Elina on lainaamassa jostain mukia. On näet aika korkata pieni vihreä termarini ja juoda sieltä ensimmäiset teet. Mate on ystävyyden juoma. Sitä siis nautimme. (Dims nukkuu autuaan unia lattialla…)
Olen valmistautunut matkaan tyypilliseen tapaani eli nukkumalla ” zero poäng”. Siinä saavuttaa kyllä tietynlaisen rauhankin. Kasaa hitaasti tavaroita (nopea hötkyily ei siinä väsymyksen tilassa onnistuisikaan), hyvästelee rakasta huonettaan, miettii mitä tuleman pitää – valmistautuu siis myös henkisesti matkaan. Pakkasin mukaan myös töitä – mutta onneksi työt ovat hyviä levyjä, joista täytyy valita, mitä soittaa uutuuslevyillassa jahka täältä tulemme takaisin. Otin mukaan myöskin Diman viime joulun joululahjan: puoliksi valmiin villasukan. Dima otti sen valmiin parin ja haasteena on saada pari vihdoin löytämään toisensa Diman jalasta. Tiedonantoja sukkien rakkaussuhten etenemisestä tullee myöhemmin.
Meillä on Elinan kanssa kummallakin uudet fivefingers-varvaskengät ja olemme kuin kaksi outoa marjaa, tai marjamätästä näine näkyvine varpainemme. Nyt Elina virittää mandoliinia ja harjoittelee otteita. I like. Maniska soi ja Ama näpyttää. Diman levollinen hengitys kuuluu läheltä ja kauempaa sekaisin suomea ja ruotsia ja pelikoneita ja käriseviä kaksivuotiaita! Tässä on pieni keidas.
On kiva lähteä reissuun. Kaikkein eniten odotan rakkaiden vanhojen tuttujen tapaamista. On mennyt monta vuotta siitä, että näin vuonon joka aamu kuukauden ajan Trondheimissa. Ihmisten lisäksi kai haluan tervehtää myös sitä vuonoa. Aamulla odottaessani Ellua ja Dimaa päätin juhlistaa reissuamme laittamalla tarrakorvikset korviin. Sydänkorvikset. Tästä tulee hyvä reissu.
