Blogi loki päiväkirja

Kun saavuttin Bodöön, oli vastassa ruuhka. Jännitti, aina kun jono seisahti, että ehditäänkö. Aikaa jäljellä oli noin tunti ja matkaa 3.5km. Jono jossain vaiheessa kääntyi toisaalle ja me päästiin taas vauhdikkaasti jatkamaan kohti satamaa. Siellä oli 7 kaistaa, 4 ensimmäistä oli täynnä autoja ja matkavaunuja. Kolme muuta kaistaa oli tyhjiä. Ylhäällä luki Reserved lines ja oli ilo kun käsissämme on paperilappunen, jolla saaimme mennä tyhjälle kaistalle. Nyt odotellaan laivan lähtöä ja mietimme mitä ottais ravintolasta.

Matka välillä Mösjöö – Bodö kulki käsittämättömissä luontotiloissa. Kauniissa vihreissä laaksoissa, joita ympyröi vihreät muhkurat, rajujen koskien muodostamissa uomissa. Sitten yhtäkkiä luonto vaihtui aavikoksi, jossa on kiemuraisia lehtittömiä kääpiökoivuja. Kaamea näky. Ihan kuin paikka olisi kuollut. Ei mitään elämää. Ja silti paikkoin näkyi asutustakin, itse kiertäisin tälläiset paikat kaukaa. Vähitellen noustin yhä ylemmäs ja napapiirin kohdalla oli pelkkää lunta. Lunta. Valkoista ympärillä. Ihan talvinen fiilis. Ja kylmää oli, auton mittari näytti +5 astetta. Vihreät muhkurat palasivat takaisin kun reitti laskeutui takaisin laaksoihin ja uomiin.

Kiireen takia ei oikein voitu pysähtyä ihastelemaan mahtavia korkeita vesiputouksia. Pari maisemakuvaa otin ikkunasta, että olisi jotain katseltavaa jälkikäteen.

Tätä kirjoittaessa laiva lähti liikkeelle.. voisi katsoa mitä ostaisi syötäväksi.