Taas ollaan samassa eilisaamun kahvilassa, jossa saimme hyvän palvelun. Nyt tilataan jotain muuta vaihteeksi. Tosin, letut ovat minulla vakiotilaus 😛

No niin, eilisesta. Saarelle päästyämme kassan hoitaja varoitti saarella olevista käärmeistä ja neuvoi meitä pysymään poluilla. Antoivat myös vääränkielisen audio-oppaan, onneksi huomasimme ajoissa. Niitä oli vain yksi kappale jäljellä, joten Jussi sai välillä briiffata minulle jännimmät kohdat.
Saarelle oli siis kerätty lähialueen rakennukset ja kirkot, vähän samaan tapaan kuin Seurasaaressa. Paitsi, että sai mennä sisälle ja nähdä alkuperäisiä esineitä ja kalusteita. Jotkut työntekijät oli pukeutuneet sen aikaisiin vaatteisiin. Yksi mummo keksinyt kertoa Jussille norjaksi asioita ja toimiihan se jotenkin kun osaa ruotsia 🙂 Hieno paikka oli, täytti odotukset, mutta ajan puutteen takia harmitti kun ei päästy tutkimaan saaren pohjoisosaa. Viimeinen Meteori lähti 15.45. Turhan liian aikaisin, mutta kun oli menopaluuliput, niin ei viitsitty tuhlata enempää rahaa vesitaksiin tai ”taksiin”.
Paluumatka meni nukkuen, väsytti kolmen tunnin kävely helteessä.

Saavuttuamme lähdimme etsimään Taidekoulua numero yksi. Vaksinainen otti iloisesti meitä vastaan, tosin näkyi etteivät vaksin hommat maistuneet hänelle kun porttaikossa liikuttiin. Kookas nainen oli. Vietiin kamat huoneeseemme ja saimme oman avaimen. Lähdimme sitten etsimään shinomontazia, eli rengaskorjaamoa. Siellä selvisi, ettei renkaassa ollut reikää, vaan vanne oli yhdestä kohdasta vääntynyt. Ei ollut tiivistä saumaa. Mutta huoltaja oikaisi vanteen, nyt rengas alkuperäisessä kunnossa. Tästä syystä peltivanteet on käteviä. Aluvanteistä lähtisi varmaan sirpaleita reunasta tai vääntyisivät korjauskelvottomiksi.
Palattiin takaisin keskustaan ja lähdettiin kävelemään rannalle, jonka jälkeen etsittiin illallispaikkaa. Sellainen löytyi rannan toisessa päässä, josta lähdettiin. Mutta ehdittiin jo kiertää keskuskadun kautta jo. Eipä oikein löydetty, saattaa olla niin kaikki keskustan kahvilat ovatki ravintoloita, vaikka niin ei mainita.
Noh rannalla oli shashlik-ravintola, jossa tilattiin grillattua taimenta, possu-shashlikin, kana-shashlikin ja juotavaksi Belyi Medved’ eli valkoinen karhu oluen ja yllätys Pietarissa kotisaarellani valmistettua Vasileostrovski kvaasin 🙂
Kouluun saavuttuamme, vastassa oli uusi vaksi. Ei kiva sellainen, ei tervehtinyt vaan kysyi heti töykeästi: ”Tiedättekö ettei koulusta tai kouluun saa liikkua klo 22 jälken?!” kello oli 22.03.
Ennen nukkumista tutkittiin uutta karttaa ja suunniteltiin reittiä Äänisniemelle. Yritettiin netistä etsiä koordinaatteja kirkoista. Mutta tyydyttiin niihin, jotka ovat merkitty karttaan tien varrella.

Aamulla koulusta poistuttuamme, pipahdimme johtaja Elenan toimistossa kiittämään majoituksesta. Ylläpito maksoi 400 ruplaa kummalta.

Aamiaisen jälkeen meitä pysäytti poliisi kun yritimme peruuttaa parkkiruutuun. Pyysivät paperit ja ilmoittivat ettei saa parkeerata. Selvä, mentiin viereiselle kadulle pankin viereen vaihtamaan rahaa.

Matka jatkui kohti Kontupohjaa.

Ähh.. kaikenlaista sattui matkalla Kontupohjaan.’
Oli risteys, jossa päätimme ajaamaan parempaa tietä. Mutta piti kuitenkin arvata tien paremmuuden päättyvän tietyömaahan. Oli sitten todella karkeata soraa, ettei eilen korjattu rengas kestänyt sitä. Meni se rengas täysin tyhjäksi. Vaihdettiin se sitten vararenkaaseen keskellä työmaata, nyt ei mennyt kuutta minuuttia. Otettiin rennosti.
Kun jatkoimme matkaa, rupesin miettimään uusien renkaiden ostoa. Ainakin eturenkaita. Sillä niillä enää milli jäljellä lailliseen ajoon. Paksumpi kumi myös kestäisi paremmin maastoa. Kierrettiin Kontupohjassa sikin sokin ja kahdesta löytämästämme liikkeestä vain yhdessä oli 195/65/15 renkaat. Yokonama ja Bridgestonet, hinta reilu 60?. Myyjä kertoi Yokohamojen menevän paremmin kaupaksi, ilmeisesti ostajat ovat niihin tyytyväisimpiä. Ne ovat kuulemma Bridgestoneja pehmeämmät.
Piti sitten etsiä rengashuolto, jossa saisimme vaihdettua uusiin. Sellainen löytyi kaupungin ulkopuolella, josta sitten palattiin Kontupohjaan etsimään Uspenskin kirkko.
Kysyttiin paikalliselta naiselta, joka ohjaisi takaisin siihen suuntaan, jossa oli huolto. Mutta ajoimme tarvittavan risteyksen ohi ja kysyttyään taas paikalliselta löysimme sittenkin kirkolle. Se olikin ensimmäinen kohde, jonka valokuvaaminen oli maksullista. 40 ruplaa ei sitä estänyt, eikä 80 ruplan pääsymaksu. Vaksi avasi meille kirkon ja saimme tutkia rakenteet perusteellisesti ilman häiriötä, kun olimme ainoat vieraat. Hieno rakennus, tosin jännää miten se on kestänyt järven kosteita tuulia. Järven puoleinen seinä on niin haurastunut, että hajoa kun sivelee sormella sitä pitkin.

Kontupohjassa oli uuden näköinen ortogoksinen kirkko ja huomasimme myös luterilaisenkin kirkon. Mutta kun päämäärä oli etsiä rengaskauppaa. Emme pysähtyneet kuvaamaan, kun tarkoitus oli palata uudestaan ja kierrellä kaupungissa uudestaan. Se tosin ei toteutunut, kun Uspenskin kirkon jälkeen päätimme jatkaa suoraan valtaväylälle.

Tässä nyt sitten ajetaan kohti Medvezjegorskia. Karhukaupunki, josta käännytään kohti Äänisniemeä.

Ärsyttää kun joutuu kirjoittamaan asioista jälkikäteen isola viiveella.

Mutta siis Petroskoista löytyi kolmaskin kirkkolaji. Roomalais-Katolilainen kirkko, jonka löysimme ihan sattumalta kun parkeerasimme auton kortellin pihaan mennääksemme aamiaiselle.
Kirkko oli vastikkain kunnostettu, joten sisällä oli vielä rakennusvälineitä. Mutta varsinainen sisus oli paikalla ja kirkon tyyli oli selkeästi näkyvissä. Eroa huomattavasti luterilaisesta ja ortodoksisesta. Mutta on enemmän yhteisiä piiretitä luterilaisen kuin ortodoksisen kirkon kanssa.

Vihdoinkin olemme ajamassa Äänisniemessä, tosin aikataulusta todella myöhässä. Saas nähdä ehdimmekö tehdä kierroksen Velikaja Guban kautta ja palata niemen yläpuolelle rannalle leiriytymään.