Blogi loki päiväkirja

Käsittämätön byrokratia se Venäjän rajavartiolaitos. Mutta onneksi se on ohi ilman ongelmia. Nuorelle naisvirkailijalle biopassini taisi olla uusi tuttavuus, kun tutkisteli sitä pitkään.
Rajan jälkeen tie mökille asti oli yllättävän hyvä, keskimäärin 120 tuntivauhtia sai ajaa. Enemmänkin. Mutta pirun pimeä oli ulkona sateen takia. Ajoin loput 5km nenä kiinni tulilasiin, kun yritin tiirailla metsätietä mökille. Ja ihan sattumalta kun hidastin huonon näkyvyyden takia satunnaisessa kohdassa, siihen ilmestyikin mökkitie.
Alunperin meidän piti saapua mökille kuuden tai seitsemän maissa. Mutta saavuimmekin yhdeltätoista.
Ajoimme kuitenkin suoraa tietä mökille käymättä Viipurissa. Isä soitti juuri sopivasti ilmoittaakseen että mökinpuoleinen tie Viiputiin on suljettu remontin takia. Että suositteli olla ajaamatta siitä.
Käydään Viipurissa paluumatkalla.
Mökillä saatiin hyvä ruokaa nams. Kalasalaattia, paistettua kanaa ja porkkanariisiä ja lopuksi lettukakkua teellä.
Mutta nyt nukkumaan. Huomenna Pietariin.