Nää pojat ovat aika lapsellisiä sängyssä, jatkuvasti piti hyssytellä 😛 Josko tulis uni. Huomenna lähdetään klo 9 kohti uutta seikkailua. Siihen pikkukylään osuminen vaatii pientä työtä. Kartalla reitti ei ole vaikea, mutta sedän mukaan oikean risteyksen löytäminen on pieni haaste. Samoin tien kunto tuo omat yllätyksensä. Typerää riskiä emme aio ottaa, joten käännymme takaisin jos on mahdollisuus juttua mutavelliin.

Vihdoinkin matkalla Moskovaan!

Tosin Eerik sanoi äsken “taidetaan jäädä Venäjälle”. Pysähdyimme tarkistamaan ilmanpaineita, eikä oikeata paikkaa meinannut ollakaan helppo löytää. Teimme ainakin kolme kertaa u-käännöksen risteyksessä seisovien miliisien Ympäri ja lopulta kysyimme heiltä neuvoa. Tietenkään tämäkään asia ei hoidu tässä maassa huoltoasemalla vaan jossain ladon pihalla, jossa on 3 rengasta jonossa meitä ennen… Niin ja se Eerikin kommentti liittyi siihen, että toinen etuvanne on jo hieman mutkalla paikallisten teiden ansiosta.

ihan ongelmitta aikainen lähtömmekään ei onnistunut. Öinen yökerhoreissu ensinnäkin viivästytti heräämitä vähän ja Dima oli unohtanut invertterin päälle yöksi. Ja auto oli mummon luona autotallissa. Onneksi läheisessä talossa kattoa korjailleet sedät olivat auttaneet ja antaneet virtaa. Me Eerikin kanssa vaan ihmeteltiin, että kestääpä kauan hakea auto mummolta.

noniin, nyt tuli mies tarkistamaan paineita, eiköhän me tästä vielä Moskovaan päästä. Edessä tosin mielenkiintoisia teitä maaseudulla…

– Eero

Olemme nyt Nelidovossa tms. Aiheutimme paikallisissa huomiota ja varmaan hämmennystä pyöriessämme auton ympärillä puukon ja sylillisen sämpylätarvikkeita kera 🙂 Dima ei uskaltanut mennä paikalliseen ravintolaan, joten söimme eväitä ja kuvailimme paikallisia. Nyt jatkamme kohti maaseutua..

miliisin sireenitkin ulvovat etäisyydessä.

– Eero

Diman lapsuuden maatilalla. Talon nykyinen asukas, 70 vuotias, mummo esitteli meille taloa ja antoi Dimalle matkamuistoja. Naapurin setä ja puoli kylääkin tuli innoissaan juttelemaan. Huonokuntoiset tiet ei olleetkaan huonot, joten voimme varmaan jatkaa niitä pitkin kohti Moskovan tietä, eikä tarvi palata samaa tietä.

Dima varmasti kirjottelee lisää vielä itse. Taitaa olla sille aika nostalginen käynti. Kävimme kanssa kanalassa kuvaamassa kanoja.

– Eero

Nyt ollaan jossain keskellä ei mitään. Ollaan ajeltu pari tuntia Venäläisiä “teitä”. Matkaan on sisältynyt mm hylättyjä taloja, vanha neuvosto ajan clubi, pitkiä pätkiä kunnon mutaa, jotka on ollut pakko vaan ajaa kaasu pohjassa ja toivoa, ettei jää kiinni, sekä tietenkin teitä tukkivia lehmiä ja ladoja. Blogiakaan ei olla päästy päivittämään, kun kännykkäverkkoakaan ei ole sitten viime merkinnän näkynyt. Eerikin puhelin soi kanssa samalla hetkellä kun päästiin kuuluvuusalueelle. Nyt ollaan jo hetki sentään ajeltu asfalttia pitkin. Taitaa mennä myöhäiseksi moskovaan saapuminenkin. Nyt takaisin Pasilaan…

– Eero

Päästin Eeron ratin taakse kun ollaan ajettu jonkin verran motarilla. Itse painuin taakse nukkumaan, jotta jaksaisi yökruisingissa Moskovassa.
Vikrorin neuvot ja pelottelut eivät käyneet toteen. Tie motarilta Nelidovo ja Belyi kaupunkeihin oli jopa paremmassa kunnossa kuin motari. Hiekkatäyteinen tie Belyista Podvoiskoje-kylään oli jämäkässä kunnossa, muutamia kuoppia lukuunottamatta. Kuitenkin siitä tiestä olisi voinut tulla painajainen jos olisi satanut.
Kylän rakenne vastasi hyvin minun muistikuvia. Siitä jäljelle jäi vaan muutama taloa, joten näytti aika valjalta. Hylätyt huonokuntoiset talot kun puretaan polttopuiksi naapureille. Näin ne kylät katoaa.
Isoisoisän talo säilyi hyvässä kunnossa. En meinanut ensin tunnistaa sen, kun avokuisti oli rakennettu suljetuksi tilaksi ja aita siirretty talon eteen. Onneksi nykyinen asukas oli paikalla, että päästiin katsomaan talon sisältä ja ulkoa. Kaikki näyttää niin pieneltä, olin siellä viimeksi yli 17 vuotta sitten. Pieni olin silloin. Mutta hyvin jokainen paikka on tuonut muistoja. Tuolla uunin päällä ollaan nukuttu kylminä öinä ja tuolla oli sikolätti, lehmän paikka oli siinä. Ja tuolla talapihalla työpajan vieressä sain pahan mehiläispistoksen, jonka jälki näkyy vieläkin kämmenellä. Ai että. Muistui mieleen myös ihmiset joistakin taloista, miten ne toivat ämpäreittäin maitoa kun keräysauto kävi kierroksella. Tai kun olen kiertänyt talot läpi ja kerännyt lehmät aamuviidelta paimentavaksi laitumille. Tai miten naapurin sedän traktorilla ollaan joskus ajettu kauppaan parin sadan metrin päähän.
Taitaa tämä kylä kadota nykyisten asukkaiden myötä. Jotku moskovalaiset ovat ostaneet pari taloa mökkipaikaksi. Joten kuten vielä pysyy pystyssä.
Nyt täytyy lopettaa ollaan kohta Moskovassa, pitää ajaa ilman navigaattoria perille.

Syötiin iltapalaa Moskovassa juuri. Mielenkiintoisten seikkailujen jälkeen olemme Moskovassa. Kävimme kämpillä jättämässä kamat ja sitten keskustassa syömässä. Ruokajonossa juteltiin parin paikallisen kanssa englanniksi, toinen osasi ihan hyvin. Tunsivat suomen ja ainakin helsingin. Iso on kaupunki, tuli vihdoin ajeltua Venäjälläkin ja säikäytettyä pojatkin pariin kertaan 🙂

nyt takas kämpille ja nukkumaan, huomenna riittää nähtävää ja kuvattavaa.

– Eero

Herätty on ja vesi kiehumassa. Pelmenien syömisen jälkeen lähdetään julkiksillä keskustaan.
Tosin Eerik on vielä nukkumassa.
Lähdetään ilman Eerikkiä, jos hänet ei saada ylös. Saa tulla perässä vaikka taksilla 😉

Punaisella torilla! Räpsimässä ja poseeramassa. Ihmisiäkin on paljon. Nyt kävellään Arbat -pääkävelykadulle.

Löydettiin ravintola jossa oli Couchsurfing.com tapaaminen. Eerik sai tiedon kyseisen yhteisön sivuilta, ja päätettiin käydä siellä. Ainakin siellä olisi englantia osaavia ihmisiä. Ja niitähän oli. Oli oikein mukavaa tutustua muutamiin, muutenkin ilmapiiri oli lämmin ja ulospäinsuuntautunut.
Ennen sitä käveltiin Arbatilla ja syötiin Teremok nimisessä venäläisessä ns. pikaravintolassa. Kaikki ruoka oli kääritty lettuihin. Yllätys 😛 Hyvää oli!
Nyt ollaan matkalla takaisin majoitukseen. Huomenna lisää Moskovaa. Koitetaan päästä Ostankino tv-torniin.
-Dima