Blogi loki päiväkirja

Velikaja Gubassta, aamutoimien jälkeen, pipahdettiin uudestaan kylän kirkon luona huomataksemme sen olevan auki. Sisällä oli henkilökunta, joka antoi meidän kuvaamaan kirkon. Se oli parhaillaan peruskorjauksen alla. Sinne oli kuitenkin jo tuotu iso osa tavaroista ja ikonostaasi oli rakenteilla. Sen jälkeen suunnattiin kohti Lambasruchei kylää. Sillä Petroskoissa saamassamme kartassa oli merkintä jostain arkkitehtuurisesta muistomerkista. Perille päästyämme emme löytäneet mitään kirkkoa. Mutta päätimme tutkia kyseisen kylän läpikohtaisin. Ajettiin sikin sokin ja kuvattiin taloja ja autoja 😀 Bongasimme hienon talon ja ajoimme lähemmäs siiä. Pihalla ollut mies huomasi meidät ja kyseli ketä olemme. Osoittautui että hänkin harrastaa vanhaa arkkitehtuuria ja kirkkoja. Hänellä olikin aiheeseen liittyvä kirjakin, jonka hän näytti, kun kysyttiin hänen talostaan. Suositteli ottamaan yhteyttä kirjan tekijään, sillä hänellä on todella laaja arkisto vanhoista valokuvista Äänisniemestä. Häneltä saimme vinkit parista kohteesta mihin voitaisiin käydä. Yksi niistä oli melkein Pindushissa oleva kirkko, jonka jo löysimme.
Sitten jatkoimme Kosmoseroon. Matkalla bongasimme jännän talon, jossa ihmeen kyllä oli vielä asutusta. Päätimme yrittää, olisiko mahdollista päästä katsomaan talon sisälle. Kun emme vielä kertaakaan päässeet näkemään vanhojen talojen rakennetta tarkemmin. Koputin oveen ja huusin onko ketään paikalla. Nainen kurkisti ikkunasta, että mitä asia. Kerroin ketä olemme ja pyysin luvan päästä sisään, vaikka rahasta. Päästiin sisälle. Se oli kyllä antoisa mahdollisuus. Näimme lattian liitokset ja muita teknisia kohtia. Samoin saimme kuulla talon historiasta. Ullakollekin päästiin, jossa saimme selville aika yllättäbvän seikan. Talon parvekkeet olivat pelkästään koristeita. Sillä ovea pervekkeelle ei ollut. Ikkunoita vaan. Huomasimme saman asian sitten myöhemmin muissakin taloissa. Oli kiva kerrankin nähdä vaihteeksi talojen sisukset. Harmi vaan, ettemme päässeet kellariin. Kosmoseroon päästyämme löysimme siellä kaunis puukirkko, jossa oli parhaiten säilyneet historiallisarkkitehtuuriset oivallukset. Kirkko oli lukossa, joten rupesin kyselemään paikalisilta avaimen haltijaa. Yksi nainen vei minut hänen luokse. Aluksi täti imetteli ketä ollaan, mutta sitten innostui “projektistamme” ja suostui avaamaan meille kirkon. Mutta käski odottamaan siellä kymmenisen minuuttia, kun hänellä oli asiat kesken.
Kierreltiin hieman kirkon ympäri ja tutkittin hyvin säilyneitä yksityiskohtia. Mitä ei Kizhin saaren kirkoilla ole säilnyt. Muutenkin Äänisniemen kirkot ja chasovnjat ovat huomattavasti mielekkäämpi kohteita mitä oli Kizhilla. Ne ovat omilla paikoilla, joista näkee aidon ympäristön ja paikan vaikutuksen rakenteisiin. Aidot tai jälkeenpäin tehdyt perustukset tai niiden puuttuminen kertovat paljon kirkon rakenteen huonosta tai hyvästä kunnosta. Samoin aito ympäristö kertoo paljon kirkon elämästä. Suurin osa Äänisniemen kirkoista ei ole lukittuja. Niihin sai mennä vapaasti.Pääsi myös kiipeilemään torniin tai joidenkin kirkkojen tornin tasanteelle. Vaikka kirkot näyttävät olevansa hylättyjä ja ovat kaukana asutuksesta. Silti niissä näkyi konkinlaisia korjaustoimenpiteita. Jokaisessa kirkossa oli enemmän tai vähemän ihmisten tuomia ikoneita, altteripöytä(?) ja kynttilähiekkalaatikko. Ja paljon tai vähemmän muutakin kirkkoon kuuluva tavaraa.
Avaimen haltija tuli muovikassin kanssa. Kirkossa oli tyhjää, vaan muutama ikoni oli paikallaan. Tässä krkossa poikkeuksellisesti jätettiin portaiden rakentamista yläkertaan ja torniin. Joten emme päässeet näkemään niiden sisälle. Sinänsä harmi, sillä siinä olisi voinut olla paljon mielenkiintoisia nuansseja. Mutta mielenkiintoisin osuus oli keskustelu naisen kanssa. Kyseinen kirkko oli ainoa joka sai rahoituksen. Nimittäin Moskovan hallinnolta. Sillä tämä kirkko oli siellä jossain rekisterissa. Venäjän valtio kuulemma ei ole antanut millekkään kirkon restaurointiprojektiin senttiakaan rahaa. Ei paljoa kiinnostaa valtiota historiallisia kohteita. Kizhin saarikin on vaan kaupallista toimintaa pääosin, ei ole siinäkään sydäntä historian säilymisessä. Vaan lähinnä turistien ja rahojen haalimista. Mikähän on totuus?
Nainen kertoi toiminnasta kirkon kunnostamisesta ja iloitsi kylään, pari vuotta sitten muuttaneesta papista. Hänellä olikin iso rooli kirkon uudelleen käytönotosta. Saimme muutama kuvaa ja kalenteri lahjaksi. Mutta päätimme kuitenkin lahjoa hieman rahaa kunnostusprojektiin. Mielenkiintoista oli se, että avaimen haltja ei halunnut ottaa rahaa ilman, että määritettäisiin mihin haluamme lahjoa ne. Sanoin että, itsellesi, papille ja muulle projektille. Ja että sovittaisiin että ikään kuin ostettaisiin nämä lahjat, jos asian pitää näyttää virallisemmalta.
Mutta, saimme myös häneltä kartan, joka muutti meidän suunnitelmat kertaheitolla. Se oli erään toisen tutkijan Äänisniemen kartoitus. Käsin piirettyyn karttaan oli merkattu kaikki alueen kirkot, chasovnjat ja muut jollain tavalla merkittävät kohteet. Samoin osa kylistä oli merkitty karttaan. Tämä kartta antoi meille uuden innostuksen ajaa uudestaan joitakin teitä ja etsiä missattuja kohteita. Etenkin meidän ensimmäinen kohde, johon emme päässeet ekalla kerralla. Sinne suunnattiin! Matkalla bongasimme pari chasovnjaa, joista yhellä oli hienot näkymät tornin tasanteelta. Loputlakin löysimme perille kohteeseemme! Lähinnä parin paikallisen opastuksen avulla. Ihme kyllä ettemme kokeilleet yhtä tietä aiemmin. Kyseinen kirkko jätti kuitenkin kysymyksiä. Sillä oli ainakin yksi ristiriita aiemmin tavattuun miehen tarinaan. Siitä joskus myöhemmin. Kirkko oli tosiaan rakennusvaiheessa. Mutta aika pitkälle jo päästy.
Kello oli jo sen verran paljon, että Tolvujaan palattuamme löysimme pienen rannan, johon autokin mahtui. Ja mentiin samantien nukkumaan. Väsytti kovasti.

Seuraavaksi pitäisi kirjoittaa Äänisniemen vikasta päivästä. Mutta nyt Jussia väsyttää tämä ajaminen kohti Vienan Kemiä. Vielä vajaa pari sataa kilometria, joten minä jatkan ajaamista. Palataan.

Viesti kirjoitettu klo 4:25.