Heräilin juuri Diman mökillä. Pojat nukkuvat vielä. Diman isä ja Irina ovat erittäin vieraanvaraisia ja eilinen ateria oli varsin hyvä. Sänkyjä riitti kaikille, joten ainakin eka yö nukuttiin varsin mukavasti. Kunhan Eerik ja Dimakin herää niin jatkamme matkaa kohti Pietaria.

En yhtään tiedä miten Diman blogi toimii, kun en määritä koordinaatteja, mutta toivottavasti laittaa samaan paikkaan kuin edellisen merkinnän.

– Eero

Löydettiin Liinu ja Mikko ja tultiin syömään. jännityksellä odotamme mitä nenän eteen tulee. Sää on lähes sateinen, mutta onneksi ei kuitenkaan sada kunnolla. Dima juuri haki lautasellisen jotain salaattia. Käytiin kamatkin heittämässä kämpille ennen keskustaan tuloa. noni pelmeenitkin ehti tulla tässä kirjotellessa jo. Eerikin suusta on jo jokusen kerran kuulunut “voihan venäjä”:)

– Eero

Liikenneruuhkaan juuttumisen jälkeen selvisimme perille tapaamispaikkaan mahtavan kuskimme, Alexandrin, kyyditseminä. Hauska tavata muita täällä 🙂 #valokuvaus goes global! 🙂 – Liinu ja Mikko

Lähdettiin sitten piennelle autokruisingille, kun ulkona ei pitkään pystytty olemaan kylmän tuulen takia. Heitettiin Liinu ja Mikko asumispaikkaansa ja lähdettiin takaisin keskustaan. Tapaamaan Eerikin ystävää Irinaa. Ollaan nyt pienessä ravintolassa odottamassa pizzoja. Katsotaan kuinka pitkään jaksetaan olla jos odottais siltojen aukeamisten asti ja sitten kotiin.
Liikenne täällä on sujuvaa, kunhan ajaa venäläisittäin 😉
Käytiin katsomassa yhtä antiikkikamerakauppaa, jossa olen ennenkin käynyt ostamassa optiikkaa ja kameroita. Tartui sieltä Lubitel ja pari 120 filkkaa. Nyt kokoelmaani tuli uusi kameratyyppi. Jesh, sitä on odotettu.
Huomenna lähdetään Pietarhoviin. Katsotaan jos siellä olis suihkulähteet päällä. Vaikea uskoa. Ainakin Pietarissa suihkulähteet ovat toiminnassa.

Jäätelöhimo on tyydytetty. Mielenkiintoinen tapa tarjota pizzaa. Pannupizza tyyppinen pizza oli leikattu valmiiksi 8 palaksi ja keskellä oli astia kastikkeen kanssa. Pizzapalat siis piti dipata sinne. Ihan toimiva oli, mutten oikein osaa ajatella pizzaa dipattavana ruokana. Nyt siirryttiin toiseen paikkaan yhelle. Pitää jotenkin tappaa aikaa ennen siltoja. Vasta klo 1:25 avautuvat.

Ja taas siirryttiin toiseen baariin yhdelle. Tais ilta mennä baarikiertämiseksi. Jotku ottivat olutta ja joku otti taas jäätelöannoksen 😉 jotenkin pitää tappaa aikaa kun ulkona ei vitsi olla. Ei ole kesä enää.
Mutta kohtahan on aika palata Nevski prospektille, jonka lähelle jätin auton. Pitää ehtiä siirtyä kotisaarelle ennen siltojen aukeamista. Tai muuten joudutaan olemaan keskustassa aamu viiteen saakka jolloin sillat sulkeutuu.

Silta kuvattu. Komia on. Matkalla kotiin keksittiin mennä käymaan minun vanhalla koululla. En ole vuosiin käynyt siellä. Otettiin siitä yökuvat. On rakennus muuttunut pahempaan suuntaan. Ei taidettu tehdä edes julkisivuremonttia koskaan.
Mentiin sitten ruokakauppaan, supermarkettiin, joka on auki 24h. Aika monta kauppaa Venäjällä toimii ympäri vuorokauden. Kätevää kun ei tarvitse miettiä aukioloaikoja, kuten Suomessa, jos töistä pääsee iltamyöhään.
Jussilta ei mitään tietoa. Katosi koko ihminen. Taitaa passin kadottaminen olla tasoa vakavampi juttu, kun omistaja katoa perässä.
Mutta ollaan nyt kotosalla ja valmiina nukkumaan.
Zzz…
P.S. Huomasin että olen kirjoittanut nimettömänä. Eli niitä viestejä kirjoitin minä.
-Dima

Heratty on. Eerik on viela nukkumassa. Pitaisi herattaa hanetkin. Syoda aamupala, lettuihin kaarittua lihaa.
Tassa tietokoneessa puuttuu aakkoset, toivottavasti ei vaikeuta lukemistanne.
Kohta voisi soittaa isan vaimon tyttarelle, joka ehka lahtisi miehensa kanssa meidan mukaan Pietarhoviin.
Koitetaan nyt herattaa Eerikkia.

Aamiainen syoty ja paivan suunnitelmat mietitty uusiksi. Huonon saan takia ei ole mitaan jarkea lahtea mihinkaan ulos. Joten paatimme seikkailla metrossa. Kysytaan ihmisilta mika on heidan mielesta kaunein asema ja junaillaan sinne.
Katsotaan mita siita tulee.
-Dima

Ei taidettu kirjoittaa päivällä blogiin.
Päivä siis menin näin:
Aamiaisen jälkeen lähdettiin autolla kohti keskustaa. Ohitettiin Iisakin katedraalin ja päätettiin hetken mielijohteesta käydä katsomassa sitä. Komia on rakennelma. Tämän jälkeen jätettiin auto metron lähelle ja astuttiin metroon. Ihme kyllä ihmismassaa on sunnuntainakin. Metropolettien myyjä on myös varsin tylyjä palvelijoita kuten monen muutkin virkailijat. Varmaan kehno palkka ja pitkät työajat. Metrolla reissattiin sinne tänne ja sitten mentiin eräälle asemalla, jossa meidän piti tavata minun lapsuuden ystävää. Eräällä asemalla jäätiin kiinni kuvaamisesta. Poliisi pysäytti ja kertoi että kuvaaminen on kielletty. Näytti meille paperit englanniksi, joissa kerrottiin lakipykäliä yms tietoa kiellosta. Ja tietenkin jouduttiin maksamaan sakot. Ainakin minä ja Eerik. Eero oli viisas ja pysyi piilossa. Sakko tosin oli mitätön, 100ruplaa nenään. Perille päästyämme mentiin venäläiseen pikaruokalaan Chainaja lozka (Teelusikka). Yrittivät laskuttaa meitä parista ylimääräisestä aineksesta. Hyvä että vilkaisin kuittiin.
Palattiin sitten metrolla pikaisesti keskustaan ja autolla kotiin kaupan kautta. 24h marketit, parasta Venäjällä.
Kotona isä muistutti meitä maahantulolomakkeista ja kun näytti niitä, oli fiilis että voi piip.
Eikä niitä voi noin vaan postittaa johonkin laatikkoon. Vaan pitää mennä itse postiin ja siellä joku henkilö allekirjoittaa ne myös. Passi ja migraatiolappu pitää kopioida ja laittaa mukaan. On tämä Venäjä tehnyt turismin vaikeaksi. Kuten Eerik on monesti sanonnut: Voi venäjä..

Huomenna sitten postin kautta reissuun.

Voi venäjä..