Pietarissa. Sienet saatu. Käydään samalla kaupassa ja sitten heitetään kamat kämpille.

Ollaan The Other Side baariravintolassa, jossa oli mahtava bandi soittamassa venäläistä post-folkia. Los Machetes on bandin nimi ja se sai näitä venäläisiä naisia tanssimaan lattialle. Osaavat tanssia hyvin.
Paikan löysimme taas jälleen couchsurffereiden sivuilta.
Viereisellä pöydällä istuvat muutkin suomalaiset ainakin puheitensa perusteella.
Koitetaan poistua ennen siltojen aukeamisia. Nämä Pietarilaiset ovat aika riippuvaisia niistä. Lähinnä Vasiljevski saarella asuvat, se kun eristäytyy keskustasta täysin.

Rajajonossa viimein. Takana muutama tunti Venäjän laatuteitä kaatosateessa. Pietarista lähdettyämme kävimme paikallisessa supermarketissa lastaamassa auton vodkalla ja muulla yleishyödyllisellä sekä suuntasimme mökille palauttamaan avaimet Diman isälle.
Mökin löytäminen vei hetkisen metsäteitä ajellen, mutta löytyihän se.. Avaimet toimitettuamme jatkoimme vielä tunnin verran rajalle.
Tässä jonossa voi hetki mennä.. Puolisen tuntia kai istuskeltu, jono liikkunut muutaman metrin ja sataa yhä kuin esterin p*rseestä.. Saa nähdä millainen tarkastus rajalla odottaa.
-Eerik

Suomessa viimein. Aikansa otti jonotus Venäjän puolella, ja luukulla todettiin että yhdestä lapusta tarvitaan toinen kopio. Noh, Dima täytteli kiroillen lappua joka todnäk meni suoraan roskiin.. Hieno maa 🙂
Nyt Helsinkiin, ja sieltä sitten junalla Turkua kohti.

Vihdoinkin kotona. Eerik istunee vielä bussisa ja Dima ajelee kotiin.

Kaiken kaikkiaan reissu oli oikein mielenkiintoinen, eipähän normaaleilla turistimatkoilla vastaavaa pääse kokemaan. Nyt enempiä höpisemättä saunaan ja nukkumaan iltapalan kautta. Palaillaan kuvien ja tarkempien tunnelmien merkeissä varmaan vielä myöhemmin.

– Eero

Kotiutumaan pääsin nyt itsekin.
Reissu oli minullekin hyvin elämyksellinen. Edellinen Venäjän reissu omalla autolla on aika pikainen ja vähäinen tähän verrattuna. Nyt on päästy tunnustelemaan Venäjää suhteellisen syvälle.
Reissu oli oikeasti hauska. Kaikkineen miliisineen ja sakkoineen. Vaikka kortin menetys oli lähellä, silti se ei lisää negaatiota. Byrokratia ainoastaan on ollut rasittavin tekijä. Mutta nyt kun ollaan kokemusta rikkaampana, osaa varautua tulevissa reissuissa.
Lähtisin koska vaan uudestaan vastaavalle reissulle, jopa pidempäänkin. Yksi parhaista tekijöistä tässä reissussa oli seura. Harmi kun Jussi ei päässyt mukaan.
Mutta nyt voisi jatkaa kotiutumista. Valokuvien julkaisusta ilmoitetaan tässä blogissa myöhemmin, kun valmistuvat.

-Dima