Blogi loki päiväkirja

Huomenta, vai mitä se kello nyt olikaan. Mentiin siis Käkisalmeen yöksi vanhan Vuoksen uoman rannalle. Aamusella alkoi ohikulkuliikenne, kun väki kävi esim. pesemässä isoja muoviastioitaan koskesta vettä hakien. Kalallakin istui muutama mies. Yöllä seuranamme oli vain vaihteleva joukko kulkukoiria, jotka eivät tosin tulleet kovin lähelle. Hyvä niin. Iloinen huomio oli se, että auton keula oli kohti pohjoista (sattumalta) ja tummennetut lasit olivat pitäneet auringon lämmön ulkopuolella erittäin tehokkaasti. Ei siis ollutkaan harmi, ettei autoa saanut kuusen katveeseen.

Sattumalta aamutuimaan löytyi myös kartta, jota ei oltu osattu aiemmin etsiä/havaita/lukea. Siinä oli tarkemmin koko Leningradin alueen tiestö ja siten myös koko Kannas. Valitettavasti siitä näkyi eilisen reittimme useampikin kohta, jotka oli merkitty päättyväksi. Eli oikeassa oleviakin karttoja on siis olemassa. Uuden kartan innostamana päätettiin vielä lähteä koittamaan tietä papan kotitilalle, mutta päätimme lopulta kääntyä takaisin tien laadun huonotessa. Siispä nokka kohti Sortavalaa ja Petroskoita.

Aamusella olimme myös turisteja. Ajelimme “Käkisalmen Espan puistoa” molemmin puolin sekä bongasimme entisen luterilaisen kirkon sekä toimivan ortodoksisen. Molemmat oli kylläkin kivirakennuksia eikä ihan siltä aikakaudelta kuin matkamme edessä olevat pääkohteet, mutta virittäähän tämä tunnelmaan. Käkisalmen linna sen puoleen olikin jo aika iäkäs, vanhimmat osat 1330-luvulta. Matkamme varrelle osui vielä muutamat muutkin kirkot. Yksi puinen ortodoksikirkkokin, mutta ei erityisen vanha. No, jahka pääsemme Kizhiin…

Nyt syömään ja sit ehkä uimaan.