Blogi loki päiväkirja

Päästin Eeron ratin taakse kun ollaan ajettu jonkin verran motarilla. Itse painuin taakse nukkumaan, jotta jaksaisi yökruisingissa Moskovassa.
Vikrorin neuvot ja pelottelut eivät käyneet toteen. Tie motarilta Nelidovo ja Belyi kaupunkeihin oli jopa paremmassa kunnossa kuin motari. Hiekkatäyteinen tie Belyista Podvoiskoje-kylään oli jämäkässä kunnossa, muutamia kuoppia lukuunottamatta. Kuitenkin siitä tiestä olisi voinut tulla painajainen jos olisi satanut.
Kylän rakenne vastasi hyvin minun muistikuvia. Siitä jäljelle jäi vaan muutama taloa, joten näytti aika valjalta. Hylätyt huonokuntoiset talot kun puretaan polttopuiksi naapureille. Näin ne kylät katoaa.
Isoisoisän talo säilyi hyvässä kunnossa. En meinanut ensin tunnistaa sen, kun avokuisti oli rakennettu suljetuksi tilaksi ja aita siirretty talon eteen. Onneksi nykyinen asukas oli paikalla, että päästiin katsomaan talon sisältä ja ulkoa. Kaikki näyttää niin pieneltä, olin siellä viimeksi yli 17 vuotta sitten. Pieni olin silloin. Mutta hyvin jokainen paikka on tuonut muistoja. Tuolla uunin päällä ollaan nukuttu kylminä öinä ja tuolla oli sikolätti, lehmän paikka oli siinä. Ja tuolla talapihalla työpajan vieressä sain pahan mehiläispistoksen, jonka jälki näkyy vieläkin kämmenellä. Ai että. Muistui mieleen myös ihmiset joistakin taloista, miten ne toivat ämpäreittäin maitoa kun keräysauto kävi kierroksella. Tai kun olen kiertänyt talot läpi ja kerännyt lehmät aamuviidelta paimentavaksi laitumille. Tai miten naapurin sedän traktorilla ollaan joskus ajettu kauppaan parin sadan metrin päähän.
Taitaa tämä kylä kadota nykyisten asukkaiden myötä. Jotku moskovalaiset ovat ostaneet pari taloa mökkipaikaksi. Joten kuten vielä pysyy pystyssä.
Nyt täytyy lopettaa ollaan kohta Moskovassa, pitää ajaa ilman navigaattoria perille.