Huomenta!
Aamu hieman venyt ja ollaan noin tunnin myöhässä aikataulusta. Toivottavasti rajalla ei tule olemaan ruuhkaa.
Pakataan nyt Jussin kamat autoon ja ajetaan työpaikkani kautta skannaamaan passeja.

Poutaa 🙂

Kumpikaan meistä ei syönyt aamulla. Ruvettiin pohtimaan, että Kotkassa voisi käydä abc:lla aamupalalle. Mutta epäselvyys oli koska tarjoilu päättyy. Just sopivasti sattui Kuninkaantien ABC, äkkiä siihen. Eipähän tarvitse murehtia loppumatkaa. Kymmeneltä tarjoilu päättyy, että Kotkassa olisi kiirus. Ollaan nyt reippaasti myöhässä, pitänee soittaa Viipuriin aikataulujen muutoksesta.

No huhh… Rekisteröinti olikin oikeasti vaivaton kuten luvattiinkin 🙂 Mutta seuraavaksi meillä oli tarkoitus vaihtaa rahaa, ostaa karttaa ja hankkia venäläinen puhelinliittymä, joten lähdettiin kohti rautatieasemaa. Ensin oli tarkoitus vaihtaa rahaa ja sitä varten piti löytää pankki. Tielle osuneessa turistitoimistossa ei ollut karjalan karttoja ja opastettiin pankkiin kilometrin päähän. Pänkki löytyikin ja rahaa saatu. Takaisin asemalle tultuamme havaitsimme ettei aseman lehtikioskissa ollut karttoja lainkaan. Ollaan nyt siten vuoden 2008 kartan voimin. Saas nähdä, ovatko jotkut tiet vielä olemassa.
Missään ei suostuttu myymään prepaidia, koska en asu Venäjällä. Mentiin hypemarket Karuselliin. Siellä suostuttiin antamaan liittymän isäni osoiteella. Antoivat jopa toisen samanlaisen liittymän lahjaksi. Nyt viritetään netti kuntoon ja Jussi ajaa mökille 🙂

Jees, tulipahan taas oltua ratissa Venäjällä. Jännää ajaa Viipurin keskustassa, kun taajamanopeus ei olekaan se tuttu 30 tai 40 km/h ja kaistat on merkitty vähän eri tavoin kuin koto-Suomessa: eli saman suunnan kaistoilla ei ole välissään mitään viivoitusta ja jalankulkijatkaan eivät pidä turhaa etäisyyttä autoihin. No hyvin siitäkin selvittiin. Itse asiassa Viipurin autoilijat tuntuivat olevan leppoisaa ja kohteliasta ajotavoiltaan. Pietarissahan kuskit tuntuvat olevan aika itsekkäitä.

Diman isän mökiltä kun läksimme kohti suunnitelman mukaista Käkisalmea, aloin katsella kartoilta, olisiko pappani kotopaikka kuinkakin lähellä reittiämme. Todettiin, että linnuntietä ehdottomasti, ja jotain teitäkin kulkee. Niinpä lähdettiin kokeilemaan ja päätettiin etsiä tilan rauniot, yöpyä siellä autossa ja jatkaa aamulla matkaa. Saas nähdä kuinka käypi…

Navigaattorin yrittäessä suunnitella meille uutta reittiä, tarjosi se paljon kiertävää noin 105 km pitkää reittiä. Muutimme asetuksia lyhimpään reittiin ja uusi laskenta tuotti suoremman ja 76 km pitkän reitin. Myöhemmin syy selvisi… Eli välillä mentiin kivikossa noin 10 km/h ehkä kolmen kilometrin matka… Mutta seikkailullehan tässä kai lähdettiinkin eikä sileille teille.

Vo jeesus mikä seikkailu. Ensimmäinen lyhyt reitti kulki Vuoksan yli. Katsottiin Google Mapista, Navigaattorista ja paperikartasta, että tie tosiaan kulkee Vuoksan yli. Paikan päällä asia ei ollut niin. Takaisin ja katsottiin toinen reitti. Sekin meni umpikujaan. Joutui vielä peruuttamaan 600 metria umpeen kasvanutta metsätietä pitkin. Tälläisten monen kymmenien kilometrien ja ajan tuhlailujen jälkeen päätettiin ajaa lähimmälle valtaväylälle ja sitä kautta lähemmäs määränpäätä. Ei, ei ja ei. Ei voi paperikarttaankaan luottaa. Olemattomat tai ajokelvottomat tiet joka paikassa. Sitten eräänä hetkenä jolloin seistiin keskellä metsäristeystä tutkimassa karttaa, ajoi ohi paikallinen nainen citymaasturilla ja pysähtyi kysymään onko ongelmia. Oli onni, hän opasti meidät suoraan suurimmalle valtaväylälle. Siitä pitkin ajaessa kokeilimme useita risteyksiä, jotka veisivät meidät niin kovasti haluamaamme alueelle. Mutta missään tilanteessa ollut sopivia teitä. Taas tuhlattu kilsat ja aikaa. Päätimme luopua ajatuksesta ja ruveta etsimään sopiva leiriytymispaikka. Matkalla huomasimme oudohkon kyltin kirkosta Vuoksan päällä. Ihmettelimme, mitä kyltti oikein yritti kertoa, kun ei ollut viitetta mihinkään. Vieressä oli mäen ylimenevä pahan näköinen metsätie. Otimme riskin ja ajoimme huipulle ja hämmästyimme nähtyämmekeskelä jokea olevan pienen kirkon. Ensimmäinen kirkko reissussamme!
Jatkoimme leiriytymisalueen etsintää. Tavoitteena oli löytää joku rauhallinen paikka rannalla. Oli vaikea löytää avointa rantaa, kun rikkaat uusvenäläiset ovat valtaneet kaikki rannikkot ja rakentaneet omakotitalojaan isoineen aitaineen. Ei päässyt rannalle. Priozerskiin saavuttuamme huomasimme ennen joen siltaa toisen tien menevät rantaa pitkin. Lähdimme ajamaan sitä pitkin. Löysimme paikan lähellä joen yli menevää kävelysiltaa. Tämä oli hyvä paikka. Emme tehneet ruokaa, vaan painuimme suoraan nukkumaan.

Että näin. Hyvää yötä, huomenna jännitetään lisää.

P.S. Tämän päivän metsäseikkailun aikana oli mahdotonta kirjoittaa mitään blogiin, knun auto heilui ja hyppii miten sattuu. Seuraavalla kerralla tänne tullaan jollain maasturilla, vaikka Lada Nivalla. Sellaisen voisi hommata kakkosautoksi 😉