Suomen ympäri pyörällä.

Seikkailun blogipostaukset:
0. viikko
1. viikko
2. viikko
3. viikko
4. viikko
5. viikko
6. viikko

Raportti 11.8.2004

Lähtö: 5.7.2004 noin klo 9
Paluu: 9.8.2004 noin klo 18

Ajopäiviä: 29+1=30 päivää (29 reittiajoa + 1 huoltoajo)
Taukopäiviä: 1+4+1=6 päivää
Ajotunteja: 169 tuntia
Kilometrejä: 3406 km
Blogin vierailijoita matkan aikana: 24828

MINÄ
Olen Dima. 23 vuotias tietotekniikan opiskelija, jonka harrastukset ovat tanssit, pyöräily ja media/tietotekniikka.

IDEAN SYNTY
Vuonna 2001 mietin, että joskus voisi tehdä jonkinlaisen reissun. Vaikka käydä Turussa sedän luona. Yritin toteuttaa sitä 2002 kesänä, muttei onnistunut. Olin töissä valtion leivissä, eikä siksi ollut lomaa tarpeeksi. Seuraavana kesänä tuumin että voisi sittenkin toteuttaa pitkän reissun. Kohteena silloin oli Iisalmi, mummon luokse. Pääsin taas valtion hommiin. Ei onnistunut idea. Tänä kesänä (2004) yritin hakea töitä niin, että olisi tarpeeksi lomaa. Vaan ei löytynyt minkäänlaista kesätyötä. Joten päätin toteuttaa pitkän reissun. Sittenkin tuumin että jos tehdään pitkä reissu, niin tehdään se kunnollisesti. Helsingistä Nordkappiin ja takaisin. Kova haaste, kun ei ollut lainkaan kokemusta pitkistä matkoista.

VALMISTAUTUMINEN
Pyörä on ollut jo vuosia. Trek maastopyörä, vanha ruosteinen kaverini, jonka sain sedältäni. Trekin kanssa on koettu monenlaisia maastoja ja olosuhteita. Kun on kestänyt tähän asti, kestää tulevan matkankin, ajattelin. Ostin Continentalin erikoisrenkaat, jotka on tarkoitettu pitkille ajomatkoille. Niiden sileä keskipinta poistaa lähes kokonaan vierintävastuksen. Parit sisäkumit ja iso kasa työkaluja mukaan. Pyörälaukut, festariteltan, trangian ja GPS:n sain kavereilta. Makuualustan sain isäpuolelta. Alusta on ollut kovin lyhyt, mutta ajattelin että selkän pituinen riittää. Pyörävaatteet ovat olleet jo ennestään. Ostettiin pari uutta hansikasparia kuluneiden tilalle. Yhdet aurinkoiseen säähän ja toiset säteeseen. Kylmään ilmaan on kolmaskin talvisin käytetty pari, jotka on tehty sukelluspukujen lämpökankaasta. Ostettu myös pyörän etulaukku, jossa on karttateline. Makuupussi on ollut liian kookas, että ostin uudenlaisen pieneen tilaan mahtuva pussi. Extreme lämpötila +1 astetta, luulin riittävän minulle. Trangia varten ostin sinoligeelin. Karttakeskuksesta ostin autoilijan kartan 10e. Pyöräilijän kartta oli kuusiosainen ja jokainen osa maksoi 16e. Turhan kallis. Tiehallinnon ilmainen kartta ei kelvannut, koska siinä ei ole merkitty leirintäalueet, eikä tieverkoston ilmaisu ollut mukavasta päästä. Reitin ajattelin jättää tilanne kohtaisesti, vain tietyt pakolliset kohteet on suunniteltava. Mutta ennen lähtöä päätin kuitenkin suunnitella alkureitin mahdollisimman tarkasti. Monet kaverit ja sukulaiset eivät kuitenkaan sattuneet reitin varrelle, joten enemmän aikaa vietetään teltassa.
Vesireppu on ollut kätevä väline jo muutaman vuoden. Sen lisäksi juomapullo pyörän telineessa. Yhteensä vettä mukana on reilut kaksi litraa. Ruokapuoli koostuu pastasta, Lämmin Kuppi keitosta ja teesta keksien kanssa.
Päiväkirjan ohjelmoiminen tapahtui kuukausi ennen lähtöä ja valmistui juuri ennen lähtöä. Päiväkirjan päivittämisessä on käytetty Sony Ericssonin P800 älypuhelimella, Kolumbuksen sponsoroiman GPRS-nettiyhteyden avulla. Netin välityksellä pidin yhteyttä kavereihin yksinäisyyttä välttäen.

TÄYDENNYS/MUUTOS MATKAN AIKANA
Lyhyt makuualusta on osoittanut huonoja puolia kylmissä öissä. Ostettiin pitkän itsetäyttyvän makuualustan, joka puhkesi parin päivä jälkeen. Kyseistä reikää oli tosi vaikea korjata, joten nukuin täyttymättömällä alustalla suurimman osan reissusta. Epätasaiseen maastoon on totuttu ja alusta eristää kylmästä maasta tyhjänäkin kiitettävästi.
Juomareppu katosi matkan alkuvaiheessa. Hankittiin uusi reppu, joka on puoleksi kuin liivi. Osoittautui käteväksi, mutta olkaimissa on parantamisen tarvetta. Selkään tuli ihottuma repun takia matkan puolivälissä, mutta näyttää siltä että lopultakin hyväksyi sen.
Trangian poltin meni täysin käyttökelvottomaksi sinoligeelin takia. Ostettiin uusi poltin ja sinolinestetta. Yhdistelmä on toiminut täydellisesti.
Huoltoasemalla ostettu 2x3m pressu osoittautui monipuoliseksi ja käteväksi. Suojasi telttaa ja pyörää sateelta. Myös tarakan päällä olevien tavaroiden suojaus oli loistava.
Ostin matkalla ongenvavan, kalastus mielessä. Kalastamaan en päässyt kertaakaan, eikä kovinkaan innostanut. Mutta toiminut hyvin pressun kanssa teltan suojaussysteemissä.
Älypuhelin rikkoutui matkan alkuvaiheissa. Sain äidin puhelimen tilalle. Päiväkirjan päivittäminen tapahtui kaverin kanssa. Myöhemmin, wap-selaimen havaittuani äidin puhelimessa, rakennettiin päiväkirjaan uudenlaisen wap-lomakkeen. Näin pystyin päivittämään päiväkirjaa taas itse.
Älypuhelimen kanssa meni myös puhelimeen liitettävä radio. Siksi jouduin ostamaan halvan radion Neste-huoltoasemalta. Radio meni itsestään rikki. Radiosta ei muutenkaan ollut paljoa iloa, kun on ollut huonot kuuluvuudet.
Älypuhelimen rikkouduttua alkoi yksinäisyys. Sosiaalisia tarpeita ylläpidin juttelemalla ventovieraille ja tutustumalla ulkomaalaisiin leirintäalueilla.
Pyörälaukun sisäseinämät eivät olleet tarpeeksi kovat. Kun sivulaukut eivät ole täytetty kokonaan, pyrkivät ne renkaan pinnoihin. Näin sattui kerran alkupuoliskolla. Vasen laukku repeytyi kokonaan auki. Ompelin sen nippusiteillä.
Vähiten odotettu vika, pyörän polkimien keskiön hajoaminen. Tilalle asennettiin uusi. Matkan loppuvaiheessa vaihdoin uudet jarrupalat eteen. Tarvetta oli jo matkan ensimmäisellä puoliskolla.
Ennen Norjan rajaa, ostin toisen kartan jossa näkyi myös Norjassa olevat leirintäalueet.

RUOKA
Matkan ensimmäisellä viikolla ruokarutiini oli seuraavanlainen. Aamulla kupillinen LämminKuppi keittoa, matkan puolivälissä keitin yhden annoksen nuudeleita ja ennen nukkumaan menoa teetä. Pari kertaa tuli ostettua vihanneksia. Tällainen rutiini osoittautui hankalaksi. Puolivälissä ei enää tehnyt mieltä pitämään isoa taukoa, jossa pitää keittää vettä nuudeleita varten.
Muutin rutiinin seuraavanlaiseksi. Aamulla nuudelit, matkan tauoilla, kylmää teetä ja ennen nukkumaan menoa LämminKuppi keittoa. Näin pystyin ajamaan pitkiä matkoa tauotta aamun jälkeen. Lyhyiden taukojen aikana kylmä Lildin sitrunateejuoma oli ylivoimainen tekijä. Se antoi aina energiaa ja puhtia.
Pelkät nuudelit alkoivat kyllästyä, joten ostelin valmiita pastapaketteja. Niissä on ainekset olivat valmiina, riitti vaan lisätä kiehuvaa vettä sekaan. Vaihtoehtoja oli pasta juusto-, tomaatti-, pesto- ja kinkkukastikkeessa. Yksi pussi sisälsi kaksi annosta, mikä olis oiva annos yhtä päivää kohti. Tosin aamuisin oli aina pastan jälkeen unettava ähky. Pari kertaa viikossa soin vihanneksia ja hedelmiä. Matkan aikana tuli syötyä kaksi isoa levyllistä fazerin suklaa. Lildista ostin useasti myslipatukoita, jotka olivat loistava välipala päivämatkan aikana. Reissun alkupuolella tuli syötyä pari kertaa kovaksikeitettyjä munia. Niistä ei paljoa hyötyä ollut kuin vatsan täytteenä.
Melkein päivittäin olen syönyt jäätelöä ja lähes joka toinen päivä Spritea tai Jaffaa.
Lähes koko reissun ajan olen napostelut Dietoreille karkkia. Niissä ei ole sokeria, joten energiaa eivät anna. Mutta miellyttävä maku suussa on aina tervetullut. Ne ovat myös ystävälliset hampaille. Liallisen päiväannosten takia oli useasti laksatiivisia seurauksia, jotka eivät pahemmin haitanneet ulkoilmassa.
Puolentoista litran juomarepun vettä riitti koko päivämatkalle. Harvoin pussi on tyhjentynyt kokonaan. Mutta pari kerta helteisinä päivinä jouduin täydentämään kerran. Matkan loppuvaiheessa otin tavaksi vaihtamaan kerran päivässä lämmintä vettä kylmään sopivan mahdollisuuden sattuessa.
Reissun alussa valmistin ruokaa teltan sisällä tai tauoilla avoilmassa trangian avulla. Myöhemmin käytin leirintäalueiden keittiöpuolta.

MAJOITUKSET
Enemmistö majoituksista oli teltassa. Reissun alussa oli kylmät yöt, jolloin pidin hereillä ollessani trangian polttimen aina toiminnassa. Teltassa silloin oli aina saunanlämmintä. Annostelin sinoliannoksen niin että liekki sammuu heti nukahtamiseni jälkeen. Useasti yöllä kylmyys on herättänyt pukemaan lisää vaatteita päälle. Pohjoisessa ja matkan loppupuoliskolla oli lämpimät yöt. Useimmilla leirintäalueilla oli hoidetut tasaiset nurmikot, joilla oli mukava nukkua puhkeneella makuualustalla. Mutta epätasaiseen Suomen metsän maastoon on myös totuttu, etteivät juuret ja kivet haitanneet nukkumista.
Kavereiden ja sukulaisten luona nukuin sängyllä tai sohvalla. Toki sellaiset vaihtoehdot voittavat aina teltan.
Kaksi kertaa nukuin avoilmassa, kun olen tullut perille vasta aamuyöllä. Silloin teltan pystytys ei innostanut eikä sää ollut uhkaava. Jopa sääsket pysyivät poissa.

LEIRINTÄALUEET
Suomalaisissa leirintäalueilla palvelu on useimmin ystävällinen ja joustava. Mutta hinta/laatu on monissa leirissä on päin mäntyä. Pahin oli Tankavaara. Telttapaikan hinta on 10e ja paikka on hoitamaton Lapin metsä eikä mikään hoidettu nurmikko. Leppävirran leirintäalue on ollut kaikista paras. Erittäin mukava paikka, loogisesti rakennettu. Telttapaikoille on täydellinen nurmikko. Hinta on vain 5e. Suomen yleisin telttapaikan hinta oli 6-7 euroa. Norjassa maksu systeemi on toisenlainen. Persona maksu oli joko 10 tai 20 kruunaa ja telttapaikan hinta vaihteli 70 ja 100 kruunan välissä. Eli euroina hinnat olivat 9-14e. Lempivaaran hinnasto oli koko skandinavian kallein, 15e telttapaikasta. Eikä se ollut mitenkään muista poikkeava paikka.
Suomen leirintäalueiden etu on ilmainen suihku. Kun Norjassa 5 minuuttia suihkun käyttöä maksaa 4-5 kruunaa. Kerran oli mukava poikkeus, kun automaatti oli rikki, että saanut käyttää suihkua mielin määrin.
Alueilla on yörauha klo 23-6 välisenä aikana. Tosin kerran Kurun leirintäalueella ei ole minkäänlaista valvontaa. Näin paikallinen nuoriso oli riehumassa grillikatoksessa aamutunneille saakka viinan ja tappelun saattelemana.

TIET JA AJO
Etelä-Suomessa on ollut ylämäkiä ja alamäkiä suurillakin korkeuserolla. Mutta niihin on pystytty polkemaan pienimmillä vaihteilla. Paitsi jos ylämäki on ollut liian pitkä, jolloin järkevin vaihtoehto oli kiipeä kävellen ja työntää pyörää. Sellaisia mäkiä etelässä on ollut muutama. Ylämäkeen polkemisen jälkeen palautuminen tapahtui nopeasti. Minuutin tai parin jälkeen mäkeä kuin ei ollutkaan. Keskinopeus loivilla ylämäillä oli 15-20km/h tyynessä ilmassa. Jyrkissä ylämäissä nopeus oli 6-10km/h. Kävelynopeus ylämäkeen oli 4-5km/h. Tasaisella tyynessä ilmassa on ollut yleensä 25-35km/h. Myötätuulen ansiosta nopeus on noussut jopa 40km/h asti. Pahin vastus on ollut vastatuuli, joka pudottaa nopeuden aika reilusti pienelläkin puhalluksella.
Alamäissä nopeus on ollut polkematta 35-50km/h. Huippu nopeus on ollut yhden kerran 72km/h, monesti on päästy vain 60km/h asti.
Nordkapin ylämäissä on joutunut kiipeämään kävellen useita kilometrejä putkeen. Kiipeämisen aikana en pitänyt taukoa, vaan ponnistin aina huipulle asti. Siellä jos seurasi tasainen tie niin jatkoin vasta pienen tauon jälkeen. Muuten jatkoin ilman taukoa alamäkeen.
Ylämäessä ei ole tapanani pitää taukoa, sillä jos pysähtyy, niin silloin pysyy paikalla turhaan pitkänkin ajan. Mutta huipulle päästyään tulee aina tunne ettei taukoa edes tarvita.
Ajotapani ei ollut kilpailuhenkinen, vaan väsymystä poissa pitävä. Lihaksia ei rasiteta lähes koskaan. Tasaisella rauhallisella rytmillä pystyy polkemaan helpostikin kaksisataa kilometriä. Eihän kyseessä ollut Ranskan ympäriajo. Polkemistekniikkani ei käytä turhia lihaksia ja lukkopolkimet mahdollistavat nelipistevedon. Näin säästin paljon energiaa.
Pohjois-Suomessa ja Norjassa suurin osa matkasta oli tasaista ja hyvin loivia mäkiä, jotka eivät aiheuttaneet ongelmia polkemisessa.
Fiilikset ylämäissä eivät tietenkään olleet parhaasta päästä. Niissä kannattaa vaan ajatella vähemmän, ettei tule tehdyksi typeriä päätöksiä kuten koko reissun luovuttaminen.
Päivämatka riippui lähes aina seuraavan leirintäalueen sijainnista. Ohitin alle 70km päässä olevat leirit. Näin keskimäärin päivämatkat olivat useimmiten yli 100km. Kaksi kerta meni yli 200km.
Pahin ongelma ajaessa on yksinäisyys ja ajatusten puuttuminen. Jolloin ei jaksa enää ajaa, vaikka energiaa olisi riittävästi kymmeniin kilometriin.
Tiet Suomen puolella ovat pääosin hyväkuntoisia ja tasaisia. Pyöräteillä yritin ajaa mahdollisimman vähän, niiden mutkikkuuden ja huonokuntoisuuden takia. Pitkällä maktalla iso määrä pieniäkin töyssyjä tuntuu takamuksessa aika lailla. Metsätiet ovat olleet aina huonoja, kuoppia ja kiviä täynnä. Norjan puolella tiet ovat olleet, pakko myöntää, parempia kuin Suomessa.

MAISEMAT JA LUONTO
Menomatkalla Suomen järvimaisemat ovat olleet todella sävähdyttäviä näkymiä. Ajan myötä niihin tottuu. Kaikki maisemat olivat samanlaisia, asetelma on vaan erilainen. Suomen metsät ovat hoidettuja metsiä. Välillä on ollut järjestelmällisiä metsien sukupolvimuutoksia. Ensin oli tiivis vanha metsä odottamassa hakkuuta, sitten nuorempi, matalapuinen ja kapearunkoinen. Perässä on taimenpelto, jonka jälkeen on täysin puuton aho. Lapissa oli yhdessä vaiheessa yksi paikka, jossa tien toisella puolella täysin puuton erämaa ja toisella puolella kasvoivat tunturikoivut. Mutta parin kilometrin jälkeen mänty- ja kuusimetsä ilmestyi jälleen. Vasta Norjan rajan ylitettyäni alkoivat olla oikeat tunturikoivumetsät. Ja kaikki Norjan mäet/vuoret olivat koivun peitossa. Ihmeellisintä oli se että vain Alta kaupunki oli ainoa tiheän mäntymetsän ympäröimänä.
Norjan vuoristomaisemat olivat todella upeita. Mutta jälkeenpäin mietittyäni mitä siinä on kaunista, sain toisenlaiset ajatukset. Norjan vuoristomaisemat olivat uusi asia minulle. Niissä viehätti jykevien vuorien asetelma, tien varrella olevat sortumista uhkaavat rinteet ja mäkien profiilien vuorovaikutukset. Mutta suurin osa maisemista oli pelkkiä aavikkoja. Vuoret ja rinteet olivat pelkkää sortuvaa kiveä. Niissä puuttui sitä, mitä pursuaa Suomen maisemissa – elämä. Norjan maisemissa voi aistia tyhjyyden, yksinäisyyden,.. niissä tuntee itsensä orvoksi. Suomen järvimaisemat ovat täynnä elämää, rauhallisuutta, niissä on vaikea tuntea itsensä hylätyksi. Mutta tietenkin Norjassa on toisenlaisiakin maisemia. Esimerkiksi Porsanginvuonon rannikot ovat todella kaunista katseltavaa. Vaikka maisemiin kyllästyy, silti koti-ikkunani taakse haluaisin Suomen järvimaiseman. Mutta ulkomailla olevan mökin ikkunan taakse Norjan vuonojen maisemat ovat aina tervetulleet.
Nordkapissa ajettuani maisemat olivat sitä samaa aavikkoa. Mutta videografiassa esitetyn videon tekijät ovat onkineet Nordkapin ympäristöstä kauniita, koskemattomia kohteita. Vedestä, ilmasta ja myös itse saarelta. Se oli upea katsottavaa.
Paluumatkalla länsi-Suomessa ei ollut järvimaisemia, vaan pelkkiä metsiä. Lähes koko matkan aikana ei ollut mitään muuta katseltavaa kuin pientareen viivaa. Tosin välillä tutkii metsän reunoja toivossa löytää jonkun elävän olennon.
Suomussalmesta lähtien, lähes joka päivä tuli törmättyä poroihin. Suomessa niistä ei ole pahempaa ongelmaa verrattuna Norjassa. Siellä poroja on mieletön määrä astelemassa tiellä ja häiritsemässä liikennettä pahan päiväisesti.

SÄÄT
Alkumatkalla oli sateita lähes joka päivä. Matkan puolivälissä oli sekalaista enimmäkseen pilvistä. Loppumatkalla hellettä. Kokonaisuudessa voisi sanoa näin että sadetta oli 1/3 osa reissusta, pilvistä 1/3 ja aurinkoista 1/3. Lämpötila nousi koko matkan ajan. Alkumatkan sateet olivat erittäin kylmiä ja siksi vastenmielisiä. Mutta loppumatkalla helteisen ilman takia sateet olivat lämpimiä. Mutta korkean ilmankosteusprosentin takia kaikki vaatteet olivat laukuissa kosteita. Myöskin makuupussi, että vietettiin yön märässä pussissa.
Matkan loppupuoliskolla paahtava aurinko oli monesti sietämätön. Silloin aina on toivonut sateita, jotka sittenkin tulivat matkan lopussa.

KUNTO JA TERVEYS
Ennen reissua en ole pyöräilyt koko talven ja oli vain yksi ainoa pitkä, 70km lenkki. Lähdin polkemaan reissuun heikosti harjoitetuilla pyöräilylihaksilla. Mutta ensimmäisen viikon aikana, keho on nopeasti omaksunut pyöräilyasennon ja polkemistottumuksen. Yhden kerran oli oksennuskohtaus, joka johtui puurosta. Todennäköisesti oli huonosti keitetty. Sen jälkeen en ole keittänyt puuroa kertaakaan. Toisella kerralla kun söin leirintäalueen omaa aamiaista, alkoivat useita päiviä kestäneet vatsa ongelmat. Siitä lähtien söin aina oman ruuan, yhtä ravintolakäyntia lukuun ottamatta. Muita ongelmia ei ollut. Paitsi vesirepun aiheuttama ihottuma selkään. Selkä ajan myötä on tottunut reppuun, eikä ihottumasta ollut merkkiäkään.
Matkan aikana painoni laski 82 kilosta 72een. 10 kilon pudotus, mutten kuitenkaan nähnyt jatkuvaa nälkää. Aamuisin syöty pasta antoi riittävästi energiaa koko päivälle ja muutama kerta viikossa syödyt kasvikset antoivat tarpeelliset lisäravinteet.
Paluumatkalla yhtenä päivänä tunsin ahdistusta ajon aikana. Se taisi johtua helteesta ja liiallisesta yksitoikkoisesta polkemisesta. Tein silloin rauhoitumistauon suklaalevyn ja Spriten kanssa, jotka auttoivat huomattavasti.
Ylämäkien jälkeen palautuminen tapahtui loppumatkalla paljon nopeammin kuin alkumatkalla. Edistystä.

KUSTANNUKSET
Kustannukset olivat pääosin ruoka, puhelin- ja leirintäalueen maksut. Muu pieni osa oli Tankavaaran museo- ja ravintolamaksu ja varustus.
Yhteensä kustannukset olivat noin 700 euroa.
Puheluihin meni noin 100e, leirintäalueisiin noin 200e, varustuksiin noin 200e, ruokaan noin 200e.

LOPPUSANAT
Ennen reissua en odottanut matkalta mitään. Koska en halunnut tuntea pettymystä. Siksi olin valmis ottamaan sen sellaisenaan kuin on. Se oli rankka, mutta palkitseva.
Luin kerran matkalla Ilta-Sanomissa artikkelin nuorten tietämättömyydestä omasta kotimaasta. Ihmetellään nuorten suosivan ulkomaanmatkoja elämyyskohteina. Suomessa on elämyksiä on yllin kyllin ja halvalla.
Ulkomaalaisiin tutustuakseen ei tosiaan tarvitse lähteä ulkomaille, vaan kotimaan leirintäalueilla niihin on helppo tutustua. Ne ovatkin mielenkiintoinen porukka.
Kuukausi ulkoilmassa vietetty aika antaa paljon enemmän kuin yhden yön retki Siuntion metsässä. Siinä kokee luonnon kaikkia neljää elementtiä perusteellisesti. Vesi – kaatosateet, märät yöt ja virkistävät järvet. Tuuli – sietämätön vastatuuli ja väkivaltainen sivutuuli. Tuli – polttava aurinko ja raastava helle. Maa – metsäyöpymiset, voimia riistävät ylämäet ja nautinnolliset alamäet.
En missään nimessä ole katunut tehtyä reissua. Tekisin sen koska vaan uudestaan, mutten yksin. Yksinäisyys ei vaan ole minua varten.

Siinä oli ainakin kirjoitushetkellä mieleen tulleet asiat.