Matkaa jatkettiin kohti Kamenkaa (Villikkala). Mutta suoraan vievä tie päätyi suoraan kasarmiin. Tuumattiin ettei oikein suomalaiset olisi kovin tervetulleita täällä. Tehtiin äkkiä täyskäännös ja suunnattiin isommalle tielle.

Kuolemajärvi

Lähellä olis Kyrönniemellä Agricolan hauta. Mutta minulta unohtui koko asia.

Vihdoin ollaan perillä Koiviston Kirkon luona. Kirkko ei enää toimi kirkkona vaan kulttuuritalona. Kirkon yhdessä siipeessä toimii alueen historiallinen museo.
Kun astuttiin remontissa olevaan kulttuuritalon sisälle, nähdäkseen millainen se on sisällä, meitä häädettiin kovin sanoin ulos. Kulttuuritalon johtaja ei halunnut ketään ulkopuolista sisälle. Sama henkilö neuvosi kuitenkin käymään takana olevaan museoon.
Jossa alettiin etsiä tietoa Antin pappasta. Mauno Koivuneva, joka on toiminut Koiviston kirkossa viimeisenä pappina. Museon hoitaja innostui asiasta kuullessaan papin tytärenpojasta. Kysyi kaikenlaista materiaalia, valokuvia ja muistokirjoituksia mitä löytyisi Antin äidiltä ja tädiltä. Vaihdettiin yhteystietoja ja lähdettiin tutustumaan rantanäkymiin.

Käveltiin pitkän kivilaiturin päähän, jossa Antti innostui uimaan, alasti. Lähellä olevia kalastajia huolimatta.