Blogi loki päiväkirja

Olen kurkua myöten täynnä tätä byrokratiaa. Postissa jonossa seisoskellessa seurasin postin toimintaa. Täällä kun ei ole enää niiitä postilaatikoita kaikki kirjeet lähetetään virkailijan kautta. Jos haluaa ykkösluokan lähetystä niin virkailija laittaa kirjeeseen kaksi leimaa, kooditarran, allekirjoittaa kahteen kohaan samassa kirjeessä, leimaa siitä kooditarraa, laittaa kääntöpuolelle vanhan aikaisia sinettejä. Kyllä vaan niitä sulatetaan, läiskitään mönjä kuorelle kahteen kulmaan ja leimalla prässätään. Yksi tuollainen sinetti vie kolmen tai neljän kirjeen tilaa. Ja painaa jonkun verran. Asiakas siis maksaa myös sen sinetin painostakin. Että virkailijasta riippuu kirjeen postitusmaksu.
Nyt päätimme mennä maistrattiin kokeilemaan onnea. Ideana olisi että matkustamme ilman vastaanottavaa osapuolta, ikään kuin nukuttaisiin autossa tai teltoissa. Sillä posti vaatii vastaanottavan osapuolen läsnäoloa. Isä ei siis töistä pääse. Jos tämä suunnitelma ei onnistu, joudumme täyttämään noi paperit uudestaan ja laitamme Irinaa vastaanottavana osapuolena. Sillä hän on töissä hotellissa lähellä täältä.
Voihan venäjä, tuli postin jälkeen päästettyä pari kirosanaa.
-Dima