Blogi loki päiväkirja

Matkalla Kalevalaan ensimmäinen kohde oli Paanajärvi. Kartalla se on Panozero, eli eri paikka kuin Paanajärven kansallispuisto.
Se taas oli yksi niistä kohteista joihin ei vaan päässyt ilman paikallisten opastusta. Oli V-risteys käännyttiin vasemmalle, sillä se tuntui suunnaltaan oikealta. Siellä oli taas tiehaaroja, jotka kaikki veivät maan raivaustyöalueelle. Nähtiin toisella puolella tien, johon emme vaan päässeet. Kierrettiin taas ympäri metsää ja päädyttiin sille toiselle puolelle. Mutta sekään ei vienyt muualle kuin järven rannalle. Jossa oli kahden kalastajapariskunnan leiri. Miehet olivat pienessä sievässä, mutta käsivät ajaamaan pientä rantatietä pitkin työmaan varikon läpi. Ennen sitä bongasimme rannalta kahteen, todennäköisesti alueen työntekijöihin, jotka kertoivat mistä pitäisi kääntyä. Käytännössä se oli se sama V-risteys, josta piti kääntyä oikealle.
Kyseessä oli uusi tie, joka laitettiin kulkemaan niin suoraan kuin vaan voinut. Kartalla vanha tie kiemurteli kaukana idässä. Reilun kymmenen kilometrin jälkeen löysimme haluamamme kylän. Mutta välissämme oli joki ja toiselle rannalle pääsee vain lossilla. Rannalla oli toinenkin auto, jonka nuorelta kuljettajalta kyselin menettelytapoja. Kertoi lossin työajan olevan 7-22, mutta kai se kohta tulee. Kun vastarannalla näkyi ihmisjoukko puuhaamassa jotain.
Kello oli viitta yli kymmenen. Oltiin teoriassa myöhässä. Mutta odottelimme jonkun aikaa ja Jussin piti lähettää tekstiviestin, mutta eipä ollut kuuluuvuutta. Jussi kiipesi, jopa hylätystä autovaunusta tehdylle bussipysäkin päälle. Kuulemma ei ollut sitä kylässäkään eikä koko alueella. Saimme vinkin yhdestä operaattorista joka kuuluu mäen päällä kolmisen kilsan päässä. Lähdettiin sinne heti. Sehän kuului, mutta se monen yrityksen jälkeen suostunut rekisteröimään puhelimiamme.
Palattiin takaisin rannalle huomataksemme toisen auton puuttuvan. Näköjään pääsi toiselle puolelle. Päätettiin jäädä rannalle nukkumaan. Turhaan kääntyä takaisin kun tähän asti ollaan päästy.

Aamulla heräsin lossin törmäykseen laituriin. Äkkiä ruuvasin penkin ylös ja ajoin lossiin. Jussikin heräsi sen aikana.
Lossi oli miehittämätön, jota ohjattiin vaijerillä vastakkaisella rannalla.
Toiselle rannalla lossilta ajaessani tein mokan kun olin kiertäväni kuopan, joka olikin vaijeriura. Sitä näkyi vain hetken kun auton nokka nousi ylös. Noh auto jäi siihen pohjasta kiinni. Ei oikein lossin ohjaaja ollut mielissään. Oli muitakin asiakkaita. Mullahan oli varusteet tälläisiä tapauksia varten, joilla saatiin auto vinssattua pois urasta hetkessä. Ei tarvinut raktoria kutsua.
Siinä kylässä ei ollut mitään kirkkoa tai chasovnjaa. Mutta muutaman kilometrin päässä samalla rannalla oli toinen kylä, jossa kerrottiin olevan kirkko.
Ja olihan siellä kirkoksi tunnistamatomaksi muutettu neuvostoajan kerhorakennus. Ovi oli laudoitettu kiinni. Rupesin kyselemään paikallisilta mistä saisimme luvan mennä sisälle. Eräs mies sanoi suoraan, että hänen puolesta voimme mennä sisälle. Jatkoimme etsintää. Vihdoinkin löysimme Juminkeko-säätiön suojissa olevan talon, jossa mies kertoi kirkon kunnostussuunnitelmista ja antoi meille vasaran ja sorkaraudan 🙂

Paluumatkalla lossille kävimme kaupassa, leipää saanut vasta puolen toista tunnin päästä. Emme jääneet odottamaan. Rannalle päästyämme, huomasimme lossinhoitajan olevan tauolla. Joten keitettiin rannalla munat aamiaiseksi. Aikaa vierahti sen verran, että päätimme käydä hakemassa paikallisesta leipomosta leivän. Kaupassa leipäjonossa seisoessamme saimme erikoiskohtelun. Leipomon työntekijä käski meidät menemään leipomorakennukselle, eräs paikallinenkin lähti myös. Mutta häntä estettiin, että vain meille tuo käsky. Juhtuu varmaan siitä,että kävimme aiemmin leipomossakin kyselemässä leipää ja työntekijä muisti meidät. Että oli hyvää uunituoretta leipää rapealla kuorella.

Rannalle palattuamme lossi oli valmiina meitä varten. Perässämme oli uaz pakettiauto, joka halusi kanssamme lossille. Jännitti kuinkahan lossi kestää. Kestiihän se ja päästiin jatkamaan matkaa kohti Kalevalaa.
Ennen Kalevalaa oli vielä yksi kohde, jota haluttiin löytää – Haikola. Siitä seuraavalla kerralla. Nyt kruisaillaan Kalevalassa.