No niin, tästä artikkelista alkaa uuden seikkailun blogi 😉

Tutkittuani tietoja Karjalassa matkustamisesta, osuin Venäjän suurlähetystön sivuille. Siellä kerrottiin Karjalan alueella olevista rajavyöhykkeistä. Jos ylittää ne vyöhykkeet lyhintä reittiä kun ajaa Suomesta Venäjälle tai toisinpäin, lupaa ei tarvita. Jos aikoo oleskella pidempään, silloin pitää anoa lupa. Ehdin jo miettiä reissun lopahtavan tähän. Äkkiä etsin tietoa luvista Karjalan alueelle, joita anotaan Petroskoissa sijaitsevasta toimistosta. Jännitti kun soitin sinne. Venäjän viranomaisilla tunnetusti ei ole palveluhenkisyyttä. Mutta yllätyin positiivisesti, kun virkailija iloisesti kertoi, ettei lupia tarvita Petroskoi-Murmansk päätien tienoilla. Phooh. Eipä tarvitse sitä murhtia.

Vinkkejä Karjalan näkemisen arvoisista kohteista otetaan vastaan 😉
Niitä voitte kirjoitella kommentteiksi tähän artikkeliin. Otetaan mielummin sellaisia kohteita, jotka olisivat järkevillä etäisyyksillä alustavasta reitistä. Tarkempi tieto löytyy matkakuvauksesta.

Soitin, Rustravelin Viipurin kontaktille, Grigorille.

– Kun pääsette Viipuriin, pipahtakaa meillä. Otetaan kopiot dokumenteista, niin pääsette samantien jatkamaan matkaa. Me hoidamme loput.

Voiko asiat olla oikeasti näin helppoa! Rustravel rocks!

Tiistaina nähdään mitä tämä on käytännössä 😉

Reissun loppupuolella ajaamme hyvin mielenkiintoisen alueen läpi – Vienan runokylät. Niistä ei tarvitse kirjoitella paljoa, koska voi lainata Juminkeko-säätiön “Vienan runokylät”-sivuilta:

“Suomalaisen kulttuurin juuret ovat aarniometsien ympäröimissä Vienan Karjalan kylissä. Sieltä kerättiin lukutaidottomalta rahvaalta se kansanrunoaineisto, joka synnytti Kalevalan. Viena oli luovan innoituksen lähteenä myös 1900-luvun taitteen kareliaaneille – taidemaalareille, valokuvaajille, arkkitehdeille, kirjailijoille ja säveltäjille.”

Yritetään Jussin kanssa löytää mahdollisimman moneen kylään 😉 Laitoin matkakuvauksen alustavaan reittiin tapit, jotka kertovat kylien ja kuntien sijainneista mihin pitäisi päästää.

Tästähän on tulossa oikein jännittävä reissu!

Eilen kävin shoppailukierroksella, jossa ostin autoon lisää varusteita vakiovarusteiksi. Etenkin tuo köysi ja talja olisivat kovasti tarpeen muutama vuosi sitten. Silloin sateisena iltana jäätiin pohjasta kiinni keskellä metsää. Silloin ei voitu muuta tehdä kuin soittaa isä hinaamaan irti. Oltiin onneksi mökin lähellä. Nyt on ainakin varusteet, joilla saa auton irti sitomalla köyden puuhun. 10mm paksun köyden 1600 vetolujuuden pitäisi riittää tähän tarkoitukseen. Kaksinkertaisilla pylpyröillä saadaan nelinkertaistua vetovoiman, jos käsivoimin vedetään auto jostain. Vaijeritalja taas on hankalimpia tapauksia varten. Sen murtolujuus on 2000kg, voi vaikka nostaa auton maasta 😉 Helpompia tapauksia varten on nuo liirauksenestomattoja. Niitä revitään käsistä talvisin. Nyt ne saivat olla rauhassa kaupan hyllyllä, joten poimin itselleni sellaiset.

Moottoroitu kylmälaukku on ollut käytössä jo muutaman vuoden. Ilman sitä ei reissulla koskaan lähdetä 😉 Pysyy juomat ja ruuat kylmänä. Korissa on keittiötavaroita, mm. astiasto, kaasukeitin, kattilat ja pannu. Sitten on vielä 12v vedenkeitin, jolla usein keitetään kahvi-/teevettä matkalla. Uutena varusteena on tuo kokoon menevä 13 litran vesikanisteri hanalla. Se saattaa olla kätevä lisä.

Alunperin ajattelin parisängyn ilmapatjan autoon. Mutta havaittuani siinä useita reikiä, ostin halvat uimapatjat. Ne osoittautuivat oikein käteviksi, kun voi pinota päälle ja kovalle lattialle menevät laatikot sun muut. Itse päätin ottaa lakanan ja peiton makuupussin sijaan. Jussi aikoo ottaa makuupussin.

Hyvää varustautua näin ajoissa. Voi viikonloppuna miettiä puuttuisko jotain, niin maanantaina vielä ehtii käydä ostoksilla. Maanantaina vielä palaveerataan Jussin kanssa matkasta ja tiistaina varhain aamulla lähdetään. Tavoitteena olla Viipurissa 10-11 maissa rekisteröitymässä ja käydä mökillä ennen kuin suunnataan pohjoiseen päin.

Huomenta!
Aamu hieman venyt ja ollaan noin tunnin myöhässä aikataulusta. Toivottavasti rajalla ei tule olemaan ruuhkaa.
Pakataan nyt Jussin kamat autoon ja ajetaan työpaikkani kautta skannaamaan passeja.

Poutaa 🙂

Kumpikaan meistä ei syönyt aamulla. Ruvettiin pohtimaan, että Kotkassa voisi käydä abc:lla aamupalalle. Mutta epäselvyys oli koska tarjoilu päättyy. Just sopivasti sattui Kuninkaantien ABC, äkkiä siihen. Eipähän tarvitse murehtia loppumatkaa. Kymmeneltä tarjoilu päättyy, että Kotkassa olisi kiirus. Ollaan nyt reippaasti myöhässä, pitänee soittaa Viipuriin aikataulujen muutoksesta.

No huhh… Rekisteröinti olikin oikeasti vaivaton kuten luvattiinkin 🙂 Mutta seuraavaksi meillä oli tarkoitus vaihtaa rahaa, ostaa karttaa ja hankkia venäläinen puhelinliittymä, joten lähdettiin kohti rautatieasemaa. Ensin oli tarkoitus vaihtaa rahaa ja sitä varten piti löytää pankki. Tielle osuneessa turistitoimistossa ei ollut karjalan karttoja ja opastettiin pankkiin kilometrin päähän. Pänkki löytyikin ja rahaa saatu. Takaisin asemalle tultuamme havaitsimme ettei aseman lehtikioskissa ollut karttoja lainkaan. Ollaan nyt siten vuoden 2008 kartan voimin. Saas nähdä, ovatko jotkut tiet vielä olemassa.
Missään ei suostuttu myymään prepaidia, koska en asu Venäjällä. Mentiin hypemarket Karuselliin. Siellä suostuttiin antamaan liittymän isäni osoiteella. Antoivat jopa toisen samanlaisen liittymän lahjaksi. Nyt viritetään netti kuntoon ja Jussi ajaa mökille 🙂

Jees, tulipahan taas oltua ratissa Venäjällä. Jännää ajaa Viipurin keskustassa, kun taajamanopeus ei olekaan se tuttu 30 tai 40 km/h ja kaistat on merkitty vähän eri tavoin kuin koto-Suomessa: eli saman suunnan kaistoilla ei ole välissään mitään viivoitusta ja jalankulkijatkaan eivät pidä turhaa etäisyyttä autoihin. No hyvin siitäkin selvittiin. Itse asiassa Viipurin autoilijat tuntuivat olevan leppoisaa ja kohteliasta ajotavoiltaan. Pietarissahan kuskit tuntuvat olevan aika itsekkäitä.

Diman isän mökiltä kun läksimme kohti suunnitelman mukaista Käkisalmea, aloin katsella kartoilta, olisiko pappani kotopaikka kuinkakin lähellä reittiämme. Todettiin, että linnuntietä ehdottomasti, ja jotain teitäkin kulkee. Niinpä lähdettiin kokeilemaan ja päätettiin etsiä tilan rauniot, yöpyä siellä autossa ja jatkaa aamulla matkaa. Saas nähdä kuinka käypi…

Navigaattorin yrittäessä suunnitella meille uutta reittiä, tarjosi se paljon kiertävää noin 105 km pitkää reittiä. Muutimme asetuksia lyhimpään reittiin ja uusi laskenta tuotti suoremman ja 76 km pitkän reitin. Myöhemmin syy selvisi… Eli välillä mentiin kivikossa noin 10 km/h ehkä kolmen kilometrin matka… Mutta seikkailullehan tässä kai lähdettiinkin eikä sileille teille.

Vo jeesus mikä seikkailu. Ensimmäinen lyhyt reitti kulki Vuoksan yli. Katsottiin Google Mapista, Navigaattorista ja paperikartasta, että tie tosiaan kulkee Vuoksan yli. Paikan päällä asia ei ollut niin. Takaisin ja katsottiin toinen reitti. Sekin meni umpikujaan. Joutui vielä peruuttamaan 600 metria umpeen kasvanutta metsätietä pitkin. Tälläisten monen kymmenien kilometrien ja ajan tuhlailujen jälkeen päätettiin ajaa lähimmälle valtaväylälle ja sitä kautta lähemmäs määränpäätä. Ei, ei ja ei. Ei voi paperikarttaankaan luottaa. Olemattomat tai ajokelvottomat tiet joka paikassa. Sitten eräänä hetkenä jolloin seistiin keskellä metsäristeystä tutkimassa karttaa, ajoi ohi paikallinen nainen citymaasturilla ja pysähtyi kysymään onko ongelmia. Oli onni, hän opasti meidät suoraan suurimmalle valtaväylälle. Siitä pitkin ajaessa kokeilimme useita risteyksiä, jotka veisivät meidät niin kovasti haluamaamme alueelle. Mutta missään tilanteessa ollut sopivia teitä. Taas tuhlattu kilsat ja aikaa. Päätimme luopua ajatuksesta ja ruveta etsimään sopiva leiriytymispaikka. Matkalla huomasimme oudohkon kyltin kirkosta Vuoksan päällä. Ihmettelimme, mitä kyltti oikein yritti kertoa, kun ei ollut viitetta mihinkään. Vieressä oli mäen ylimenevä pahan näköinen metsätie. Otimme riskin ja ajoimme huipulle ja hämmästyimme nähtyämmekeskelä jokea olevan pienen kirkon. Ensimmäinen kirkko reissussamme!
Jatkoimme leiriytymisalueen etsintää. Tavoitteena oli löytää joku rauhallinen paikka rannalla. Oli vaikea löytää avointa rantaa, kun rikkaat uusvenäläiset ovat valtaneet kaikki rannikkot ja rakentaneet omakotitalojaan isoineen aitaineen. Ei päässyt rannalle. Priozerskiin saavuttuamme huomasimme ennen joen siltaa toisen tien menevät rantaa pitkin. Lähdimme ajamaan sitä pitkin. Löysimme paikan lähellä joen yli menevää kävelysiltaa. Tämä oli hyvä paikka. Emme tehneet ruokaa, vaan painuimme suoraan nukkumaan.

Että näin. Hyvää yötä, huomenna jännitetään lisää.

P.S. Tämän päivän metsäseikkailun aikana oli mahdotonta kirjoittaa mitään blogiin, knun auto heilui ja hyppii miten sattuu. Seuraavalla kerralla tänne tullaan jollain maasturilla, vaikka Lada Nivalla. Sellaisen voisi hommata kakkosautoksi 😉