Blogi loki päiväkirja

Heräsin ensin ohi ajaavien autojen meluun. Oltiin vielä vuoren varjossa. Arvelin meillä olevan vielä pari tuntia aikaa, ennen kuin aurinko rupeaisi paahtamaan autoamme. Jatkoin unia, sillä meillä ei ollut mihinkään kiire ja kello oli vasta kahdeksan. Tällä kerta nukuttiin etupenkeillä, joilla selkänojat oli kallistettu reilusti taaksepäin. Se oli paljon mukavampi vaihtoehto kuin kovapohjainen takakontti.

Lopultakin oli pakko herätä kun aurinko tuli vuoren takaa esiin ja auto alkoi kuumenemaan. Pikaisten aamutoimien jälkeen lähdimme ajaamaan kohti Berchtesgadenia. Ensitöikseen piti löytää turistitoimisto, josta saisimme tietää vapaista gasthauseista. Sitten piti löytää mobiiliputiikki, jossa saisimme ladattua rahaa wifi-mokkulamme liittymään.
Saimme listan viidestä majapaikasta hintajärjestyksessä. Valitsimme hinnan ja sijainnin perusteella ja sopivasti halvin olikin parhaalla paikalla. Mokkulakin sai puhtia reissun loppuun asti.
Kämppä löytyi serpentiinitien varrella Kehlstein vuoren rinteella. Samalla vuorella, jonka huipulla on Kotkan pesä. Ajatuksena oli käväistä sielläkin. Gasthausen emäntänä tuli ovelle vastaan. Sellainen reipäs mummo. Näytti huoneemme ja antoi joitakin vinkkeja. Kertoi myös olevamme hänen toiset suomalaisvieraat. Edelliset olivat pari vuosikymmentä sitten.
Päivä oli vasta alussa, joten lähdettiin samointein kruisailemaan kylälle. Ruokakaupassa asioinnin jälkeen suunnattiin Köningseelle, eli Kuningasjärvelle, jossa oli tarkoitus käydä uimassa. Se oli myös sellainen turistirysämesta kojuineen pikkukaupoineen. Ostettin siellä kahden italialaisnaisen pitämästä crepes-kojusta salamilla ja juustolla täytettyjä lettuja.
Syötin lettuja laiturilla, jossa totesin, ettei kuitenkaan enää tee mieli uida. Kun näin vuoren varjon pyyhkäisevän uimarannan yli. Auringon on paistettava kun käy uimassa.
Paluumatkalla käytiin kylän keskustassa etsimässä ravintolaa illallista varten. Saimme keski-ikäiseltä mieheltä huonohkoa palvelua. Ruokaa ainakin tuli syötyä. Seuraavaksi kotiin ja nukkumaan sänkyyn. Sänkyä oli jo ikävää.

Seuraavana päivänä piti herätä riittävän ajoissa, jotta ehtisimme palauttaa Opelin ennen kahtatoista. Konttori oli toisessa kylässä noin 35km päässä, Freilassingissa. Päätimme tämän olevan sopiva päivä käydä Salzburgissa. Etenkin kun tulimme siihen tulokseen, että pikkuauton vuokraaminen olisi melkein saman hintaista kuin julkisten käyttö ja paluujuna Müncheniin. Eikä tarvinut miettiä aikatauluja päästäksemme johonkin.
Freilassing kylä löytyi nopeasti samoin vuokraamo. Sieltä saimme pienen hienon mustan Audi A1:n, jossa oli integroitu navigaattorikin. Mutta kivoista varusteista puuttui suosikkini vakionopeudensäädin. Lähdimme samantien kohti Salzburgia. Majamme emäntä neuvoi jättämään auton kaupungin laidalle Park’n’ride parkkiin ja kulkemaan kaupungilla bussilla. Sellainen tuli heti vastaan ja oli ison messukeskuksen yhteydessä. Maksamalla 12e sai parkkipaikan 24 tunniksi ja ilmaiset kulkemiset max 5 hengelle kaikilla julkisilla. Todella hyvä ratkaisu kaupungilta. Vastaan tuli trollikka nro 1, joka vei meidät keskustaan asti.

Kaupungilla hengailtiin ristiin rastiin. Huomasin kaksi irkkupubiakin. Jos ovat olevinaan aitoja irkkupubeja, pakko niistä on löytyä ainakin yksi irlantilainen siideri. Jossain vaiheessa päivää käytiinkin siellä yhdellä. Ja olihan siellä yksi lemppareistani, Magners. Oli siellä myös brittiläinen Strongbow, jonka Fox tilasi. Kerroin baarimikolle kaipaaneeni siideria jo toista viikkoa, kun ei sellaista Saksasta vaan löytynyt. Kysyin huvikseni myös ovatko heidän Magners-tuopit kaupaan ja mihin hintaan. Baarimikko antoi minulle sellaisen ilmaiseksi. Wohoo! Lasissa ei ollut pelkkä Magnersin logo, vaan myös pohjaan laserilla kaiverrettu omenan kuvio.

Keskustassa, Kapitelplatz aukiolla oli isokokoinen näyttö, jonka edessä oli rakennettu katsomo ja ravintolapuoli. Joka ilta siellä esitettiin eri operoita tallenteena tai suorana lähetyksenä oikeasta näyttämöstä. Aukion laidalla komeili vuoren rinteella Hohensalzburgin linna. Konsertit esitettiin vasta iltakahdeksalta, joten ajattelimme tappaa aikaa käymällä Mirabell puistossa. Matkalla puistoon käväistiin vetämässä subwayt illalliseksi. Kyseinen pusto on tullut kuuluisaksi etenkin siitä, että siinä kuvattiin Sound of music -klassikkoelokuva. Se oli oikein kaunis puisto keisarillisineen puutarhoineen. Ei kuitenkaan vetänyt vertaa Venäjän monarkian puistoihin. Mutta tässä puistossa oli omanlaista tunnelmaa.
Kello lähestyi kahdeksaa, jolloin kiirehdimme katsomaan oopperaa. Kauan ei sitä katsottu, vaikka hyvin se oli toteutettu. Teoksesta tuli jonkinlainen dejá vu fiilis, mutten saanut päähäni mistä. Ja saksaksi laulut eivät menneet minulle perille. Lähdettiin autolle ja kruisailtiin pimeitä katuja pitkin kohti kotikylää.

Majapaikalla suunniteltiin viimeistä kiipeilyä. Alustavassa suunnitelmassa olleesta Watzmannista jouduttiin luopumaan sen hankalan sijainnin takia. Tarvittaisiin kolmas henkilö, joka siirtäisi automme vuoren toiselle puolelle. Vaihtoehtona on toki palata samaa reittiä takaisin. Päivästä olisi tullut myös pitkä ja jouduttaisiin laskeutumaan pimeässä tuntemattomassa paikassa. Vaihtoehtona keksittiin Hoher Göll huippu, johon mentäisiin Kotkan Pesän kautta. Kun uusi suunnitelma lyötiin lukkoon, painuttiin nukkumaan. Koko seuraava päivä meni Hoher Göllille kiipeilyyn ja palattiin takaisin viimeisellä bussilla. Syömään ei lähdetty, vaan haettiin pizzat.Viimeisenä päivänä Berchtesgadenissa päätettiin käydä uimassa Königseella. Aamiaisella kerrottiin majamme emännälle, joka suositteli kuitenkin Hintersee järveä. Se olisi lämpimämpi ja siellä olisi oikeita uimarantoja. Suunnattiin sitten Hinterseelle uimaan.

Paikka on todella kaunis. Kirkasta vettä ympäröivät uhkeat vuoret. Ajoimme järven toiselle puolelle, jossa löytyi mukavan näköinen ranta. Vesi ei kylläkään ollut lämmin. Pikaisesti käytiin polskimassa ja siirryttiin terassille, jossa otettiin jälkkärit. Ollaan jo etukäteen sovittu, että käydään taas Königseen rannalla syömässä lettuja juustolla ja salamilla.
Jotenkin olo oli niin väsyttävä kaiken reissailun jälkeen, että otin päikkärit kun päästiin takaisin majapaikalle. Heräsin illalla ukkoseen. Taas oli salamoinut ja satanut kaatamalla. Fox oli ikkunan takana metsästämässä salamakuvia. Myöhemmin oli Fox itsekin päätyi päikkäreille ja itse rupesin kirjoittamaan blogia.

Havahduin joskus iltakymmeneltä, että meidän piti käydä tsekkaamassa se ulkoilmakonsertti. Foxikin heräsi ja patistin lähtemään ulos. Otsalamput päässä lähdettiin tallustamaan tapahtumapaikalle toteaksemme purkutyömään olevan vauhdissa. Mikäs siinä, mukava iltakävely ennen pakkaamista.
Kamat pakattiin valmiiksi, jotta aamulla ei tarvitsisi muuta kun napata mukaan autoon ja lähteä ajamaan Müncheniin. Emäntäkin oli kiltti ja lupasi tehdä meille aamiaisen tavallista aiemmin.