05.07.2004 07:20:37

Suomi! Täältä tullaan!
Huomenta, enää puolitoista tuntia lähtöön. Hoidetaan äkkiä pari asia pois alta ja sitten seikkailu alkakoon.

05.07.2004 12:14:46

54km 22km/h
Lähtö sujui sulavasti. Nyt olen ensimmaisella tauolla Mäntsälässä. Aika lämmintä ja ukkospilvet ajaavat takaa.
Keravan kohdalla vastaan tuli pariskunta pyörillä, jotka oli varustettu täyteläisemmin kuin omani. Sain heidät hymyilemään kun vilkutin.
Nyt on vuorossa voileipä ja sitten ajan Lahteen saakka.

05.07.2004 14:22:34

Ukkospilvet muuttivat taktiikansa juuri 15 km ennen Lahtea. Eivät enää ajaneet takaa vaan hyökkäsivät sivulta. Oikein kunnon kaatosade, ehdin pikkasen kastua. Kohtaloko niin määräsi että juuri ennen kunnollista suihkua tien varrelle sattui hylätty puuvarasto.
Levannon kohdalla tuli vanha mutta toimiva kaivosvesipumpu. Onko se tavallista että vedessä on pienen pieniä hiekan hiukkasia?

05.07.2004 18:26:56

98 km 21 km/h
Ehdin torkahtaa varastossa tunnin. Herättyäni sade oli loppunut ja lähdin matkaan. Mutta ne ukkospilvet liikkuivat hitaasti, että sädeverho oli edessäni melkein koskettavissa, ajoin siksi rennosti. Kuivana en selviytynyt Lahteen, ohiajavat rekat nostivat kamalan vesipilvin.
Nyt olen lopultakin kotiutunut Akin luona. Käyn kaupungilla jaloittelemassa ja ostain jotain ruokaa illaksi ja aamiaiseksi.

06.07.2004 06:51:44

Huomenta. Tänään suuntana on Kangasniemi, Heinolan ja Joutsan kautta. Ensi yö on teltassa. Koskahan minä viimeksi nukuin kahden hengen teltassa metsässä.. Vuosi sitten toukokuussa, kun oli pyöräilykilpailu, nukuttiin pj-teltassa. Yläasteella kouluretkellä oli myös jonkinlainen jättiläinen. Eli en ole koskaan ollut Suomessa kunnolla telttailemassa. Viimeksi taisin olla Venäjällä, urheiluvaellus-kerhon kanssa. Saman tapainen kuin partiolaiset. Oi niitä aikoja…
Eilen kävin jaloittelemassa Pikku Vesijärven puistossa. Oli upea suihkulähdesysteemi. Erivoimaiset, erityyliset suihkut toimivat ohjelmoidusti niin, että veden polskinnasta tulee jonkinlaista musiikkia. Samalla laskin kartasta seuraavien kaupunkien/makuntien GPS koordinaatistot, että paikannin osaisi näyttää missä mikäkin on. Lisäsin koordinaatit karttaosioon. Koko eilesen matkan aikana päässä on pyörinyt jokin unohdettu asia. Tänään tajusin että puukko puuttuu. Pitää jossain matkalla ostaa sellainen.

06.07.2004 07:07:41

Sählättyäni kilometrien kanssa, tein pikku muutolset koodiin.
Tuukka, Nokian kännykkä on puheluita varten, P800 toimii enemmän tietokoneena. Mutta saa soitella molempiin, eli vanha tai uusi numero.

06.07.2004 12:27:27

47 km
Heti Lahdesta päästyäni tie alkoi aaltoilemaan. Ylös ponnistettuaan alamäki palkitsee 60km/h vauhdilla.
Heinolassa ostin ruostumatoman puukon ja teleskooppionkivavan.
Ennen Lusia oli aika sekava tieympäristö että päädyin ajamaan moottoritiellä pari kilometria. Mutta pääsin heti seuraavasta liittymästä oikealle tielle.
Nyt, Lusin jälkeen, pidän muurahaisten ympäröimänä ruokatauon. Keitettyjä munia ja tomaatti. Seuraava pysähdys Hartolassa, siellä syön jotain lämmintä.

06.07.2004 13:40:21

60 km 20km/h
Onkiniemen “Liikkuva kivi” 45000 kiloinen massa, joka heiluu tuulessa.
Reissun ensimmäinen jäätelöannos!

06.07.2004 17:31:12

98km 23km/h
En sittenkään pysähtynyt Hartolan kuningaskunnassa, vaan jatkoin Joutsaan saakka. Heti ensimmäiseksi löytyi leiritäalue ja ajattelin siellä tehdä ruokaa. Kun kysyin luvan alueen käyttöön pariksi tunniksi. Henkilökunta vaatii viisi euroa!! Enhän minä aio yöpyä.
Menin sitten Oravankivensalmen levähdyspaikalle. Aurinko paistaa, riisuin vaatteet, ajattelin käväistä uimaan.Mutta päätin tehdä sen ruuan jälkeen. Keitin nuudeleita curry-mausteella. Namia!
Yhtäkkiä aurinko katosi. Mustat pilvet valtasivat koko taivaan. Menin äkkiä pesemään astiat. Rupesi sataamaan ja kovaa. Sattuu jopa. Onneksi olin majan katoksen alla ja tätä kirjoittaessani pilvet karkasivat pohjoiseen ja kohta alkaa aurinko paistamaan nautinnollisesti matkalla Kangasniemeen.

06.07.2004 23:29:30

Kangasniemi. Kännykkä ei lataudu kummallakaan laturilla. =( Perkele! Taitaa olla rikki.
En tiedä miten tästä eteenpäin.
Koitan keksiä jotain.

07.07.2004 16:57:27

“Ystäväni kirjoittaa puolestani” Olen Pieksämäessä takana tuskainen matka. Perillä oksensin koko mahan sisällön. Taisin saada jonkun myrkytyksen ja nyt on heikko olo. Ostin Jaffaa ja banaaneita. SonyEricson ei toimi, pitänee ostaa uusi akku ja laturi jolla voi ladata pelkän akun, puhelimen kautta kun ei onnistu. Pieksämäellä ei niitä myydä. Menen puistoon lepäämään, että jaksaisin polkea vielä Leppävirralle

08.07.2004 01:27:21

“Ystäväni kirjoittaa puolestani” 104 km / 19 km/h
Lähtö Pieksämäeltä oli vaisua, olo ei ollut parhaasta päästä. 30 km ennen Leppävirtaa alkoi sade ja ajoin 10 km kaatosateessa, kunnes löysin houkuttelevan kuistin. Pysähdyin, keitin teetä ja odottelin sateen loppua parisen tuntia. Loppumatkalla väsymystä ei ollut ja olo oli mitä mainioin. Ostin radion, mikä piristi kummasti mieltä. Mansikkaharjun leiri on tosi kaunis, pystytin teltan ja kävin suihkussa…nyt keitän nuudeleita.

08.07.2004 17:21:02

“Ystäväni kirjoittaa puolestani” (kello: 15.06 55km / 20km/h)
Vehmersalmen silta on takana. Nautin Kallaveden maisemista ja odottelen Mexicana keiton valmistumista. Seuraava pysähdys Kaavissa, setäni ja tätini mökillä, jossa aion SAUNOA! Jos joku haluaa minuun yhteyttä, niin toimiva numero on 050 3042600 älykännykän ongelma yritetään ratkaista Iisalmi-Kajaani akselilla.

08.07.2004 22:46:09

“Ystäväni kirjoittaa puolestani” 129 km / 19 km/h
Kaavissa ollaan. Saunassa on käyty ja makkaraa syöty, kalakukkokin maistui. Matka sujui mukavasti, mitä nyt ylämäkiä oli vähän liikaa, mutta nehän ovat osa matkaa vaikka nousuissa joukuukin välillä kiroilemaan. Tein hirmuisen mutkan, 40 km ylimääräistä, kun en tiennyt että mökki sijaitsee 20 km Kaavista itään. Huomenna Iisalmeen ja ylihuomenna sukulaisen häihin. Huomenna ehkä pääsen nettiin serkkuni koneelta. Nyt nukkumaan…aamulla herätys kello 07.00

09.07.2004 17:58:02

“Ystäväni kirjoittaa puolestani” (kello: 14:42 63km / 19km/h)
Nilsiä on takana ja ilma helteinen, edessä toivottavasti lämmin sade. Matkalla oli pari pitkää alamäkeä, joissa rentouduin menemällä melkein maate tavaroiden päälle. Nyt vuorossa on yllätys yllätys nuudelit 😉 ne ovat parasta. Riemastuin eilen kun Raduo Nova kuului koko matkan, tänään ei lainkaan.

09.07.2004 22:00:19

130km 18km/h
Nyt viihdoin pääsin Hernejärvelle se on vähän matkaa itään Iisalmessa. Täällä on setäni ja tätini ja neljät serkut. Just tulin suihkusta, pesin aikamoisen mutakerroksen pois. Ajoin 40 kilometria mutaisella tiellä, joista 10 km aikana satoi. Kerran kapeahkolla tiellä tuli vastaan jonkinlainen bensarekka täydellä vauhdilla takanaan sankka mutapilvi. Yritin vilkuttaa että pysähtyisi, vaan ei tehnyt niin. Ajoi ohi ja minulle jäi mukavat oltavat.
Jeps. Aloitetaanpa matkasta Kangasniemeen.
Matka oli hyvin rauhallinen, autoja kulki kerran vartissa. Joutsaassa kyllä sattui pieni väärinkäsitys kartan lukemisessa. Käännyin värästä risteyksestä ja päädyin metsään. Metsässä seikkailtuani löysin erääseen mökkiin, jossa nainen opasti oikealle tielle. Siitä tuli 10km lisää. Kangasniemeen pääsin
hyvällä tuurilla kun henkilökunta oli vielä respassa vaikka respan piti olla suljettu.
Teltan pystyttyään menin lämmittelemään isoon Kotaan, jossa tutustuin sveitsiläiseen pariskuntaan. Yvonne ja Peter Winterthurista. Kertoivat että olivat ajaneet autolla viime vuonna Helsingistä Nordkappiin. Kauhistelivat siitä, että mulla onkin pyörä alla eikä auto. Kertoivat mitä on odotettavissa ja mihin kannattaisi varautua. Tärkein neuvo oli välttyä sitä tunnelia joka vie meren alta nordkappiin. Siinä on jyrkä alasmeno ja erittän jyrkkä ylöstulo. Turisteille tarkoitettu kartan tutkailemalla huomattiin että siinä menee lauta, joka saattaisi olla minulle halpa koska en vie autotilaa.
Sitten juttelimme leppoisia tökkivällä englannin kielellä. Olivat kovasti kiinnostuneita päiväkirjastani, eikä suomenkielisyys haittanut. Lupasivat kirjoittaa minulle kun palavat Sveitsiin. Pyysivät myös että kirjoittaisin englanniksi kun saavun Nordkappiin.
Sittemmin lähdin laskemaan seuraavien kaupunkien koordinaatit ja laitoin kännykät latautumaan. Vaan kappas SonyErkki ei latautuukaan. Pistorasiassa ei ollut vikaa, koska Nokialainen söi täyttä vauhtia. Laitoin puhelimen pyörään ajoin kymmenisen metria, vaan ei merkkiäkään latautumisesta. Rakentamani laturi oli kunnossa myös seinälaturi myös, maistoin molemmat kielellä. Mielentilani rojahti huimaa vauhtia, koko seikkailun into katosi. Kirjoitin viimeiset viestit toivoen että virtaa riittäisi ja menin suoraa päätä nukkumaan.
Aamulla herättyäni oli edelleen paha mieli. Keitin Eloveena puuron ja teetä. Intoa koordinaattien laskemiseen ei ollut, eikä ollut pahemmin tarvetta kun reitti oli selkeä muutenkin. Matkalla Pieksamäelle oudoksuin siitä että oli nälkää ja veltto olo. Kaivoin hapankorppuja ja ahmin rusinoita. Ei minkäänlaista vaikutusta. Olo senkus heikkeni heikkenemistä. Pieksamäellä menin yhteen kauppaan kyselemässä akkua. Myyjä ei ehtinyt kertoa loppuun ettei akkuja ole kun minä olin jo jouksemassa ulos lähimpään pensaaseen suu täynnä yrjöä. Meni tovi kun sain mahani kertalleen tyhjäksi. Olo oli niin veltto etten jaksanut noustaa satulaan vaan pyörään nojaten hipsin lähimpään kauppaan. Enkä kyennyt laittaa lukkoon pyörän vaan työnsin sen kaupan eteiseen ja kömpin ostamaan jaffa ja banaaneja. Lähdin lähimpään puistoon järven rannalle pois ihmisten silmistä. Makasin kuolleena tunnin. Sitten sain voimia siemäistä jaffaa ja banaania. Nukahdin taas. Heräsin kun ohi kulki joku pitkä vaunusysteemi täynnä lapsia. Taisi olla järvenkiertoajelu. Nousin, kävelin vähän matkaa pois keskustasta ja nousin satulaan ja pikkuhiljaa ajoin Jäppilään. Matkalla olo rupesi kohentumaan. Ennen Leppävirtaa alkoi satamaan rajusti. vähän aikaa sateessa ajettuani löysin mukavan kuistin. Oveen koputtamatta keitin siellä teeta ja katselin miten pääskyset yrittivät häätä minua pois. Yläpuolelläni oli savipesä. Pahoittelin, että koettakaa kestää, lähden hetin kun sade loppuu. Ja niin se loppuikin. Sata metriä ennen Leppävirran leiriä käännyin väärässä risteyksessä ja ajoin pari kilometria. Kysyvä ei eksy. Koputin erääseen taloon, sieltä tuli eräs mies pelkissä stringeissa. Kyllä vaan stringeissa. Noh, kyselin että missä se leirintäalue oli. Havaitsin että se olikin nenäni alla ennen kuin käännyin väärässä risteyksessä. Leiriin päästyäni respa oli kiinni. Mutta seinällä luki ystävällisesti että maksun voi suorittaa aamulla. Ihastelin paikkaa. Se oli kaunis, mukavasti järjestetty. Menin teltta-alueelle ja pystytin teltan pyöräilijäperheen teltan viereen. Menin suihkuun. Aah. Ulkona oli lämmintä vaikka uusi päivä oli jo alkamassa. Juttelin parille keski-ikäiselle naisille, jotka olivat kävelyllä. Kummastelivat mun reissuani.
Aamulla heräsin lasten huutoihin. Naapurit olivat hereillä. Pesun jälkeen juttelin pyöräilijäperheen kanssa. Äiti, isä, poika, poika, tyttö ja pikkulapsi perävaunussa. Ovat Espoosta. Kappas 🙂 Heillä oli melkein samanlainen reitti kuin minulla. Päivämatka heillä on noin 50 km. Ajaavat jonnekkin päin pohjoista. Keitin pastaa ja laskin koordinaatteja seuraavista risteyksistä ja kaupungeista. Poislähdössä olin maksaa nuorelle respan hoitajaneidille 13euroa ennen kuin huomasin että teltta-alue yhdelle hengelle maksaakin 7euroa. Rahaa vaihdettiin pienen naurun kanssa ja lähdin matkalle iloisin mielin.
Vehmersalmen sillan jälkeen minulle avautui maisema, joka pakotti minut pysähtymään. Pidin ruokatauon Kallaveden maiseman hurmiossa ja matka jatkui. Oli ylämäkiä, joissa ilmaan levittäytyivät kevyen kiroilun lausahduksia. Mutta ei kauan kestänyt kun olin taas nauttimassa Radio Novan lähetyksestä. Ensimmäinen päivä koko reissun aikana kun Nova kuului häiriöttä aamusta iltaan. Enää pari kymmentä kilometria jäljellä Kaaviin tuumin juuri ennen kuin äiti soitteli. Sain tietää että mökki olikin Kaavista parikymmentä kilometria lisää itään. Ärsyttäviä tuollaiset yllätykset. Huomasin sitten kartasta sen että olisin voinut ajaa toista reittiä, jolloin olisin säästänyt useita kymmeniä kilometreja. Mutta tehty mikä tehty. Pääsin risteykseen, jossa Lasse-setä odotteli autossa. Mökkiin tultuani Sylvi-täti valmisteli kunnollisen aterian. Sittemmin päästiin Lassen kanssa saunomaan ja uimaan järvelle. Nukkumaan pääsiin ihan omaan huoneeseen, joka oli saunarakennuksessa ja siksi lämmin. Lasse herätti aamu seitsemältä. Aamiaisen jälkeen hän esitti minulle puutarhan, jossa oli monenlaisia kasveja ja marjapensaita. Mansikat oli valitettavasti myöhäisiä, mutta löysin yhden ainoan kypsän. Siitäkin joku lintu ehtii napaista palan.
Matka Nilsiään oli vauhdikas ja täynnä loivia ylämäkiä. Joutui kiivetä jopa kilometrin verran ylöspäin. Jotkut alamäet olivat sen verran pitkiä että, menin jopa istumaan takana olevien tavaroiden päälle ja jalat laitoin sivulaukkujen päälle, vatsa satulaa vasten. Kunnon vauhtiasento 😀 Vastaantulevat autoilijat naureskelivät nautinnolleni. Varpaisjärvesta lähtien alkoi mutainen metsätie täynnä kiviä ja kuoppia. Sateenkin piti sattua just silloin. Äiti soitti. Taas samainen ärsyttävä asia. Talo ei ollut siinä Järvenpäässä, joka oli merkitty karttaan, vaan siitä vielä jotain tusinan kilometrin verran.
…
Huomenna käydään Iisalmessa metsästämässä akkuja. Jos Iisalmessa ei löydy, etsitään Kajaanista. Lauantaina illalla on häät. Sunnuntaina poljen Vuokattiin, jossa pidän muutaman päivän tauon perheeni kanssa Katin Kullassa www.katinkulta.fi. Silloin on minun vuoro kiusata teitä 😉

09.07.2004 22:25:26

Kirjoitin Minnan pyynnöstä varustelistan Viikko 0 sivulle.

09.07.2004 22:55:47

Kiitos kannustuksista!!!
Ruokamyrkytyksen ainoa mahdollinen aiheuttaja oli Eloveena puuro. Se olikin ainoa, minkä vatsa hylkäsi ulos. Vesi oli leirintäalueen juomakelpoista kraanavettä. Mahdollisesti en ole keittänyt puuroa riittävästi.
Vettä join sen mukaan kun oli tarve. Sataa kilometria kohden pussillinen (noin 1.5 litraa) vettä riitti hyvin. Jos juo liikaa niin se varastoituu mahaan ja myöhemmin tulee pissahätä. Ruokataukoja pidin kuten huomasitte, aina matkojen puolissä välissä.
Huoh. Jos en saa kännykkäni toimimaan. Mitenköhän minä luen teidän kommentteja. Joutuu etsimään nettikahviloita. Mutta nyt turhaan vielä murehtiä siitä. Katsotaan ensin mitä saadaan aikaan. Kauniita unia.

11.07.2004 10:51:52

Eilen kävin kaikissa Iisalmen kaupoissa etsimässä akkua. Vaan ei sellaista mistään löytynyt. Ja sellaista laturia, jolla voi ladata pelkkä akku, ei ole olemassa. Joten jos kännykän sisäinen lataussysteemi on rikki niin ainoa vaihtoehto on huolto. Mutta katsotaan vielä Kajaanissa. Jos ei löydy, niin sitten tekstiviesteja kaverille, joka sitten puolestani laittaa viestit nettiin. Kuvia ei sitten saada nettiin 🙁 vasta kun tulen takaisin ja laitan digikamerasta. Sattui kyllä yks kömmähdys. Kun kokeilin käytettyjä kännyköitä nykyisen nokialaisen tilalle, aktiivisessa keskustelussa jätin sim-kortin johonkin niistä. Että kortti on nyt siinä kaupassa. Ehkä maanantaina vasta voidaan saada se takaisin. Joten vanha numero ei nyt ole toiminnassa. Käytän taas uutta numeroa 050516xxxx.
Nyt startataan kohti Vuokattia. Kirjoittelen lisää tauolla.

11.07.2004 20:59:41

112km 20km/h
Olen nyt Katin Kullassa. Päivällä en pystynyt kirjoittamaan koska oli äidin kännykkä lainassa eikä siinä ole kavereiden numeroita. Täällä on tietokone, mutta se on vanhempien huoneessa. Vanhemmat itse ovat nyt menossa nukkumaan. Joten kirjoittelen tästä päivästä enemmän huomenna aamulla.

12.07.2004 09:00:51

Toissapäiväiset häät alkoivat hyvin. Tosin lähdin pikkuserkkujen kanssa ennen kakun leikkua.
Aamulla pyörää koottaessa katosi mystisesti juomareppu, joka ei sittenkään löytynyt. Niin lähdin ilman sitä. Tie Vuokattiin oli yllättävän tasaista. Metsämaisemat ovat joissakin kohdissa muuttuneet enemmän pohjoisemmaksi. Matalat puut, isot tasangot, suora tie näkyy muutaman kilometrin päähän. Laakajärvellä pidin ruokatauon valevesipumpulla. Menin suurelle pihalle pumpun luokse, sitten koputin omistajan taloon. Kukaan ei vastanut, koirat olivat aitauksen takana haukkumassa. Rauhoituivat jonkun ajan päästä. Halusin kirjoittaa ruokatauolla tekstin, mutta käytössäni oli äidin puhelin, jossa on parempi antenni. Vaan ei siellä ollut kavereiden numeroita.
Helteisen ilman takia jouduin täyttämään vesipullon kaksi kertaa. Ensin jonkun kahvionpitäjällä, joka ei tuntunut kovin vieraanvaraiselta. Toisen kerran eräälllä iloisella maatilallisella, joka oli innoissaan matkastani.
Useita kertoja matkan aikana jouduin kilpasille paarmojen kanssa. Ärsyttäviä ja pelottavia olentoja.
Muuten matka oli mukava ja perille päsin suoraan suihkun kautta ravintolaan syömään kunnollisen aterian.
Nyt tropiikkikylpylään!

12.07.2004 16:38:52

Jarmo, yllä olevan jutun sisältö liittyi sunnuntaipäivään, siksi kirjoitin sen tälle viikolle.