Blogi loki päiväkirja

Herätykseni oli 5.15. Kävin tiskaamassa ja ottamassa muutama valokuvaa Laatokasta ja vaatimattomasta parin metrin pituisesta hiekkarannastamme. Käynnistin auton ja Jussikin heräsi. Lähdimme ajaamaan takaisin risteykseen, jossa sain laskettua tämän eilisen “vähän matkan päässä” oli oikeasti 36km 😛 Arvioni meni pieleen reilusti.

Mutta joo, tie Petroskoihin oli yliluonnollisen tuoreen näköinen ja porskuttiin reippaasti laitonta vauhtia. Iloa kesti vajaan sadan kilometrin ajan. Pysähdyin erään joen varrelle ottamaan pari valokuvaa. Heti kun lähdin jatkamaan matkaa kuului polpolpolpol… kas rengas oli tyhjillään. En jäänyt ihmettelemään vaan Jussi koki äkkiherätyksen ja vaihdettiin rengas. Koko hommaan meni 6 (kuusi) minuuttia. Sitten miltei samantien alkoi uuden tien työmaa ja matka jatkui vanhalla tiellä. Se oli paikkoin loputtomia paikkoja ja ansoja ja paikkoin miellyttävää satiinia. Mutta sen alkumatkan uuden upean leveän moottoritien asfalttipäällyste oli todella karkea. Melukin oli melkoinen.
Lopultakin saavuttiin Petroskoihin “yllättätys” etuajassa 🙂 Tosin meni aikaa etsiä turistitoimisto, kun en keksinyt oikeaa kadun nimen englanninkielitä transliterointia. Piti etsiä netistä paikallinen kartta ja luntata siitä. Turistitoimistossa saatiin kaikki tarvittava informaatio ja ennen kaikkea hyvän Karjalan tasavallan kartan! Palvelu oli yli-innokasta. Kysyttyäni miten kannattaa mennä Äänisniemelle, sain vastauksen, jossa kysyttiin meidän auton tyyppiä. Sanoin, ettei ole mikään maasturi, mutta päästin läpi jo aika melkoisista paikoista. Tää teiden kunnon arviointi on niin henkilökohtaista, kuten makuasioita 😉 Noh, saatiin nauvoja ja opastuksia vähän liikakin. Katsotaan huomenna mitä siitä tulee.
Majoituksen meille järjesti Nikolai, Petroskoin Gornitsa-tanssiteatterin ihmisiä. Hän itse päässyt tarjoamaan majoitusta, kun lähtee kalaan, mutta sopii Kulttuurikoululta majoituksen meille. Soitin koulun apulaisjohtajalle, joka iloisesti toivotti meidät tervetulleeksi ja käski olemaan huolehtimatta asiasta. Saamme tulla koska vaan, siellä on paikat valmiina 🙂 Joten ostimme liput Kizhin saarelle ja etsittiin kahvilaravintolan, josta saimme aamupalan. Tarjoilija jopa ymmärsi meillä olevan kiire laivalle. Palvelu oli ripea ja aktiivistä. Hyvä! Paitsi, että havahduuimme melkoiseen kiireeseen, kun aikaa laivaan oli 4 minuuttia. Noh tein yhden ryssä-tempun risteyksellä, ettei tarvinut jonottaa punaisia. Loogisesti oli laillinen temppu, mutta käytännössä riippuu näkökulmasta. Mutta hätä oli 🙂
Laivaan ehdittiin ajoissa ja turhaan, sillä laiva lähti 10 minuuttia myöhässä. Hoksasin mukana olevan väärän objektiivin, joten ehdin vielä juosta takaisin autolla hakemaan laajakulman 🙂
Nyt siis olemme siivekkäällä Meteorilla matkaamassa kohti Kizhin saarta.
Palaamme Petroskoihin noin klo 17. Mennään sitten korjaamaan renkaan ja hengaamaan kaupunkiin.

Aurinko ja Jaffa mukana matkassa. Kaikki OK.