen palannut pitkän tauon jälkeen. Työ- ja muut kiireet ovat vieneet kaiken ajan, etten ehtinyt kirjoittaa tänne.

Viimeisimmän blogimerkinnän jälkeen olin kuvaamassa kolmea isohkoa tapahtumaa, joista kahdessa panin merkille lehtikuvaajien käyttäytymisen konserteissa.
Lehtikuvaaja kesken esityksen käveli lavan eteen ja otti kuvan salamalla, odotteli sopivaa hetkeä, otti toisen kuvan, selaili kuvia kameran näytöstä, otti vielä yhden kuvan ja käveli pois. Yleisö oli pettynyt. Kyseessä oli suljettu, maksullinen konsertti, jossa yleisöllä on istumapaikat. Tekikö lehtikuvaaja virheen? Teki. Pilasiko kuvaaja järjestäjien maineen? Kyllä.

Suljetuissa maksullisissa tapahtumissa jokainen häiriö yleisön näkökulmasta on järjestäjien syytä. Yleisö ei voi tietää, että häiriön aiheutti virallinenkin taho, kuten lehdistö tai tv-media. Tai järjestyksenvalvojat eivät huolehdi, ettei humaltuneet osallistujat pääse häiriköimään.
Yllä olevassa tapauksessa lehtikuvaaja on pitänyt omaa tehtäväänsä tärkeämpänä kuin menossa olevaa tilaisuutta. Vaikka omistaa Pressikortin ja saa vapaan pääsyn tilaisuuksiin, se ei kuitenkaan tarkoittaa, että kortin omistajalla on oikeus tehdä mitä lystää.

Ajatellaanpa ensin tätä asiaa hierarkkisessa näkökulmassa. Tilaisuudella on ensisijainen asema kaikissa tapauksissa. Katsojat ovat toissijaisessa asemassa. Järjestäjät kolmantena. Vasta näiden alle sijoittuvat kaikki muut. Tilaisuuden luonne määrää pelisäännöt, johon alempana olevat alistuvat.

Tilaisuuksien luonteet ovat suljetut, avoimet, vapaat tai hallitut. Suljettu tilaisuus rajaa osanottajia pääsyoikeudella. Oikeus voi olla maksullinen tai sallittu tiettyyn piiriin kuuluvalle osanottajalle. Avoin tilaisuus on vapaa kaikille, osanottajia ei rajata. Paitsi yleisen järjestyksen ja turvallisuuden kannalta riskitekijoita yritetään välttää. Vapaassa tilaisuudessa osanottajilla on oikeus liikkua vapaasti mahdollisesti rajatulla alueella. Hallitussa tilaisuudessa ylläpidetään häiriöttömyyttä, tyypillisesti järjestämällä kaikille istumapaikat.

Koska tilaisuudet ovat tarkoitettu osanottajille, näiden välinen viestintä ei saa häiriintyä. Tätä kunnioittavat myös järjestäjät, siksi he ovat hierarkiassa osanottajia alempana. Järjestäjät ylläpitävät tilaisuuden kulkua ja heidän työtä ei saa häiritä. Näin kaikki muut ovat tämän hierarkian lopussa, jossa ovat vierailevat tahot, kuten myös lehtikuvaajat.

Lehtikuvaajan tai muu median edustaja, joutuu kunnioittamaan kaikkia tilaisuuteen liittyviä tahoja. Näin ollen median edustajan on otettava ensin tilaisuuden luonteen huomioon. Suljetussa hallitussa tilaisuudessa osanottajat odottavat häiriöttömyyttä tilaisuuden seuraamisessa. Etenkin maksullisissa tilaisuuksissa tämä asia korostuu eniten. Pienikin häiriö saattaa pilata tunnelmaa tai juonen kulun seuraamisen. Tätä voisi vertailla ravintola-annokseen, josta löytyi torakka. (Nyt ei puhuta aasialaisen menun sisällöstä.) Ravintolan asiakas tällöin pyytää kokonaan uutta annosta tai pahimmassa tapauksessa hylkää koko ravintolan.
Lehtikuvaajan on kunnioitettava tälläisissä tilaisuuksissa yleisöä ja antaa sille rauhan seurata tilaisuutta. Kuvaaja voisi valmistautua tähän tapaukseen välineillä, joilla pystyisi ottamaan kuvia häiritsemättä yleisöä. Oikeasti tätä asiaa kannattaa miettiä jo kuvaajan tehtävänantajan tasolla. Tehtävänantajalla on oltava perustietoja tilaisuudesta, joko suoraan tai kirjoittavan toimittajan kautta. Tilaisuuksien järjestäjät ilmoittavat lähes aina tilaisuuksien luonteista ja mahdollisista yksityiskohdista. Kuten siitä, että tilaisuudella on oma(t) valokuvaaja(t), jo(i)lta saa tarvittavia kuvia. Näin meidän tapauksessa. Ja useat mediat pyytävät etukäteen ketä pitäisi kuvata erityisesti. Mutta valitettavasti kuitenkin löytyy epäpäteviä tapauksia. Uskon, että monilla ammattilaiskuvaajilla on etiikka kohdallaan. Mutta nykyisin ammattilaiskuvaajia ei enää pidetä arvossa, kirjoittaville toimittajille annetaan pokkarit ja käskevät kuvata itse. Näin mediat pääsevät halvalla ja aiheuttavat näin lehtien kuvitusmateriaalien laadun laskemisen. Eikä kirjoittavilla toimittajilla ole koulutusta saati tietoa valokuvauksen etiikasta.
Jos kuitenkin tilaisuudella ei ole omia kuvaajia, eikä lehtikuvaajalla ole valmiuksia haastaviin tilanteisiin, voi hän pyytää pääsyä esimerkiksi kenraaliharjoituksiin. Niissä kuvaajalla on parempi mahdollisuus saada haluamansa kuvat aiheuttamatta häiriötä.

Avoimiin hallituihin tilaisuuksiin median edustajat eivät yleensä sovi etukäteen järjestäjien kanssa toimituksen järjestelyjä. Näin lehdistökuvaaja saattaa tulla tilaisuuteen valmistautumattomana. Silti kuvaajan ei pidä mennä häiriköimään yleisön eteen. Vaan keksiä joku muu ratkaisu kuvan saamiseen. Vaikka sopimalla järjestäjien kanssa paikan päällä parin kuvan ottamisesta tilaisuuden päätyttyä. Tai varmistamalla onko järjestäjillä omasta takaa mahdollisia kuvia lehdistöä varten. Lehtikuvaajan ensisijainen tehtävä on toimittaa valokuvan aiheesta. Se, että onko kuva hänen ottamansa vai jonkun muun, on toissijainen asia. Jos on saatu oikeus julkaista kuva mediassa, se riittää.

Vapaissa tilaisuuksissa yleisöllä on vapaus liikkua. Tällöin liikkuva kuvaaja ei ole häiriöksi muille, ellei rupea tönimään tylysti ympärillä oleviä saadakseen haluamansa kuvakulman. Vapaissa tilaisuuksissa lähes poikeuksetta sallitaan äänen käyttöä, kuitenkaan häiritsemättä tilaisuuden kulkua. Kuvaaja voi kohteliasti pyytää muita päästämään haluamaansa paikkaan. Kohtelialla käyttäytymisellä yleisökin antaa helposti tilaa.

Nyt voisi siirtyä puhumaan salaman käytöstä. Pelkästään tilaisuuksien luonne ei riitä perusteeksi salaman käytölle. Sitä varten on huomioitava useampia tekijöitä. Suljetuissa hallituissa tilaisuuksissa lähes aina valokuvaaminen kielletty. Useimmiten syynä on salamoiden käyttö. Tyypillinen pokkarikuvaaja kuvaa automaattiasetuksilla, jotka hämärässä laukaisevat salaman. Pelkän salaman käytön kielto ei tehoa, monilla sattuu vahinko unohtamalla kytkeä salaman pois. Salamat häiritsevät yleisöä ja pilaavat mahdollista tilaisuuden videotaltiointia.
Toinen syy kuvaamisen ja videokuvaamisen kieltoon on tilaisuudessa esiintyvän mahdollinen tekijänoikeuden alainen teos, jonka sisällön luvaton kopioiminen ja muualle vieminen on kiellettyä. Lyhyesti sanottuna, jos tilaisuudessa kuvaaminen on kielletty, on salaman käyttö luvan saaneillakin ehdottomassa kiellossa.
Jos tilaisuudessa salaman käyttöä ei kielletä, on sen käyttö silti harkinnanvarainen. Etenkin esiintyjien läheltä kuvaamisen aikana. Salamaton kuvaaminen on silloin paras vaihtoehto esiintyjän kannalta. Salaman ampuminen päin esiintyjien kasvoja saattaa pilata tilaisuuden kulkua. Jos tilanne on kuitenkin sen verran hämärä, ettei kuvasta tule mitään, niin kuvaajan on keksittävä ratkaisu käyttää epäsuoraa salamaa. Vaikka heijastamalla katon tai muun kautta. Jos sekin on mahdottomuus, niin silloin kannattaa odottaa tilannetta, jolloin esiintyjällä on jonkinlainen keskittymistaukko. Tai vastaava tilanne, jolloin suora salama ei aiheuttaisi pahaa häiriötä.

Toivottavasti sain kirjoitettua kaikki ajatukseni tähän asian liittyen. Varmasti jokin on unohtunut. Eiköhän ne tulee esiin joskus myöhemmin. Minua, valokuvaajana, hävettää suunnattomasti virkaveljien vastuuton käyttäytyminen. Vaikka valokuvaajia on eri aloilla, yhdistää heitä kuitenkin yhteinen etiikka. Itse kunnioitan lehtikuvaajien haastavaa työtä. Mutta kunnioittaisin enemmän jos heillä olisi myös moraali valokuvauksessa.