Toinen miliisikontakti Pskovin jälkeen heti. Kieviin 916km, onneksi emme ole matkalla sinne. Tällä kertaa oli vain rutiinitarkistus. Ajokortti, rekisteriote ja vakuutuspaperit. Jäljellä 262km.

– Eero

Pidimme juuri pienen kuvaustauon pimeän, jalustan, skodan ja ohiajavien autojen valojen kera. Enää 205km jäljellä yösijaan…

– Eero

Third encounter of the militsei…

saas nähä saadaanko taas jotain lahjuks.. siis sakkoja maksella, jotta saamme jatkaa matkaa. Varmaankin taas liikaa vauhtia tj. Dima istuu ladassa selvittämmässä asiaa. Tällä kertaa miliisit kuulostivat jopa ärtyisiltä. Edelliset on olleet leppoisan oloisia.

eerik oli äsken tupakalla ja totesi, että tällä kertaa taidamme saada matkamuistonkin mukaan. Tällä kertaa lasku oli 500 ruplaa ja suoraan miliisin taskuun taisi taas mennä, kun ei lappua taaskaan saanut.

– Eero

Jahas ollaan perillä. Emme kuitenkaan mennä herättämään tätiä ja setää, vaan mennään keskustaan yökruisingille kuvaamaan yökuvia. Täti soittaa kun herää niin silloin tullaan.
Oli rento meininki matkalla ja rennot miliisit. Heidän kanssa oli hauskaa rupatella. Ihan positiivista, tosin kuin monet pelottelivat kauhutarinoilla miliiseista. Mutta nyt kaupunkiin.
-Dima

Täti tekstasi juuri kun olimme lähdössä keskustaan. Joten mentiin suoraan kotiin. Yökaupunki jäi väliin.
Erittäin vieraan varaisesti täti Natasha ja setä Viktor yrittivät huolehtiä meistä. Tuttuun tapaan yrittivät yliruokkia meidät heti alkuun. Söimme kuitenkin vähäisesti. Kana-porkkana-sieni-sipuli-maioneesi -salaattia, perunamuusia ja kanapihvejä ja suolakurkkua. Pöydällä oli muutakin, mutta niihin emme koskeneet. Riitti jo yöpalaksi.
Viktorin kanssa ehdimme jutella Moskovan ja isoisoisän kylästä. Sain paljon neuvoja. Ja lisää tulee illalla.
Pojat ovat jo nukkumassa. Sovittiin että heräämme klo 14 ja lähdetään kaupungille ja linnaan. Käydään myös mummon luona. Sinne ainakin jätämme auton ensi yöksi autotalliin. Katsotaan vielä ehditäänkö tavata täkäläisiä ystäviä. Jos löydän heidän yhteystietoja.
Mutta nyt nukkumaan.
-Dima

Ollaan herätty ja syöty. Kohta lähdetään kaupunkikruisingille. Pitäisi ehtiä sinne ennen kolmea. Muuten seisotaan ruuhkassa.
Ulkona poutaa. Oispa ollut Pietarissakin.

Käveltiin kaupungilla, Eero huomasi sen olevan paljon siistimpi kuin Pietari. Tässä kaupungissa on omanlaisensa miljöö minkä ei Pietarissa juuri näy.
Tuli nälkä joten lähdettiin etsimään jonkinlaista ravintolaa. Ajattelin että voisi mennä linja-autoaseman lähelle. Mentiin oikoteitä pihojen läpi. Kysyin paikalliselta naiselta onko meillä oikea suunta jos rautatieaseman päin mennään. Osoitti ihan vastapäiseen suuntaan. En kuitenkaan uskonut häntä ja vaistoni olivat oikeassa. Hyvin on kaupunki muistissani. Käveltiin erään basaarin läpi, jossa tuli joku mies hymyilleen vastaan. Kysyi miksemme ota hänestä kuvia. No se oli virhe, hetihän alkoi räpsintä. Pienen juttutuokion jälkeen huomasimme että sillä oli hattu Suomesta. Kun siihen oli pienesti ommeltu Finland. Hän ei itse moista huomannut. Että hauska sattuma. Eerik haluaa hankkia sellaisen venäläisen karvahatun. Sillä miehellä oli sellainen kotona ja olisi valmis antamaan sen Eerikille. Mutta totesimme ettei se välttämättä mahtuisi Eerikille emmekä halunneet odottaa että hän hakisi sen kotoota.
Matkalla eräs ohikulkija kiinnitti huomioonsa kun ahdistelimme paikallisia sorsia. Heitti kommentin että noistahan tulisi kiva muisto. Kysyin samalla vinkkiä ravintolasta. Ja linja-autoaseman vierestä löytyi sellainen. Nyt tuotiin meille pihvit muusilla ja riisillä. Pojat ottivat oluetkin, minä omppumehua.
-Dima

Paikallisessa huvipuistossa kuvaamassa yökuvia. Tuli ihan Chernobyl mieleen maailmanpyörästä.

Näytimme Diman tädille ja sedälle tän päivän kuvia. Nyt keksiime Eerikin kanssa hyvän idean lähteä kattomaan paikallista klubia, joka bongattiin päivällä. Yösijan osoite sofii petroskoi 4 on osoite, johon pitäisi yöllä osata tilata taksi. Dima haluaa väkisin kävellä keskustaan ja oikoteitä pitkin, on kuulemma hänen toinen kotikaupunkin. Eerik jo hokee saaneensa idean reissulle Jussin kanssa, joten Diman sedän vieraanvaraisuus ja etelävenäläinen konjakki tuntuu toimivan 🙂

huomenna pitäisi aamulle aikaisin lähteä kohti Moskovaa.

– Eero

Tulimme juuri paikallisesta “diskosta”. Sain Eerikinkin tanssahtelemaan diskohittien tahtiin lopulta. Väki alkoi vähetä jo ennen pilkkua. Näimme baarissa myös yhden kaverin, jolta olimme aiemmin illalla yrittäneet englanniksi kysellä jotain yökerhoa 🙂 tosiaankin yritimme kysellä lenin-kadun varrellapaikallisilta englanniksi menomestaa englanniksi. Totesimme, että paikalliset osaavat huonosti englantia. Oli hauskaa, kun Dima oikeasti tajusi mitä paikalliset keskustelivat keskenään 😉

nyt katotaan js saatais taksi takaisin kämpille ja päästäs pariks tunniks nukkumaan ennen matkaa Moskovaan. Matkalla pysähdytään vielä jonnekin maatilalle.

– Eero