Blogi loki päiväkirja

Meillä oli reilu 5 kilometria Jussin papan kylään viimeisestä yrityspaikasta.Harmi, mutta sieltä löytyi paikallinen, joka omatoimisesti tuli kyselemään englanniksi “need any help?”. Vastasin, että venäjäksikin vois. Kertoi ainoasta tiestä, joka menisi kyseiseen kylään. Sanoi myös olevansa siellä vuosi sitten. Hassua, että toisessa kartassa kyseisellä tiellä on kaksikin merkintää ylitsepääsemättömyydestä. Mies vakuutti ajanneensa siellä Ladallansa. Ensi kerralla sitten kokeillaan sitäkin. Sitten joskus, kun on Niva alla 😉

Tuli nälkä ja kahvin tarvetta. Joten pysähdyimme kauniin järven rannalle tekemään ruokaa. Tuli hyvää pastaa. Kahvikin maistui. Mutta luulin ostaneeni pussiteetä. Tuli ihan puruteeta, muta ei ongelma. Autokvedenkeittimessä oli kätevä suodatin 🙂

Sitten suunnattiin kohti valtaväylää. En eläessäni koskaan nähnyt näin huonossa kunnossa olevia tärkeitäkin teitä. Ei minkäänlaista asfaltointia, pelkkää maata ja kuoppaviidakkoa. Bussitkin kulkevat täällä. Jännää, että välillä osuu lyhyitä asfalttipätkiä keskellä korpea. Varmaan pomppimisen hengähdystaukkoja varten. Ainakin Hiittolan asti oli tiet mitä oli. Nyt, mitä lähemmäs Sortavalaa ajetaan, tien laatu paranee. Vai pitikö sanoa tämä ääneen. Monesti kun iloitsimme asfalttipäällysteen alkua, se päättyikin siihen 😛 Tai sitten, nyt voi kiihdyttää ja heti eteen tulee ansa. En ihmettele näin isoa määrää city- ja real-maastureita. Jos aikoo lähteä tälläiselle tai vastaavalle seikkailureissulle Karjalaan, suosittelen erittäin lämpimästi mitä tahansa korkealla maavaralla olevaa autoa. Se on olennainen tekijä näillä seuduilla. Siksi haveilen korottaa omaa autoani edes 5 senttillä. Mutta ehkäpä parempi sijoittaa muutama tonnia Lada Nivaan 🙂

Muutama kirkkoa on jo bongattu. Yksi niistä oli tikkuaskin kokoinen puukirkko. Tai ei ihan tikkuaskin kokoinen, mutta hienoksi ulkohuussiksi voisi luulla, jos ei olisi kupolia ja ristiä yllä. Löytyi myös vähän isompikin mutta silti miniatyyrinen kirkko, johon minut päästettiin kuvaamaan sisälle. Ortodoksisen tavan mukaisesti sekin oli täyteen ahdettu ikoneilla ja muulla matskulla. Nätti oli.

Hiitolan seudulla ylitettiin virallisesti Karjalan Tasavallan rajan. Nyt on hauskaa ajella kun lukee suomalaisia nimiä kyrillisillä kirjaimilla. No nyt ollaan Sortavalassa, katsotaan mitä tehdään siellä. Jussilla oli aikamoinen ajo takana, kuoppineen ja mutkineen. Volkkarikin sai taas maistaa miltä maa maistuu ja tuntuu 😛