Torstaina lähtö on klo 10. Haetaan ensin Antin passi matkatoimistolta ja tehdään pikavisiitti hänen työpaikalleen. Sitten matka jatkuu kohti Venäjää.

Pitkän säätämisen jälkeen ollaan vihdoin tien päällä.
Pelästyin matkatoimistossa, kun pyysivät täyttämään viisumianomuksen uudestaan, kun puuttui yksi kohta. Mutta tilanne keveni kun sain tietää, että viisumi on kuitenkin valmis. Lähinnä arkistoa varten halusivat puuttuvan tiedon paperille.
Antti innostui ajamaan rajaan asti, siitä eteenpäin ajaan minä. Pääsinpä sitten kirjoittamaan tätä blogia. Säätä luvataan aurinkosta koko viikonlopuksi.
Hyvä tuuletus tässä autossa. Vaikkei ole ilmastointia, silti ei hikoilee.

Suomen tullissa odotettiin kymmenisen minuuttia jonossa ja tullissa meni läpi kuin rasvalla. Ennen tullia otettiin liikennevakutus, maksoi vaan 37 euroa. Täysasko onneksi toimii Venäjälläkin.
Isä on jo odottanut rajan toisella puolella jo tunnin. Sovittiin että hän tulisi vastaan.

Venäjän tulliin oli pitkä jono, jota otettiin vastaan pätkittäin. Odotus oli puolisen tunnin verran. Tullin byrokratia on melkoinen. Piti täyttää sitä sun tätä, jotta saisi auton rajan läpi. Parit paperit tarvittiin täyttää, jotta eräs rajavartijoista, joka on parin sadan metrin päästä, saisi semmosen kokoelmaansa. Ja miksi ihmeessa autoasiat hoidetaan toisessa kopissa ja passiasiat parin kymmenen metrin päässä olevassa toisessa kopissa. Onhan tuo ihan järkevää, mutta ei se paljoa nopeampaa ole. Kuon Suomen tullissa kaikki on digitaalista ja yksi henkilö hoitaa kaiken. Silti suomalainen tulli on nopein ja tehokkain.
Kohta bongataan isää ja siskopuoleni, jotka ovat odottaneet meitä muutaman tunnin.

Viipuri! Pitää jossain vaiheessa käydä täällä kiertelemässä. Nyt on vain nopea läpikulku kohti mökkiä.

Mökillä. Piha on saanut muotonsa, näyttää paljon miellyttävältä verrattuna viimevuotiseen. Vieras majakin on siirretty parempaan paikkaan ja saunarakennuksen perusteet on valettu valmiiksi. Ensi kesänä on sitten kunnon banja!

Herättiin joskus puolen päivän maissa ja lähdettiin ajaamaan Pietariin. Osittain tiet olivat loistokunnossa, osittain taas kunnon kuoppavuoristorataa. Eilen mökillä huomattiin, että eturenkaat ovat kuluneet täysin sileäksi. Taitaa aurauskulmassa jokin pielessä. Joten Pietarissa ensisijainen tavoite oli huolto ja uusien kumien osto. Huollossa oli pätevän oloista henkilökunta. Nykyaikaisilla lasepohjaisilla välineillä säädettiin kaikkien renkaiden asennot kuntoon. Sain jopa tarkan raportin mittauksista. Toisessa paikassa käytiin ostamassa kahdet renkaat. Renkaita hommasin halvempia, muttei kuitenkaan uusiorenkaita. Katsotaan miten kestävät. Luulisin että venäläisiin olosuhteisiin tarkoitetut renkaat kestäisivät Suomen tiet helposti.

Huollon jälkeen käytiin hakemassa lapsuuden ystäväni Katjaa metrolta ja heitettiin kamat kotiin. Auto vietiin valvottuun parkkiin ja mentiin vesipuistoon laskemaan liukumäkiä. Vähän niinkuin Serena, mutta siistimpi ja pikkasen pienempi.

Vesipuiston jälkeen mentiin rannalle räpsimään kuvia ja terassille korkkaamaan skumppaa.
Sitten päätettiin lähteä autolla kruisailemaan keskustaan. Metrolla ei lähdetty, kun olin liian myöhäistä ja autolla on paljon helpompi päästä keskustaan ja pois.

Valvottu parkkialue