Nyt olemme löytäneet idän ihmeet, näitä ei sakemannit ole vielä rakentaneet uusiksi turistinähtävyyksiksi. Kyseessä on joku valtava DDR-aikainen laitos, jonka katolla tuulee kovaa. Joidenkin lähteiden mukaan kyseessä on entinen vankila. Jatkamme tutkimuksia saksalaisen historian jäänteiden parissa.

– Eero

Noniin, harhailtuamme DDR:n betoniviidakossa päädyimme aseman kupeessa olevaan ns.ostoskatuun. Nälkä kouri matkamiesten vatsanpohjassa joten päätimme ohittaa tuon ikävän tilanteen lounastamalla.

Löysimme epämääräisen nuudelikojun, kolme settiä nuudeleita ja kolme olutta maksoivat 10.2 euroa ja saimme hyvät naurut kun yritimme auttavalla pornosaksan alkeiskurssin sanavarastolla ruokaa tilata, katsotaan mitä kinkki kantaa pöytään.

Dima lähti katsomaan soitinmuseota.

-Jussi

Kun pojat tutustuvat vankilan saloihin, minä kruisailin Berliinin iltaruuhkassa Musiikki-instrumenttimuseoon. Se on Berliinin Filarmonian vieressä. Tämähän on kunnon musiikkikortelli. Mutta kun kysyin missä olisi musiikkikauppa niin se oli tietenkin kaupungin toisella puolella. Joten ajaanpa sinne sitten. Ei tämä Berliini niin iso ole, kuin miltä vaikuttaa.

-Dima

Löytyi isohko musiikkikauppa, jossa oli musiikkitarvikkeet laidasta laitaan. Muttei perinteisiä soittimiä, höh. Ostin toki sieltä pientä sälää lohdutukseksi.
Berliinissa on kyllä helppo kruisailla, yhtä hyvin kuin helsingissä. Itse kaupunki ei ole kummoinen. Ruma kuin mikä. Talot on mitä on. Keskustassakaan mitään kummallista. Nähtävyydet on asia erikseen.

Nyt suuntaan takaisin hostellille.
Voisi syödäkin jotain.

-Dima

Lähdettiin DDRn vankilakokemuksen jälkeen etsimään Juhon internetistä löytämää olutkauppaa, kävelimme varsinaisten lähiöiden läpi ja lopulta tuo kauppa löytyi. Täysin käsittämätön kauppa, kaupassa oli olutta jos jonkin sorttia ja myyjä alkoi heti kertoa englanniksi oluista. Mukaan tarttui pahvilaatikollinen erilaisia oluita, yhteensä 24 euron edestä eli siis ei mitään. Ostimme oluet jääkaapista ja nyt nautimme niitä kadunvarressa kuten aito Berliiniläinen konsanaan.

-Jussi

Rakas päiväkirja.

Saarellamme on ongelma, matkustaja Juntunen on sairastunut sikainfluenssaan ja on määrätty Tohtori Mengelen toimesta sänkyyn. Nyt kuitenkin kävi niin että tohtorin käskyä ei ole noudatettu vaan matkustaja Juntunen harhaili kuumehouruissa etsien sian jalkaa syötäväksi (kuulemma sikaflunssassa sika maistuu). Onneksi matkustaja Klami on myös lähdössä sikajahtiin ja opastanee näin sikaflunssan kourissa kamppailevan kanssamatkustajamme turvallisesti dönerin pariin.

Matkustaja Tsvetkov löysi juuri hylätyn datakeskuksen jota paikalliset intiaanit kutsuvat tietokoneeksi ja nyt hän naputtelee sitä savu sormista nousten, selailee jotain jota intiaanit kutsuvat internetiksi, saksalaiset taas kertovat sieltä löytyvän pornoa.

Matkustaja Jaurola on erittäin väsynyt ja kärsii 12h kävelyn + helteen seurauksena aiheutuneen pehin kärsimyksiä, toisessa nivusessa on 10cm mittainen nirhauma joka kirvelee. Tohtori Mengele ei osannut määrätä tähän lääkitystä, kertoi että kylmä olut voisi auttaa, siis nivusiin kylmä pullo.

Huomenna vietämme vielä päivän tällä autiolla saarella, sakemannit kutsuvat tätä Berliiniksi mutta me emme tiedä miksi. Illalla suuntaamme kulkuneuvomme viikinkilaivaan joka kuljettaa ylvään ratsumme kohti kotilaitumia.

Jussi

Jäi sitten Berliinin klubit kokematta.Eilinen päivän kiertely hiostavassa ilmassa teki tepposet ja aiheutti pitkän nirhauman vasempaan jalkaan eikä kävely ollut kovin kivan tuntuista. Dima nukahti sänkyyn kuin tukki, silmälasit päässä ja kännykkä kädessä joten Eero lähti yksin tutustumaan yöelämään, toivottavasti oli hieno kokemus.

Tänään onkin viimeinen päivä sitten Berliinissä, illala pitää olla joskus 23.30 aikoihin Rostockissa ja hostellilta pitää lähteä 11 aikaan, joten käynemme vielä jossain Berliinin keskustassa kiertelemässä ja tutustumassa asioihin. Toivottavasti Juhon sikaflunssa on jo taantunut.

-Jussi

Skoda on pian lastattu. Dima siellä jo istuu kuvia käsittelemässä, kaukopartioltamme saimme tiedon ajoissa vaihtaa kevyempää varustusta. Partio itsekin saapui juuri hikeä pursuen. Chech-out ja kaupungille..

– Eero

Viimeistä viedään. Dima lähti kuvailemaan taloja, me päädyimme lopulla porukalla syömään intialaista ruokaa, lounaslistan ruuat kaikki alle 5 euroa, katsotaan mitä tulee.

-Jussi

Istuskelen metrossa matkalla hostellille. Kävelin keskustasta Alexander platsilta Neuvostolaisten portille. Tai mitenköhän sen nimi menikään suomeksi.
Matkalla alkoi tihkumaan sadetta, muttei häiritsevästi. Nyt sitten näin ne Berliinin vanhat talot. Se portin alue on kamala. Portti näyttti niin voimattomalta ja mitättömältä kun jenkiläisten konsulaatti on rakennettu sen viereen toisella puolella ja toisella oli muistaakseni kreikan konsulaatti. Olikohan koko alue buukattu täyteen erilaisilla konsulaatteilla. Rumia kuutioita. Venäjän konsulaatissa oli jonkin verran keisarillisuutta.
Hyvvä puoli Berliinissä on vihreys, puita ja puistoja on tuhdisti. Mutta muuten en kaupungin perusolemusta sanoisi kauniiksi. Ei oikein iske saksalainen arkkitehtuuri minuun.
Jahas, päätepysäkki, pitäisi poistua.

-Dima