Hyvin sujuu. Aurinkoista ja viileä ilma. Parhautta. Vielä pari kilsaa ja päivän urakka on siinä.

Aletaan laskeutumaan, niin varmuuden vuoksi kirjoitan ennen kentän katoamista.

Aika juurakoinen polku. Katso mihin astut. Välillä on soralla täytettyjä pätkiä, joilla jalat lepää. Muuten jalkapohjalihakset ovat varsin kovilla.

Täytyy kehua omaa rinkkaa. Suorastaan nautinnollista kantaa. Supersäädöt ja kaikki paino lantiolla ja kallistuva vyörakenne antaa lantiolle likkumisvaraa, niin pystyy liikkumaan ketterästi ilman ajattelua rinkasta. Paras investointi ever.

Klo 18 alkoi tihkuamaan. Eeron kanssa mietittiin, että oisko hyvä laittaa suojat päälle, samantien tuli sadekuuro. Tuli kiire. Vähän kastuttiin ennen kuin saatiin kuoritakit ja reppusuojat päälle.

Päästiin ensimmäiselle nöhtävyydelle, Rupokivelle. Tosin siihen päästääkseen piti kiivetä jyrkkää rinnettä joen reunaan. Jätettiin rinkat polun varrelle pressun alle. Onneksi suurimman osan matkasta oli puiset rappuset. Ja mikä sateenkaari oli vastassa! Ja se kivi on kyllä mielenkiintoinen.

Siitä vielä patikoittiin 800m telttapaikkoille. Viritettiin naru kahden puun väliin ja pressusta laavu ja teltat vastakkain alle. Luksusta! Mikä maisema toisella puolella!