Blogi loki päiväkirja

Chernobyl on takana. Samoin Pripyat, kokonainen kuollut kaupunki.
Chernobyliin saapumisen alkuvaiheessa käytiin hakemassa Juraa,meidän paikallista opasta ja mentiin räjähtäneen reaktorin viereissäolevaan toimistoon. Siellä Julia, toinen opas, kertoi meille reaktorinhistorian räjähtämisestä tähän asti ja tulevaisuuden suunnitelmista.Olipa tarina. Hämmästyttävintä on käsittämätön määrä ihmisiä, jotkasaapuivat eri maapallon kolkista rakentamaan suojaa reaktorinympärille.Joissakin osastoissa työaika oli vartista puoleen tuntiin,jonka aikana saivat kuolettavan määrän säteilyä. Heidän tilalle tuliaina vaan uusia ihmisiä. Selviytyneistä ei ole mitään kerrottavaa, kunettä ovat sankareita pelastaessaan osan ihmiskunnan tuholta.
Nyt on syntynyt kansainvällinen projekti jättiläisen suojakupolinrakentamisesta, Jonka sisällä olisi kauko-ohjattavia nostureita ja ymsvälineitä, jotka poistavat tarpeen käyttää ihmisiä menemään reaktorinsisälle ja sen ympärille. Julialla oli pienoismallireaktorirakennuksesta, joka oli hyvin havainnollinen, sen tuhosta jatällä hetkellä olevistä suojista.
Tämän jälkeen siirryttiin Pripyat kaupunkiin. Tyhjät korkeatkerrostalot ammosivat tyhjyyttä. Kulttuuripalatsin koko, konserttisalinlaitteisot ja katsomo, johon on voinut kuvitella raikkuvat aplodit,ovat vahva merkki siitä että Pripyat oli joskus elämänrikas kaupunki.Kaupungin tyyli ja valomainokset ovat tuoneet muistojalapsuudestani.Etenkin päiväkodissa löytyneet kaasunaamarit, jotka lojuivat siellätäällä ja osa oli puettuna nukkeihin, toivat mieleeni ala-asteellaolleita pelastusharjoituksia.
Päiväkodin kunto, lojuvat lelut olivat kaarmea näky. Mahdotontakuvitella sitä paniikin suuruutta, joka vallitsi kaupungilläevakuoinnin aikana.
Jos vaan olisi enemmän aikaa niin olisi voinut viettää tuntikausiaetsimässä Edes yhtä mahdollisimman parhaiten säilynyttä asuntoa. Ei voikuvitella sitä sekasortoa, Että jokaikinen asunto taloissa ontotaalisessa kaaoksessa. Sen huomasi kun kiipesimme yhden 16kerroksisen talon katolle. Oli kyllä mahtavat maisemat, kaiken kruunasiläses pilvetön aurinkoinen päivä, juuri meitä varten. Toki vähänenemmän pilviä ois saanut luvan olla saadakseen paremmin valottuneitakuvia.
Enempää en kerro, katsokaa sitten kuvista. Yritän saada ne tänä yönä galleriaan.
Visiitin päätteeksi palasimme Chernobyliin, siellä työntekijöidenruokalassa saimme aivan mahtavan kolmenruokalajin aterian,upeatakotiruokaa. Ainiin, Chernobylissä asuu ihmisiä ja paljonki. kaikkiliittyvät tavalla tai toisella alueen toimintaan. Ettei se suljettualue ole täysin eloton.
Nyt olemme matkalla Kiovaan keskustaan, johon Petro heittää meidät. Käydään kiertämässä Kievin alueita.
Tämän blogimerkinnän koordinaateiksi laitettu Chernobylin alue, vaikka nyt olemme kohta jo Kiovassa.