Blogi loki päiväkirja

Aivojen yölliset seikkailut eivät tuottaneet järkevää sisältöä. Joten poistin toissa yönä kirjoitetun artikkelin. Tämä on niille jotka ihmettelevät sen puuttumista. Parempi kirjoittaa harvemmin kuin yrittää vääntää tekstiä väkisin.

Mutta olkoon, siirrytään asiaan. Ensi viikolla alkaa Pispalan Sottiisi kansanmusiikki ja –tanssitapahtuma, jossa toimin valokuvaajana. Taas kerran.
Kyseessä on muuten sama tapahtuma, jossa aloitin konserttien valokuvauksen. Tasan neljä vuotta sitten kuvasin huvikseni Canonin S50 pokkarilla. Julkaistuani kuvat netissä sain palautetta järjestäjiltä, että kerrankin joku kuvasi konsertin kaikkien ryhmien esitykset. Etenkin kaikki koreografioiden osat on saatu kuviin. Jotkut ryhmät ovat olleet kiitollisia laajasta taltioinnista. Nyt haisee hieman omakehulta. Mutta pakko on kirjoittaa, mikä sai minut alalle.

Suurena pointtina on oma tanssitausta ja halu nähdä monipuoliset kuvat omista esiintymisistä. Tämä asenne on vaikuttanut myös kameran toisella puolella. Teki mieli vangita mahdollisimman montaa hetkeä. Vaikkeivät kuvat olleet visuaalisesti mitenkään toimivia, on vangituilla tilanteilla tanssijalle omanlaisensa arvo. Ulkopuoliselle sellaiset kuvat eivät välttämättä kerro mitään.

Mutta pikkuhiljaa olen yrittänyt vähentää visuaalisesti heikompien kuvien suurta prosenttia. Asiaa hankaloitti pyynnöt monipuolisesta taltioinnista, salissa liikkumavapauden puute, valaistuksen rasittavuus, kameran rajojen vastaan tulo.
Esimerkiksi vauhdikkaiden tilanteiden kuvaaminen himmeässä tunnelmavalaistuksessa nopealla valotuksella litistää histogrammin lyttyyn pimeälle puolelle. Eikä herkkyyden kasvattaminen pelasta asiaa. Ei paljoa yli ISO800 arvolla kuvatut kuvat miellytä. Silloin yleensä odottaa tanssin liikkeen hidastuvan tai suuntien vaihtoa, jolloin tanssija on hetken paikalla ja pääsee kuvaan. Mutta juuri tällaiset kuvat eivät aina ole tavoitteen mukaisia.

Tampereella on yksi konserttisali, jossa katsomon reunoilla on portaat, joita pitkin esityksen aikana pääsen liikkumaan. Tämä ainoastaan muuttaa kuvakulman vertikaalisesti. Useimmiten joudun olemaan paikallaan katsomon takana, etten aiheuttaisi häiriötä yleisölle.

Kerron seuraavissa artikkeleissa konserttikuvauksen haasteissa valojen, tilan ja sosiaalisesta puolesta. Tämän artikkelin on tarkoitus käsitellä seuraavan tapahtuman kuvausta. Joten pitkän intron jälkeen voisi tosiaan siirtyä asiaan.

Tällä kerta ei ole tarkoitus saada kuviin kaikki tilanteet kaikista koreografioista mitkä tulevat vastaan. Järjestäjiltä on tullut pyyntö kuvata fiilispohjalta ja enemmän PR-materiaaliksi sopivaa kuvamateriaalia. Tiedän, etten kuitenkaan pysty vastustamaan kiusausta kuvata jonkun tasokkaan ryhmän koreografioita monipuolisesti. Voisin nyt tehdä lupauksen, etten julkaise jokaisesta ryhmästä enempää kuin 5 kuvaa. Näiden lisäksi toki satunnaisia tilanteita tapahtuman matkan varrella.

Jos julkaistaan enintään 5 kuvaa per ryhmä, voisi miettiä mitä asioita ne sisältäisivät. Ainakin yhden kuvan on oltava koko ryhmästä. Sen lisäksi kuva parityöskentelystä ja jostain koreografian tilanteesta. Loppuihin voisi saada jonkinlaista visuaalista materiaalia pr:lle sopivaksi. Herää kysymys miksei ensimmäiset mainitsemat vaihtoehdot voisivat samalla olla pr-materiaaleja. Pointtini oli se, ettei kuvan tarvitse kertoa kyseisestä ryhmästä mitään. Kuvamateriaalia on tarkoitus käyttää SNL:n (Suomen Nuorisoseurojen Liitto) ja Sottiisin omissa julkaisuissa. Tällaista tarkoitusta varten riittää, että kuvissa näkyy tilanteet, energiset lataukset, tapahtumaan liittyvät fiilikset yms asiat. Kuvia on pystyttävä liittämään mihin tahansa teemaan sopivaan artikkeliin. Mutta jos artikkelissa mainitaan tiettyä ryhmää, muuttuu kuvassa näkyvä tilanne tarinaksi, joka kertoo ryhmästä. Vaikka kuvassa näkyisi yksi tanssija.

Haastetta kuvaukseen lisää kiireinen aikataulu. Konserteissa olevat toimittajat odottavat kuvat käyttöön melkein heti konsertin päädyttyä. Muistikortit toimitetaan tapahtuman mediatoimistolle, jossa kuvat laitetaan julkaistavaksi. Ja voi arvata ettei siellä käsitellä kuvien sisältöä. Joten rawin voi unohtaa. Onneksi tämä käytäntö on muuttunut viime vuodesta lähtien enemmän kuvaajaystävälliseksi. Kuvat voi toimittaa vasta päivän päätteeksi. Näin voi ehtiä käydä läpi kuvat ja valita parhaat otokset. Niin ei tarvitse jännittää toimiston valintoja. Asiasta tekee mielenkiintoisen, että tällä kerta minä vastaan kuvien toimituksesta lehdistölle. Joten kahden muun kuvaajan on toimitettava kuvat minulle. Näkisi heidänkin kuvat, jos löytyisi joku erikoinen kuva blogiin kirjoitettavaksi.

Palataan asiaan tapahtuman jälkeen 😉