19.07.2004 22:24:08

113km 24km/h
Aamulla ennen lähtöä taas rupatelttiin saksalaisten kanssa. Iwan ja Karen jäivät leiriin, mutta lähtivät päivällä kohti Rovaniemeä. Christopher lähti ennen minua supermarkettiin ostamaan aamiaista. Hän ei oikein jaksanut syödä retkiruokaa. Minä lähdin polkemaan kohti Sodankylää. Päivä oli loistava. Aurinko paistoi, muttei ollut kuumaa. Tie oli erittäin tasainen. Jos oli mäkiä, niin olivat hyvin loivia, etteivät aiheuttaneet minkäänlaisia vaikeuksia. Keskinopeus oli paras tähän asti. Jopa ylämäkeen on poljettu 30km tuntivauhdilla. Ennen Pelkosenniemeä piipahdin Korukivihiomoon pienelle paussille. Siellä taitelijan kansa rupatellessa sain vesirepun täytettyä raikkaalla lähdevedellä. Pelkosenniemen sodan ajan rintamalla olevan patsaan luona pidin ruokatauon. Kyllä taas nuudelit. Heti matkan jatkettuani, Christopher sai minut kiinni ja loppumatka oli varsin mielekäs. Kahdestaan on tosiaan mukava ajaa ja aika kuluu nopeammin kun on juttukaveri. Soitin entiselle kämpikselleni Jussille, jonka kotikaupunki on Sodankylä. Valitettavasti hän oli perheineen Espanjassa. Mutta yllättäen hän soitti takaisin ja järjesti minulle perhetuttavan avulla koko talon minulle. Aikamoinen juttu. Jäin kiitollisuuden velkaan hänelle. KIITOS Jussi P! Sodankylässä Christopherin kanssa kävimme ihastelemassa vanhaa kirkkoa ja sitten S-markettiin. Ostin kasan vihanneksia ja pari lihapihviä. Lihaa en ole pitkään syönyt. Soitin Tuulalle (Jussin perhetuttava) ja tapasimme talon luona. Christopher jatkoi matkansa. Jos aikataulumme pysyy, tapaamme mahdollisesti Inarin seudulla.
Tuulan kanssa juteltuani huomasin hänen olevan valokuvaaja. Hän on valokuvanut myös Norjan maisemia. Sovittiin huomiseksi että käymme katsomassa hänen galleriansa, joka on avattu Sodankylän kirjastossa. Kiva!
Nyt taloon on asetettu ja tietokone on vallattu koko illaksi 🙂
Eero, älä hätäile, ostetaan Arille uusi pyörälaukkusetti.
Suomussalmen aamiaisen jälkeen oli pienoisia vatsaongelmia, jotka eivät taida vieläkään olla ohi. Mutteivät ne pahemmin matkantekoa haittavat.
Voitte kyllä kirjoittaa vapaasti kommentteja vaikken pysty jatkossa lukemaan niitä, mutta äiti ja kaverit lukevat niitä puhelimitse 🙂
Tänään tuli taas muutama poro vastaan.
Nyt suihkuun 🙂 Huomenna joko Vuotsoon leirintäalueelle, jonka lähellä on Porokylä. Tai sitten Tankavaaraan, jossa on Kultakylä.

20.07.2004 15:32:16

52km 27km/h Aamulla Tuulan kanssa kävimme katsomassa mielenkiintoisen gallerian. Odotan innolla hänen seuraavaa työtä, jonka teema liittyy tanssiin. Matka Peurasuvannolle oli hyvin vauhdikas. Joillakin matkaosuuksilla tasaisella poljin 40km tuntivauhtia myötätuulen avustuksella. Täällä tapasin espanjalaisen perheen. Ennen suvantoa, Vajukosken altaan vieressä löysin ensimmäisen lappalaisen matkamuistokojun, jossa oli hienoja käsitöitä mitä ei etelästä löydy. Tankavaaraan ilman rahaa, S.kylän automaatti rikki.

20.07.2004 19:59:28

102km 21km/h
Tankavaaran Kultakylässä ollaan. Tänään en enää pääse huhtoomaan kultaa, mutta huomenna heti aamu yhdeksältä yritetään rikastua jonkin verran.
Porokylän läpi ajaessani pipahdin käsityötaitelijan pajaan, jossa oli hirveä määrä poron sarvia siellä täällä, pihakin niitä täynnä. Halvallakin olisi mennyt, mutten ostanut mitään. Ei menomatkalla sellaista jaksaa kantaa. Paluumatkalla voisi jonkinlaisen muiston saada. Ehkäpä löydän oman sarven jostain metsästä. Tosin metsässä harvoin tulee käytyä. Poron taljaan olen ihastunut, niin pehmeä, ahh.. sellaisen makuupussin tilalle.
Tie alkaa tekemään suurempia korkeuseroja kuin parina viime päivinä. Kultakylän leirintäalue on aivan toisenlainen kuin edelliset. Siinä on metsä ja oleppa hyvä eti itelles joku sopiva paikka. Ei enää hoidettua vihreää ruohoa, vaan raakaa lapin metsää. Tästä se alkaa. Kultakylä itse on aika nähtävyys mitä aidan takaa näin. Huomenna menen tutustumaan paremmin. Museoonkin menen.
Löytyi täällä ilokseni ikivanha nykylaite piilossa nurkassa, jolla pääsin nettiin 🙂
Nyt kipaisen ravintolaan katsomaan menua ja hintoja. Syönköhän täällä vai teenkö aidon nuotion ja omaa ruokaa.
Ai niin, onni oli siinäkin että täällä on pankkiyhteys, että Visa Electronilla asiat hoituu 🙂 Tämä on toinen ongelmaton päivä!

21.07.2004 11:03:00

Yöllä satoi kaatamalla. Muttei se ollut ongelma, kun sain bensa-asemalla ostetun kankaan laitettua narulla puiden väliin, että teltta ja pyörä ovat hyvässä suojassa. Aamullakin satoi, enkä viitsinyt poistua teltastä. Nälkä kuitenkin sai minut ulos naama- ja astiapesulle. Mentyäni museoon ja huhtoomaan kultaa, pankkiyhteys ei toiminut. Kokeillaan kohta uudelleen.

21.07.2004 16:59:21

Näkyvä määrä kultaa huudottu! Olen rikas! No ei, kaipa tuon arvo on tusinan euron verran. Osin pienen pullon kultahiekkaa varten. Pienimmässä pullossa oli vähäsen hiekkaa valmiina, mutta isoa en halunnut ostaa, joten lisäsin pieneen pulloon oman kullan.
Museon ja kullanhuuhdonnan maksuongelman ratkaistiin viemällä päätelaitteen takahuoneeseen, josta se sai yhteyden pankkiin. Koska koko päivän satoi niin en lähtenyt tänään matkaan, vasta huomenna kun luvataan parempaa säätä. Söin poron lihaa kultalöydön kunniaksi. Tällä kerta päätelaitetta ei haluttu enää siirtää takahuoneelle. Pienen huolestumisen jälkeen päädyttiin paperimetodiin. Eli seuraavan yön ja ruokamaksun lasku paperille tilinumeroineen minulle. Sovin äidin kanssa että hän hoitaa sen illemmalla Solo-automaatilla.
Toivottavasti huomenna on mukava sää että jaksaa polkea Tankavaarasta Inarin Kaamaseen noin 130km. Jos Kari ja Tuija eivät ole kotosalla silloin ajan Inarin leirintäalueelle.
Tankavaaran kultakylä on tunnelmallinen paikka. Siellä näkee millaisissa oloissa kultakuumetta sairastuneet ovat aikansa viettäneet. Yhdessä pajassa myytiin jopa dinosaurusten hampaita, munankuoria ja jopa kakkaa. Museo on vaikuttava paikka, sinne on koottu kultakaivaajien ympäristöjä koko maailmalta. Ja kivinäyttelyssä oli kaiken maailman kiviä, fossiileja, kivettyneet puut, sappikivet jne. Lopuksi menin huhtoomaan kultaa kahdessa erässä. Sade ei haittanut lainkaan, istut jalat vedessä tuntikausia ja ravistat vaskoosia, simppeliä eikö vaan. Kultahippusia löytyi molemmilla kerroilla. Miellyttävä paikka, teidän on pakko ainakin kerran elämässä käydä täällä.
Nyt takaisin metsään, lepämään, nauttimaan luonnosta ja toivoa parempaa säätä huomiseksi.

22.07.2004 00:16:03

Menin nukkumaan jo viiden maissa, mutta heräsin joskus yhdeksältä. Keitin katkarapukeiton ja samalla alkoi juttu luistaa kahden iäkkään pariskunnan kanssa, jotka olivat lomailemassa asuntovaunulla. Maistoin heidän eilen Torniojoesta pyydystettyä lohta, jota kypsennettiin nuotiolla. Kutsuivat saunaan kun olen paluumatkalla ennen Torniota. Loistavaa! Itsetäyttävässä makuualustassa taitaa olla reikä. Hyvin tuntuu Lapin maasto selässä.

22.07.2004 16:26:49

Saariselkä on jumalan selkä.
Saariselkä, en sarveja pelkä.
Saariselkä ei sarje selkää.
Saariselkä on sammalta pelkää.

Aamu oli hyisin tähän asti. Että lähtö oli hidasta, kun piti saada lämpöä ruumiiseen. Nyt kun Avviliin on päästy ja ollaan kaukana Tankavaarasta, sanonpa näin: älkää ikinä menkö sinne leiriytymään. Kallis paikka. Maksatte järkyttäviä summia tyhjästä. Hoitamaton metsän pala löytyy muualtakin. Nyt Inariin.

23.07.2004 01:25:35

133km 22km/h
Nyt äkkiä ennen nukkumaan menoa kertaamaan päivän tapahtumia.
Aamulla heräsin joskus klo 8 ja silloin satoi ja oli oikein kylmä makuupussissakin, vaikka oli pyörävaatteet päällä. Että äkkiä nukahtamaan pariksi tunniksi. Toisen kerran kun heräsin, joskus puoli kymmeneltä, sade oli lakanut. Nousta oli pakko, joten sytytin trangian täydelle teholle. Kolkyt senttinen liekki aina lupaa lämpöä telttaan hetkessä. Sitten kun lämpö nousi saunatuntumaan, oli helppo kömpiä ulos pussista. Tein samalla aamukeitton, söin munan ja tomaatin ja lähdin peseytymään. Pikku hiljaa pakkasin tavarat pyörään. Puin päälle pyöräpuseron, paksun liivin ja päälle vielä takin. Sitten tuli lämmin. Saaret vaan pikkasen palelivat. Kylmä oli koko matkan ajan, vaikka Ivalon jälkeen sää selkeni ja aurinko paistoi, niin ilmassa oli vielä kylmiä puuskia. Vastatuulta oli ensimmäisen kerran koko matkan ajan. Takki myös jarrutti hieman pullistuneena.
Saariselän reunaa pitkin kun ajoin, päässä vaan oli yksi ja ainoa sana “saariselkä”. Jatkuvana toistona. Oli pakko keksiä jotain muuta, vaikka riimit ajan kuluksi. Syntyi edellisessa viestissä oleva runon tapainen. Ei minulla ole mitään Saariselkää vastaan, älkää ottaako tosissanne sitä 🙂
Sitten vähän matkaa selän jälkeen puut katosivat kuin sormien napsautuksella ja yhtäkkiä oli tunturikoivut. Luulin jo hetken että tästä alkaa sitten se varsinainen lapin kasvillisuus. Vaan ei.. puut palasivat takaisin. Ehti jo tulla ikävää. Ivalossa kävin pikaisesti marketissa ja ostin juomajogurttia ja pari riisifruttia ja menin suihkulahden viereen syömään. Eräs humalahtanut nainen tuli varmistamaan etteikö mulla ole ongelmia. Pyysi jopa luokseen yöksi. Kiitos, muttei kiitos, yö sija oli jo tiedossa, 70 kilometrin päässä. Ivalosta lähdettyäni, aurinko oli alkanut olla voittaja puolella taivaan taistelussa pilvien kanssa. Matkalla muuten törmäsin kuuluisaan julkipoliittiseen kannannottajaperheeseen. Kotiportilla lukee EINATOON. Kuulemma autolla on samainen kannannotto maalattu.
Ennen Inaria kiipesin 384 porasta katsomaan Karhunpesäkiven. Jännä se oli. Luonnon muovaama luola kiven sisässä. Kun on Kiinan muurille kerran kiivetty, niin leikkiä tuo vasta oli. Hyvä vaan että oli kevyt polkea kiipeämisen jälkeen. Iinarissa kävin yhden K:n SUPERmarketissa ostamassa pitkiä villa-alushousuja Norjan kylmyyttä ajatellen. Niitä jouduin etsimään pimeässä, kun Inarin alueella oli kaksi peräkkäistä sähkökatkosta.
Karin ja Tuijan luoksen löysin nopeasti. Mukava koti järven rannalla. Syötiin perunoita ja paistettua kanaa, salaattia. Ja lopuksi.. ihanat lätyt!! Niitä sain syödä vatsani täyteen. Perfecto!
Huomenna ehkä ylitetään rajan Norjan puolelle, jos leiriydyn Karasjoelle.

24.07.2004 10:03:31

93km 20km/h Pahoittelen etten kirjoittanut eilen mitään. Ajoin ilman ruokataukoja. Ensimmäinen pysähdys oli 10km ennen Karigasniemeä, Suomen suurimmalla lähteellä, josta virtaa 400litraa sekunnissa voimia antava neste. Karigasniemessä ostin ison läjän ruokatarvikkeita, joiden pitäisi riittää viikoksi. Sitten ylitin rajan. Melkein heti avautuivat Karasjohkan vuonon maisemat. Niistä näkyi ja tuntui Norjalaisuus. Jo ensimmäisen kylän peltotyöntekijät vilkuttivat. Suomessa ei sellaista tapahtunut. Karasjoen leirintäalueelle päästyäni huomasin systeemin eroavan suomalaisesta. Varsinaista keittiötä ei ollut, vaan yhteisviettohuone. Siellä on liesi, mikroaalto uuni ja telkkari. Huone on kiinni yöllä. Suihkut ovat maksullisia, höh. Itse leirintäalue on noin 9euron hintainen, hieman kalliimpi kuin Suomessa. Sain selville että bussi Nordkappin tunnelin läpi kulkee sunnuntaina vain kerran. Että joudun leiriytymään saarelle. Nordkapin sisäänpääsy maksaa noin 200kruunua. Nyt teen pastan juustokastikkeessa, sitten suunta kohti Lakselvia. Eilinen ja tämänpäiväinen ovat helteisiä, onneksi oli viileä vastatuuli.

24.07.2004 16:16:26
50km 24km/h Vähän matkaa ajettuani Karasjoelta, avautui maisema, jossa näkyivät Cohkarassa (1139m) ja Halkavarri (1045m) vuoret. Matkalla oli pari useita kilometrejä pitkät alamäet. Nautinnollista. Skoganvaressa napostelen Tuijan maukasta leipää.

24.07.2004 21:28:54
94km 22km/h Laskuveden aikana Porsanginvuono ei ole kauneimmillaan. Lakselvissa jarrut ilmoittivat itsestään, urheilukauppa meni kiinni jo neljältä. Nyt Stabborsnesissa on minulle viimeinen leirintäalue. Rahaa säästääkseen ohitan kaikki leirit Norjan puolella. Leiriydyn luonnossa joen tai järven rannalla. Tunnelin läpi ehkä myös pyörällä. Öitä!

25.07.2004 18:36:09
127km 23km/h Hyvää että jaksoitte odottaa tähän asti. Olen Nordkapin tunnelin edessä. Syön ja vaihdan lämpimät päälle. Edessä 7km, joista 4km nousua. Kirjoitan illemmalla kun pääsen Nordkappiin. Pitäkää peukut pystyssä!

26.07.2004 02:17:36
182km 15km/h Tähän siis European SixtyNine päättyy – NORDKAPPIIN! Rakkaat ystävät, toivoisin niin kovasti että olisitte kanssani. Tätä tunnetta on mahdoton kuvailla. Tämä on kaiken kokemani tuskan arvoinen. Uskomatonta. Tein sen!

26.07.2004 02:36:19
Tunneli ei ollutkaan mitenkään vaikea. Paitsi että on jäinen ja erittäin meluisa. 4km joutui työntää pyörän jyrkkään ylämäkeen. Summatkaa kaikki Suomen ylä- ja alamäet Nordkapin tie on sitäkin pahempi. 10-15km piti työntää pyörän ylös. Kädet olivat tunnotomat. Otin ison kasan valokuvia, poseerasin ja ostin matkamuistoja. Kävin katsomassa videografiassa unohtumattoman videon, jonka aikana… paikan kauneus sai minut itkemään.

26.07.2004 05:09:38
207km Elämäni pisin päivämatka ja unohtumaton. Ajoin takaisin Skipfjordiin ja kiipesin mäelle pois tieltä. Tällä kerta nukun avoilmassa. Taivas on sininen ja yöaurinko lämmittää. Mikä voi olla sen parempi.. Huomenna kotiin!

26.07.2004 05:17:49
Dear friends, today I’ve reached Nordkapp. I can’t describe my feelings. It was unforgettable trip. Tomorrow I’ll ride to home.