Blogi loki päiväkirja

Jäi taas teksti kesken eilen illalla, joka sitten katosi kun akku loppui yöllä luurista.
Emme sittenkään palanneet takaisin pohjoisosaan, vaan ajoimme Velikaja Guban läpi etelämmäs. Siellä löysimme sopivan rannan, jossa keitettiin elmenit. Hieno paikka, mutta hyttysten määrä on käsittämätön. Istuin paikallani 20 sekuntia, niin pelkästään käsivärrelläni oli jo toista kymmentä imijää. Onneksi Jussilla oli hyttysverkkohattu, jonka lainasin kokkaamiseen. Jussi itse pakeni autoon. Silloin kuin tuli valmista, piti syödessä kävellä ympyrää. Eivät hyttyset pysneet perässä.

Oli uusiakin yllätyksiä ja pettymyksiä. Ensimmäistä kohdetta etsiessä kysyttiin eräältä paikalliselta sukkaalta titääköhän hän mikä se kohde on? Hän ei heti muistanut kirkosta, jonka parhaillaan uudelleen rakennetaan vanhan mallin mukaisesti. Hänen siskonsa on jopa yksi rakentajista. Kertoi myös suomalaisten vievän alkuperäisen kirkon 1943. Pitääpä kysyä museovirastolta lisätietoa aiheesta. Tormäsimme myös sattumalta Tolvuja kylässä olevaan luterilaiseen kirkkoon, joka näytti hylänneeltä. Ei taida olla paikallisilla varaa tai mielenkiintoa kunnostaa se. Mutta hyvinkin mielenkiinoinen löytö, joka hämmentää historiallisesti.
Lähdettiin suunnilleen ohjeitten mukaan etsimän kirkkoa, josta meille kerrottiin. Käänyttiin taas yhdestä risteyksestä, joka tuntui olevan oikea, ja vastaan ajoi pyörällä mies. Häneltä kysyttiin onkohan tuolla päin joku kirkko. Vastaus oli myönteinen ja samalla saimme kuulla sota-ajan tarinoita hänen sukulaisten taistosta Puolan rintamalla. Ja kirkkohan se löytyi, mutta väärä. Eikä edes kirkko vaan pikkuinen chasovnja. Mutta todella kauniisti ja runsaasti sisustettu. Päähuone oli 2x2m kokoinen ja eteinen vähän pienempi. Sellainen keskellä ei mitään.
Rupesimme syynämään karttaa tarkemmin ja huomasimme tosiaan ajaavamme aivan väärään suuntaa kuin pitikin. Löysimme yhden oikotien, joka ei monen kilometrin jälkeen vienyt mihinkään. Mutta ihmeellistä kyllä löytyi muutaman talon kyliä, jossa oli yhä asutusta. Millä nää elää, mikä elinkeino?! Ihan kuin oltaisiin palattu ajassa taakse päin. Ainoa mikä muistutti nykyisyydestä, on talojen kunto.
Palattiin takaisin ja etsittiin toinen viimeisin reitti, joka veisi kirkolle. Mutta sitä risteystä ei edes enää ollut. Taitaa karjalan maanmittarit olleet todella laiskoja tarkistamaan teiden olemassaoloa, kun kopioitiin vanhoista kartoista teitä uusiin.
Emme enää jaksaneet ajaa takaisin kylään, kysyäkseen miten kyseiseen niemeen pääsisi. Joten päätimme ajaa eteläkärkeen, Velikaja Gubaan, josta etsittäisiin leiriytymis alueen.

Nyt vois paistaa kananmunia aamiaiseksi 🙂 Jussilla on jo kahvi valmiina, joten kaasukone on vapaa.