Blogi loki päiväkirja

Jees, tulipahan taas oltua ratissa Venäjällä. Jännää ajaa Viipurin keskustassa, kun taajamanopeus ei olekaan se tuttu 30 tai 40 km/h ja kaistat on merkitty vähän eri tavoin kuin koto-Suomessa: eli saman suunnan kaistoilla ei ole välissään mitään viivoitusta ja jalankulkijatkaan eivät pidä turhaa etäisyyttä autoihin. No hyvin siitäkin selvittiin. Itse asiassa Viipurin autoilijat tuntuivat olevan leppoisaa ja kohteliasta ajotavoiltaan. Pietarissahan kuskit tuntuvat olevan aika itsekkäitä.

Diman isän mökiltä kun läksimme kohti suunnitelman mukaista Käkisalmea, aloin katsella kartoilta, olisiko pappani kotopaikka kuinkakin lähellä reittiämme. Todettiin, että linnuntietä ehdottomasti, ja jotain teitäkin kulkee. Niinpä lähdettiin kokeilemaan ja päätettiin etsiä tilan rauniot, yöpyä siellä autossa ja jatkaa aamulla matkaa. Saas nähdä kuinka käypi…

Navigaattorin yrittäessä suunnitella meille uutta reittiä, tarjosi se paljon kiertävää noin 105 km pitkää reittiä. Muutimme asetuksia lyhimpään reittiin ja uusi laskenta tuotti suoremman ja 76 km pitkän reitin. Myöhemmin syy selvisi… Eli välillä mentiin kivikossa noin 10 km/h ehkä kolmen kilometrin matka… Mutta seikkailullehan tässä kai lähdettiinkin eikä sileille teille.