Löydettiin toinen uimaranta, jossa ostettiin juotavaa ja Antti pääsi hyppäämään laiturilta.

Pietarista palattuamme lähdimme naapuri Juran tarjoamaan banjaan. Melkoiset löylyt saatiin. Ei moista sähkösaunasta saa millään. Puhuttiin Juran kanssa saunoista ja niiden tekniikasta ja laaduista. Saunan jälkeen Juran perhe kutsui pöydän ääreen ottamaan chut-chuttia ja vähän lihaa. Meidän piti grillata tänä iltana, mutta se peruuntui. Sillä kun tultiin mökillemme, väki nukkui. Joten grillataan huomenna Primorskin reissun jälkeen.
Mentiin nukkumaan ajoissa, sillä aamulla kuudelta lähdetään Primorskiin (Koivisto).

Isäni neuvosi eilen illalla ajamaan Primorskiin Viipurin kautta, koska ei uskonut että Skodani pääsisi kulkemaan pienempiä metsäteitä pitkin. Päätettiin kuitenkin seikkailuhengessä ajamaan metsien kautta.
Reitti kulki viime kesällä palaneiden metsien läpi ja näkymät olivat karut. Mittaavia alueita kuolleita puita ja palanutta sammalta.

Sitten näkymät vaihtuivat autioksi alueeksi. Jossa paikkoin näkyivät juoksuhautoja ja katakombeja. Myös pommituksen jäljiltä olevat kraaterit olivat vaikuttavan näköisiä. Löydettiin ruostunut luoti ja kranaatin pyrstö. Kaikkialla oli metallisirpaleita. Alettiin luulla että kysessä on sodan jälkeinen alue, koko ajatus oli jännittävä.

Lopultakin huomasimme, että olimmekin sotaharjoitusalueella, joka oli tarkoitettu ilmaiskuja varten.
Kartassa näkyi että tien toinen pää oli merkitty kieltotieksi. Minkä tien päässä oleva kyltti vahvisti asian. Huhh huh, mihin oikein oltiin jouduttu. Hassua kun tien alkupäässä ei ollut minkäänlaista merkintää asiasta.

Matkaa jatkettiin kohti Kamenkaa (Villikkala). Mutta suoraan vievä tie päätyi suoraan kasarmiin. Tuumattiin ettei oikein suomalaiset olisi kovin tervetulleita täällä. Tehtiin äkkiä täyskäännös ja suunnattiin isommalle tielle.

Kuolemajärvi

Lähellä olis Kyrönniemellä Agricolan hauta. Mutta minulta unohtui koko asia.

Vihdoin ollaan perillä Koiviston Kirkon luona. Kirkko ei enää toimi kirkkona vaan kulttuuritalona. Kirkon yhdessä siipeessä toimii alueen historiallinen museo.
Kun astuttiin remontissa olevaan kulttuuritalon sisälle, nähdäkseen millainen se on sisällä, meitä häädettiin kovin sanoin ulos. Kulttuuritalon johtaja ei halunnut ketään ulkopuolista sisälle. Sama henkilö neuvosi kuitenkin käymään takana olevaan museoon.
Jossa alettiin etsiä tietoa Antin pappasta. Mauno Koivuneva, joka on toiminut Koiviston kirkossa viimeisenä pappina. Museon hoitaja innostui asiasta kuullessaan papin tytärenpojasta. Kysyi kaikenlaista materiaalia, valokuvia ja muistokirjoituksia mitä löytyisi Antin äidiltä ja tädiltä. Vaihdettiin yhteystietoja ja lähdettiin tutustumaan rantanäkymiin.

Käveltiin pitkän kivilaiturin päähän, jossa Antti innostui uimaan, alasti. Lähellä olevia kalastajia huolimatta.