Sain vihdoin omat lomakkeeni taytettya. Pojat viel omiansa yrittavat saada. Dima joutui tosin auttamaan, koska osa tiedoista taytyi kirjoittaa kyrillisilla kirjaimilla. Tosin huomenna vasta postitoimistossa selvinnee lopullisesti, etta olemmeko tulkinneet kentat oikein ollenkaan. Voi olla, etta saadaan siella viela taytella pariin kertaan uudestaan. Tai ihmehan se olisi, jos ei jouduttaisi uudestaan tayttamaan. Suuri maa ja suuret paperihommat 😉
Viereisesta huoneesta kuuluu aina valilla riemunsekaisia kiljahduksia, kun pojat kirjottavat jonkun merkin vaarin tai vahingossa vaaraan laatikkoon tms. 🙂 Ehka paasemme kuitenkin jossain vaiheessa yota viela nukkumaankin. Aamulla aikainen heratyskin tiedossa meinaan.

– Eero

Lomakkeet valmiit, sitten unille.. Ja aamulla kirjoitetaan ne viidesti uusiksi kun tarkastavat..

Lyhyiden younien jalkeen olemme nyt lahdossa juuri kohta, kunhan saamme pikaisen aamupalan vaan syytya, Irinan tyopaikalle ottamaan kopiot lomakkeista ja sen jalkeen yrittamaan niiden postitusta. Silloin varmaan selviaa, etta olemmeko osanneet tayttaa lomakkeet oikein. Paikallisen ystavallisen ja avuliaan palvelukulttuurin jo tuntien voisin olettaa, etta meita ystavallisesti opastetaan harjoittelemaan tayttamista viela muutamaan kertaan. Viime yoksi siirryin nukkumaan eri vuodesohvalle ja se oli paljon parempi kuin edeltavana yona ollut. Fiilis on vasynyt, mutta venajalla oleva. Tasta on hyva jatkaa kohti seuraavaa kaupunkia ja uusia maisemia. Dimakin juuri ilmoltti aamupalan olevan valmista.

– Eero

Odottelemme postitoimistossa jättääksemme lomakkeen. Kuulimme,että hotelleille sakko jos asiakasta ei ole rekisteröity on 800000 ruplaa, eli noin 24000 euroa. Lisäksi Moskovassa miliisit kuulemma kyselevät tuota meille jäävää osaa hyvin todennäköisesti, joten päätimme hoitaa asian kunnolla. Maistraatissa lomakkeen olisi voinut jättää ilmaiseksi. Täällä se maksaa 200 ruplaa, mutta tämäkin hidas jono lienee paljon nopeampi kuin paikallinen virasto. Jahka saamme tämän hoidettua jätämme Pietarin taaksemme.

– Eero

Dima on tyytyväinen. Jonotettuaan tunnin tiskillä sanottiin, että ainoastaan hänen isänsä voi palauttaa nuo lomakkeet. Nyt mietimme mitä tehdä vai matkaammeko ympäri venäjää ilman virallisia asiakirjoja majoituksestamme 🙂 eipä suuresti yllättänyt kyllä, että byrokratia aiheuttaa ongelmia.

voihan Venäjä!

– Eero

Olen kurkua myöten täynnä tätä byrokratiaa. Postissa jonossa seisoskellessa seurasin postin toimintaa. Täällä kun ei ole enää niiitä postilaatikoita kaikki kirjeet lähetetään virkailijan kautta. Jos haluaa ykkösluokan lähetystä niin virkailija laittaa kirjeeseen kaksi leimaa, kooditarran, allekirjoittaa kahteen kohaan samassa kirjeessä, leimaa siitä kooditarraa, laittaa kääntöpuolelle vanhan aikaisia sinettejä. Kyllä vaan niitä sulatetaan, läiskitään mönjä kuorelle kahteen kulmaan ja leimalla prässätään. Yksi tuollainen sinetti vie kolmen tai neljän kirjeen tilaa. Ja painaa jonkun verran. Asiakas siis maksaa myös sen sinetin painostakin. Että virkailijasta riippuu kirjeen postitusmaksu.
Nyt päätimme mennä maistrattiin kokeilemaan onnea. Ideana olisi että matkustamme ilman vastaanottavaa osapuolta, ikään kuin nukuttaisiin autossa tai teltoissa. Sillä posti vaatii vastaanottavan osapuolen läsnäoloa. Isä ei siis töistä pääse. Jos tämä suunnitelma ei onnistu, joudumme täyttämään noi paperit uudestaan ja laitamme Irinaa vastaanottavana osapuolena. Sillä hän on töissä hotellissa lähellä täältä.
Voihan venäjä, tuli postin jälkeen päästettyä pari kirosanaa.
-Dima

Taas takaisin postilla. Eerik ikuisti juuri lonkkakuvilla postinkin. Yritämme taas täällä rekisteröityä. Siellä sitä sisällä taas vahasinettejä leimaillaan moneen kuoreen meitä ennen.

– Eero

Oli sitten laput epaselvasti taytettyja. Omassani oli yksi kasi liian epaselva toisessa kopiossa ja Eerikilla ja Dimallakin jotain pienta. Joten eikun uusiksi tayttaen nyt ja sitten takaisin postiin jonottamaan. Virkailija toki lahti tunnin lounastauolle samalla kun sanoi meille, etta tayttakaa uusiksi. No tatahan sita osasi Venalaiselta byrokratialta odottaakin kylla. Taytti siis kaikki odotukset 😉

Harmi vaan, kun oltaisiin jo puolessa valissa matkaa Velikie Lukiin varmaan. Nyt paasemme sinne perille varmaankin vasta iltamyohalla valoisan sijaan. Nalkakin alkaa taas kohta olemaan.

– Eero

Jostakin syysta askeinen kirjoitukseni ei tullutkaan nakyviin blogiin joten yritetaan uusiksi.

Olemme nyt tayttamassa siis uusiksi lomakkeita, koska virkailijan mielesta omassani oli yksi kahdeksikko liian epaselva. Eerikilla ja Dimalla oli kanssa pari korjattavaa kohtaa. Tietenkin virkailija myos lahti tunnin lounastauolle sanottuaan, ettei lomakkeet kelpaa. Yritamme siis kohta taas uudestaan niiden toimitusta.

Tatahan sita paikalliselta virkamiestoiminnalta osattiinkin odottaa, joten mitaan yllattavaahan tama ei ole 🙂 Harmi vaan, etta tahan tuhrautuu hyvaa aikaa, olisimme muuten jo varmaan puolivalissa Velikie Lukiin matkalla. Nyt kerkeamme sinne vasta iltamyohalla paivanvalon sijaan.

– Eero

Postissa taas. Jono on pitkä ja yhdellä naisella on oikein iso pino kirjeitä, jotka leimataan ja sinetöidään jne. Tässä kestää vielä kaaaaauan. Saimme kuitenkin lisäintoa jonottamiseen kuultuamme sakon olevan 40000 ruplaa mikäli meillä ei ole tuota alaosaa mukanamme leimattuna. Sehän on vain noin 1200 euroa. Hieman liian iso sakko, että viittisimme ottaa riskin.

– Eero