Blogi loki päiväkirja

Nastolasta lähdettiin kaikenlaisen säätämisen jälkeen noin yhdeltä. Kummempia ei alkumatkalla sattunu. Yllätykset alkoivat kun lähestyttiin Jaalaa.

Kuntien kevyeen liikenteen väylät ovat useimmiten reissaajien murheen aiheita, niissä kun on jatkuvasti korotuksia ja jyrkiä loivennuksia aina risteysten kohdalla. Ja yhdessä niissä Jussin tarakan kiinnitys ruuvit pettivät. Muutenkin se kiinnitys ei ollut insinöörin tekemä. Kun ruuveihin vaikuttaa leikkaava voima. Joten,  tadaa. Mitä tehdään? Googlattiin rauakauppaa Jaalasta ja kun kello näytti sulkemisaikaa, soitti Jussi kauppiaalle. Joka ei ollut kaupassa, mutta onneksemme hän soitti myyjilleensä etteivät kiirehtisi sulkemista. Kiitos! Löysimme kaupan ja jonkinlaiset pultien tapaiset väliaikaiseksi ratkaisuksi. Minulla oli mukana teräksinen kiristyspanta, joka osoittautui vallan tehokkaaksi välineeksi. Matka jatkui.

Jännittävin hetki oli oikotie metsätien kautta. Kuoppasia alamäkiä,  joissa mun laukut lensivät kiinnityksiltään irti. Jälleenmyyntiarvo tipahti nollaan. Ei siinä mitään. Mutta Hillosensaaren kohdalla tasaisella asfalttitiellä yhtäkkiiä kuului kraks ja pyörä rupes jarruttamaan itsekseen. Mun tarakan putki halkes. Nyt ei ruuvien vaihto auta. Onneksi minulla oli vielä yksi kiristyspanta ja sain koko tarakan painon asettumaan siihen. Toistaiseksi viritys toiminut hyvin. Ja näin ajettiin Voikoskelle asti. Oli pilkkopimeä joten päätettiin keskeyttää ja tilata hinauksen perille.

Tulos: Villähde-Voikoski/Mäntyharju 90km,  4h 25min (9h 45min), 20km/h

Syy ongelmaan olivat kiristysliinat tarakan ja pyörän takahaarukan välissä estämässä laukkujen osumista pyörään. Samallahan ne lisänneet kuormaa tarakkaan laukkujen lisäksi.

Mäntyharjulla on tarkoitus rakentaa kulmaraudoista viritys joka pitäisi laukut erillään ilman ylimääräistä kuormaa.