Kolme sanaa.. VENÄJÄ ON PERSEESTÄ. Tai ainakin byrokratian riemuvoitto. Noin sadas yritys palauttaa noita rekisteröintilomakkeita menossa, ja jonoa edessä postissa taas tunnin verran. Eiköhän sieltä taas bumerangi tule.. :p
Alkaa kohta käydä mielessä vaihtaa maata johonkin jossa ei tarvita sataa erilaista lomaketta kahtena kappaleena.

Taas maistraatissa. Näyttää pahalta. Takaisin postiin… Voihan Venäjä!

– Eero

Taas postissa. Nyt päästiin suoraan tiskille ja sain ainakin passini takaisin, joten hyvältä näyttää! Maistraatista piti siirtyä tänne, koska siellä hoidetaan yksityisten asioita vain ennen kelo kahtatoista.

Tai odotetaan nyt loppuun asti vielä, ennen kuin juhlitaan.

nyt Dima taas selittää jotain ja näyttääkin taas vähän pahemmalta. Vieläköhän tulee yksi kierros täytettävää… kovaa on ainakin keskustelu tiskillä.

joo uusiks meni taas.. Väärä nimmari oli kai.

– Eero

JES! Vihdoinkin homma hoidettu. Eihän siihen tänään mennyt kuin n. 7h ja pari tuntia eilen…

nyt syömään ja matkaan.

– Eero

Alamme pikkuhiljaa pääsemään ulos Pietarista. nyt vasta kunnolla tajuaa kuinka iso tämä kaupunki oikein onkaan todellisuudessa.Isoja asuinkomplekseja vielä kaukana keskustastakin. Lentokenttä juuri vieressä.

“nyt tää seisoo”. Dimalla menee kohta hermo tähän liikenteeseen. Maanantai illan ruuhkat… Nekin ovat täällä suuressa maassa kohtuu suuret meinaan. Näemme tätä tietä meinaan juuri muutaman kilsan päähän mutkan taakse suon yli ja se näyttää seisovan koko matkalta. No on tässä koko yö sitten aikaa ajelle velikie lukiin…

– Eero

Päätie oli poikki. Olemme kiertoreitillä, joku oikopolku menossa. “pysy tällä tiellä 5 kilometrin ajan” ja tie on venäläinen hiekkatie, siis täynnä helkutin isoja monttuja. Yritämme juuri arpoa mihin tää tie jatkuu.. Dima ajo jo äsken jonnekin pellolle 🙂

Nyt näyttää mielenkiintoiselta. Katsellaan mihin päädytään. Mukavaa istua takapenkillä ku skoda sladittaa mutasella pellolla 🙂 syviä lätäkköjä tällä tiellä kyllä. No ainakin Skoda sulautuu paikallisiin autoihin tän reissun jäljiltä mutasuutensa puolesta.

edessä näkyy jotain valoja liikkuvan, joten saatetaan päästä johonkin tai ei sittenkään..

palaamme hiekkatien takaisin, ei tämä vienytkään minnekään. Yritämme siis uudestaan asfalttitien kautta.

– Eero

Nyt ollaan taas takaisin oikealla tiellä. Kysyimme neuvoa peltojen keskellä seikkaillessamme paikalliselta, joka oli korjailemassa ladaansa. Olimme ilmeisesti ajaneet ohi risteyksestä, josta olisi pitänyt tietyön kiertoreitiltä palata takaisin moottoritielle. No olipahan seikkailu ja saimmepahan Skodan paikallisen näköiseksi 😉

Enää n. 500km Velikie Lukiin.

– Eero

Olemme nyt jossakin pienessä kaupungissa, joka on täynnä miliisejä. Edestämme pysäytettiin juuri joku paku ja seuraavassa kadunkulmassa miliisit kyselivät ulkona liikkuvilta henkilöpapereita ja kuulustelivat niitä. Ja matka jatkuu… Samaa tietä 263km gepsin mukaan. Yhteensä 410km vielä jäljellä. Äsken gepsi näytti käännöstä vasemmalle, mutta puhui “käänny oikealle”..

– Eero

Venäjä.. Pysähdyttiin jossakin pikkuravintolassa keskellä ei mitään syömään. Ulkona seisoskellessani baarista hoippui ulos kolme heeboa juuri ja juuri kävelykunnossa, suoraan autoon ja liikkeelle.. Ei tainnu 3 promillea riittää. Selittää tätä maantieliikennettä, pakko tässä on kyydissäkin kaljaa juoda..
Muuten ihan mukavan oloinen paikka, pojat safkasivat lettuja yms halvalla. Sama täällä pätee näemmä kuin muuallakin venäjällä, hyllyhinnoila ei ole mitään tekemistä oikean hinnan kanssa. 35 ruplaa kalja hyllyssä, 26 ruplaa maksoin.. Ihan ok noin päin, mutta..
Nyt jatkuu matka kohti Velikie Lukia, teillä jotka vaihtelevat perunapellon ja kyntöpellon välillä, GPS:n huudellessa “pysy moottoritiellä”…
– Eerik

Onnistuimme. Nimittäin saamaan ensimmäisen kosketuksen miliisin kanssa. Dima oli onneksi ratissa ja lähti miliisien kanssa tarkistamaan jotain liikennemerkkiä.

kyse oli siitä, että olimme ajaneet tajaama-alueella motarivauhtia (sattumalta tosin). Selvisipä vihdoinkin millainen on “taajamn” merkki ja mitkä ovat nopeusrajoitukset Venäjällä. Tähän asti ei meinaan olla tiedetty 🙂 taajamassa 60km/h ja muualla 90 km/h. No sakko ei onneksi ollut kuin 300 ruplaa. Emme tosin onnistuneet saamaan tällä kertaa sakkolappua. Olisimme saaneet sen jos olisimme maksaneet sakon myöhemmin pankissa. Käteismaksusta ei suostunut antamaan meille “matkamuistoa”, vaikka dima yrittikin pyytää.

jäljellä vielä tasan 300km.

– Eero