Berliini, Germaania.

Automatka sujui verkkaisesti, Dima painoi hommia ja piirteli maindmappeja PowerPointilla. Kovat kalvo-sulkeiset luvassa

jollekin kunhan esitys valmistuu.

Vuosimalli 1997 Skodan penkissä ei perse puudu ja tilaa on 192cm rungolle ihan mukavasti, jopa takapenkillä. 1,6l

bensakoneella varustettu octavialle soppa maistuu joten bensan kulutus on kovaa, autobaanalla ~8,5l/100km. Ensireissulle

pitää päästä isolla dieselillä. Sellaiset ovat kyllä tuttavapiirissä melko harvassa, tosin Klamien Volvokin rullaa 6l/100km

tai jotain sinnepäin.

Jos joku karva-aivo saa päähänsä nakella roskia autonsa akkunasta on luvassa 500€ pikavoitto. Gestapo on alati läsnä väijyen

milloin uksi aukeaa ja roska singahtaa. Näin ainakin luvattiin kylteissä teiden varsilla ja taukopaikoilla.

Retkikuntamme lääkärin Dr. Jaurulan maantiediagnoosin mukaan minuun on iskenyt swainflu eli sika nuha, taitaa kyllä olla ihan

normi räkätauti. Olo on hieman hutera ja räkää riittää. Tästä johtuen jätän diskoteekin tänään väliin ja parantelen itseäni

yrteistä uutetulla nektarilla. Kun saunan ja ruisleivän löytäisi jostain, olisi lentsulla paha paikka.

Pitää kyllä käydä kuvailemassa patsaita ja rakennuksia. Meikäläinen hoitaa turistikuvat, pojat puolestaan poikkitaiteelliset

ruosteiset naulat. Dima paukautti tänään puolivahingossa ohilentäneestä sorsasta vuodenluontokuvan.

– Juho

Jussi nukkuu, minäkin olen jo sängyssä. Eero vielä aulassa säätää kuvia olut toisessa kädessä. Juho omassa punkassa nukkuu kai myös.

Käytiin metrolla keskustassa pikavisiitill etsimässä ruokaa. Löytyi hyvä ja nopea ravintola. Pojat ottivat vaaleapunaisen Berlinerin, joka maistuu melkein mehulta. Ruokaa oli aivan mainiota saksalaista menuta. Hyvin täytti vatsan. Ajattelimme tilata samalla jäätelöt jälkiruuaksi. Mutta tarjoilija kertoi ottavansa jälkiruokatilaukset vasta jälkikäteen. Ja oikein teki sillä vatsamme täytyi niin ettei muu enää mahtunut. Ja palasimme takaisin hostellille.
Juho taisi tehdä meille suunnitelman huomiseksi. Paljastuu kait vasta huomenna aamulla.

Herätys klo 8.

-Dima

Eipä ollut pojista tänäänkään klubille lähtijöiksi, vaikka ihan hostellimme vieressä olisi parikin legendaarista berliiniläistä paikkaa ollut. Toivottavasti Jussi on sanojensa mittainen mies ja huomenna pääsemme tutustumaan vilkkaan kaupungin yöelämäänkin.

Pojat siis sammuivat jo aikoja sitten, itse kävin nyt läpi parin edellisen päivän kuvia.

Juho ehti alkuillasta tehdä vähän suunnitelmia huomiselle ja toimiikin huomenna ylimyrskynpäällikkönämme. Yritämme varmaan päästä vierailemaan kaverini vinkkaamassa hylätyssä itä-saksalaisessa vankilassa. Sisäänpääsy voi vaatia hieman akrobatiaa vissiinkin ja työmaa-aitojen käyttöää tikapuina.

Nyt unta kaaliin itsekin, jotta jaksan herätä kanssa aikaisin. Saksalainen huijasi taaskin, lakana punkkaan oli liian lyhyt, peitto ei mahdu pusssilakanaan ja tyyny on paikalliseen tyyliin puolen sängyn kokoinnen. No eiköhään tässäskin väsyneenä hyvin nuku.

– Eero

Rakas päiväkirja, kirjoitan tätä autiolta saarelta. Meitä on kohdannut suuri tuho, saksalainen merirosvopäällikkö on vienyt huoneemme ikkunoista tiivisteet, apinat kutistaneet lakanamme ja mikä pahinta, itse kapteeni koukku on vaihtanut tyynymme peiton puolikkaisiin.

Retkikuntamme on kuitenkin vahva, eikä anna pienten vastoinkäymisten lannistaa haluamme. Olemme päättäneet kokoontua leirinuotiolla kello yhdeksän, sieltä jatkamme matkaa saaren koilispuolelle jossa täydennämme vartuslistaamme ja jatkamme tämän jälkeen matkaa tutustumaan eläintarhaan ja vanaan merirosvojen hylkäämään kidutuslaitokseen, vankilaan!

-Jussi

Jussi pääsi ulvomaan susien kanssa. Hyvä duetto.
Todistettiin parin eläinlajin suvunjatkoa, kova oli meno.
Nyt pienen olut-tauon jälkeen menemme etsimään apinoita ja matelijoita.

-Dima