Blogi loki päiväkirja

Istumme autossa matkalla Trondheimiin. Eilen illalla saavuimme Osloon ehkä seiskan-kasin maissa ja Gaile hukutti meidät halauksiin ja ruokaan. Aivan käsittämättömän herkullista sieni-lasagnea, salaatteja, raparperikakkua ja porkkanakakkua. Ja mitä seuraa! Dima löysi Maxin, siperialaisen muusikon, joka rakentelee mikroskooppeja ja kaukoputkia ja on kiinnostunut valokuvauksesta. Perfect match! Me muut nostimme maljoja kaikilla tuntemillamme kielillä – paikalla oli Katariin Virosta, Alejandro Kolumbiasta, Alex Puolasta ja Vaiva Liettuasta. Syötyämme mahat täyteen herkkuja, kävelimme vuorenreunaa ylös Sognvattenille, eli läheiselle kauniille järvelle. Voi kauneus! Elina keksi kahlailla kylmässä vedessä ja pakkohan sitä oli itsekin kokeilla. Talviturkki on siis poissa säärikorkeuteen asti (vaikka Amanda doesn´t wax). Sumu nousi hiljalleen ja seikkaili vuoren yläreunassa. Oli pakko vähän kutsua karjaa ja kuunnella kaikua. Tuli ymmärrys jälleen siitä, miksi norjalainen kansanmusiikki on sellaista, mitä se on. Kaiku oli vaatii tiettyä kirkkautta ja sointia, jota norjalaisessa kansanmusiikissa on. Karjankutsua ja laulua, jonka on mahdollista kaikua kirkkaana vuorensolasta toiseen. Samoin kuin Mordvassa tajusi sen, että laulun täytyy olla kovaäänistä, jotta se kantaa niiden ruohoisten kukkuloiden halki. Kansanmusiikki on niin ymmärrettävää, jos ehtii tutustua kulttuuriin edes vähän sisältä päin.

Tänään on ollut melko jännittävää, sillä emme saaneet kiinni ystävääni Noraa, joka tarjoaa meille yöpaikan Trondheimissa. Matkantekoon menee enemmän aikaa kuin olemme tajunneet ja mieli tekisi koko ajan pysähtyä ja ottaa kuvia. Olemme jälleen ”aikataulusta” jäljessä. Mutta syötyämme Hamarissa feta-kikherne-herkkusalaattia a la cuisine de retkikeittiö ja käpsyteltyämme rannalla, saimme Noran kiinni ja päätimme posottaa sinne. Oli tullut myös kuuma vihje, että Geireiderissa olisi seitsemän vesiputousta. Mutta se olisi tehnyt 300 kilometrin keikahduksen ja Norjan olosuhteissa se on useita useita tunteja. Ja on kivaa nähdä myös kaupunkia, sillä Osloon emme ehtineet tutustua yhtään. Olemme siis yhdentoista tuntumassa Trondheimissa Noran luona ja huomisen vietämme Trondheimissa.

Huomioita: Heppa sai ystävän – Elina löysi rannalta puunpalan, joka näyttää muinaishevosen päältä! Alla Fagra soi edelleen. Olemme huiskineet kameralla kuvia liikkuvasta autosta. Se on tuonut oman hässäkkänsä koko päivään. Sukkien rakkaustarina on edelleen kesken.