Torstaina lähtö on klo 10. Haetaan ensin Antin passi matkatoimistolta ja tehdään pikavisiitti hänen työpaikalleen. Sitten matka jatkuu kohti Venäjää.

Pitkän säätämisen jälkeen ollaan vihdoin tien päällä.
Pelästyin matkatoimistossa, kun pyysivät täyttämään viisumianomuksen uudestaan, kun puuttui yksi kohta. Mutta tilanne keveni kun sain tietää, että viisumi on kuitenkin valmis. Lähinnä arkistoa varten halusivat puuttuvan tiedon paperille.
Antti innostui ajamaan rajaan asti, siitä eteenpäin ajaan minä. Pääsinpä sitten kirjoittamaan tätä blogia. Säätä luvataan aurinkosta koko viikonlopuksi.
Hyvä tuuletus tässä autossa. Vaikkei ole ilmastointia, silti ei hikoilee.

Suomen tullissa odotettiin kymmenisen minuuttia jonossa ja tullissa meni läpi kuin rasvalla. Ennen tullia otettiin liikennevakutus, maksoi vaan 37 euroa. Täysasko onneksi toimii Venäjälläkin.
Isä on jo odottanut rajan toisella puolella jo tunnin. Sovittiin että hän tulisi vastaan.

Venäjän tulliin oli pitkä jono, jota otettiin vastaan pätkittäin. Odotus oli puolisen tunnin verran. Tullin byrokratia on melkoinen. Piti täyttää sitä sun tätä, jotta saisi auton rajan läpi. Parit paperit tarvittiin täyttää, jotta eräs rajavartijoista, joka on parin sadan metrin päästä, saisi semmosen kokoelmaansa. Ja miksi ihmeessa autoasiat hoidetaan toisessa kopissa ja passiasiat parin kymmenen metrin päässä olevassa toisessa kopissa. Onhan tuo ihan järkevää, mutta ei se paljoa nopeampaa ole. Kuon Suomen tullissa kaikki on digitaalista ja yksi henkilö hoitaa kaiken. Silti suomalainen tulli on nopein ja tehokkain.
Kohta bongataan isää ja siskopuoleni, jotka ovat odottaneet meitä muutaman tunnin.

Viipuri! Pitää jossain vaiheessa käydä täällä kiertelemässä. Nyt on vain nopea läpikulku kohti mökkiä.