Blogi loki päiväkirja

Konserttien tai näytösten suunnittelussa tulee aina mietittyä paikkaa ja miljöä, jossa esitys olisi. Tyypillisin ratkaisu on toki oikea konserttisali, jota lavastetaan tarpeen ja resurssien mukaan. Se on myös riskitön vaihtoehto, joka tarjoa myös muita mukavuuksia esityksen lisäksi. Esimerkiksi sääsuojan, istuinpenkit ja jopa taukkokahvittelukin onnistuu. Mutta jos unohdetaan stressaaminen tilan järjestelyissä ja pistetään näytös pystyyn tilassa kuin tilassa. No esimerkiksi ulkona ja tulvan aikana.

Osuin tähän kuvaan flickr.com valokuvagalleriassa. Kuvaajalla on useita kuvia samasta tilanteesta, mutta tämä iski paremmin dokumentaarisena kokonaisuutena. Tanssijoilla on estoton paritanssimeininki keskellä tulvaa. Loistavan lisäyksen tekee tulvattomalle alueelle kerääntynyt yleisö. Tulvan alue toimii mainiosti näyttämönä, johon ulkopuoliset eivät astu jalalla. Mahtava pikkukaupungin miljö toimii tanssijoiden vaatetuksen kanssa. Aiheuttaen fiiliksen paikallisista, jotka tosta vaan spontaanisti päättivät riehaantumaan tulvassa. Kuvan vangittu tilanne pakosti piristää mieltä, synkistäkin päivistä voi ottaa kaiken ilon irti. Hauska kuva, mutten kuitenkaan luokittele sitä tanssikuvaksi. Kuvasta puuttuu visuaalinen sanoma tanssista. Miljön ylimääräinen häiritsevä rosoisuus ja tilannekuva-titteli eivät puhu tanssikuvan puolesta.
Nyt jollekulle tulee mieleen minun ristiriitäni, kun kehuin kuvan ympäristöä ja samalla haukuin sitä ylimääräiseksi häiritseväksi rosoisuudeksi. Kritiikissä katsoin kuvan toisesta näkökulmasta. Näkökulmasta, joka vastaisi minun käsitystä tanssikuvasta. Yleisö, rakennukset ja kaikki sellaiset asiat, jotka aiheuttavat muita, tanssiin liittymättömiä ajatuksia ovat turhia.