Missiovarhainen aamu on alkanut. Kaikki alkoi kukon digitaalisestakiekunnasta. Nyt kylman pesuveden saattelemana lahdetaan kohti Kiovaa.

Vihdoinpäästiin pois Lvivista. Oltiin vähällä päästää ruuhkassa keskustaan,vaikka tarkoitus oli ihan toiseen suuntaan. Nyt ajetaan pienten kylienläpi kohti Kiovaa. Piti jo eilen ilmoittaa Chernobylin toimistoInterinformille mistä ne voivat hakea meidät huomenna. Pitää tänäänsaada heihin yhteyttä.
Sami tuossa vieressä manaa Ukrainan maata kun ei saa lähetettyä blogimerkintää operaattorin verkon toimimattomuuden takia.
Autossa ei taida olla mitään vikaa onneks. Matkaa edessä reilun 500 kilometrin verran. Mitäs kaikkea sen varrella löytyy?
Eilen muuten unohtui mainita että tuli vastaan eräässä kahvilassaAba-ba-ga-la-ma niminen jäätelö. Siinä oli kaikkea sekasin, paitsiirtokarkit oli erillisessä putkilossa,josta halutessa voi kaataaannokseen. Ei siinä kuitenkaan ollut mitään muuta erikoista paitsi nimi.

Ontässä matkassa sattunut vaikka mitä. Kaatanut sipsipussin nurin, niinSamin kanssa nypistelimme kasan muruja penkiltä. Sitten tämä samasipsipussi pillastui ja veti syvän haavan sormeeni. Myöhemmin olimmetodistajina miten vastaantulevan pakettiauton sivupeilin sirpaleetolivat vähällä osua meihin kun törmäsi edellämme ajavaan rekkaan.Rekkakuski vaan jatkoi muina miehinä. Totaalisen holtittomat kuskittäällä.
Mutta joo, soitin sinne Interinformille ja kerroin tulevanTarantul nimisen hostimme osoitteen. Tulevat noutamaan meitä klo 9.Tänään Tarantul pääsee töistä vasta joskus 16-19 aikoihin. Jotenmenemme suoraan keskustaan hengailemaan.

Onkyllä hupia istua takana ja räpsiä tien varrellä olevia ihmisiä taimuuta typerää nähtävää. Lada on kova auto näillä teillä. Satakilometria viell jäljellä. lämpötila on plussan puolella etei niinkylmä enää ole.

Rengassanoi pshhhhhhhhhhh… Onneksi samantien tuli vastaan Ukrainanensimmäinen Shell -asema. Vaihdettiin nopeasti vararengäs tilalle jamatka jatkuu. Kiovassa pitää muistaa huollattaa se. Henkilökunta käskiLauraa olemaan kävelemättä kauppan tiloissa, koska hän likaa lattian.just joo.. Mutta aseman ulkopuolella palveleva henkilökunta tarjoutuiilmantäytössä. Varmaan uudet vehkeet niin epäilivät taitojamme.Rutiinihomma Suomessa.

Olimelkoinn seikkailu Kiovassa. Ruuhkaa on melkoinen, pahempi kuinHelsingissä. Ja päätieltä vasemmalle ei pääse millään, paitsikikkailemalla monen kortellin kautta. Piti päästä perille yhteenkauppakeskukseen, johon sovittiin tapaaminen hostimme Tarantulankanssa. Samalle mentiin kaupakeskuksen yläkerroksessa olevaanravintolaan, jossa taas saatiin kasata ateriamme eri laisistaannoksista.
Sitten mentiin kauppaan ostamaan eväitä huomista matkaa Chernobyliin. Eväitä pitää syödä ennen alueen suojaporttia.
Nyt vihdoin ollaan Tarantulan kotona. Kaikki ilostuivat, kun hänenkotona on wlan 😀 Tietenkin 😉 Tämä takroittaa että jossain vaiheessayötä lisää kuvia tulossa galleriaan.

Aamullatehtiin voileivät eväiksi. Petro, kuljettajamme, oli jo odottamassameitä puoli yhdeksältä, vaikka sovittiin tasan yhdeksältä. Hän oli jopaväärässä osoitteessa, mutta se ei ollut kenenkään vika, vaan latinan Bon luettu V:ksi vaikka piti olla B. Kadun nimi ilmoitettiinenglanninkielisessä muodossa. Onneksi kyseinen talo oli olemassa ja seole ihan vieressä. Lähdettiin matkaan pankin kautta. Vielä vähän matkaajäljellä.

Chernobyl on takana. Samoin Pripyat, kokonainen kuollut kaupunki.
Chernobyliin saapumisen alkuvaiheessa käytiin hakemassa Juraa,meidän paikallista opasta ja mentiin räjähtäneen reaktorin viereissäolevaan toimistoon. Siellä Julia, toinen opas, kertoi meille reaktorinhistorian räjähtämisestä tähän asti ja tulevaisuuden suunnitelmista.Olipa tarina. Hämmästyttävintä on käsittämätön määrä ihmisiä, jotkasaapuivat eri maapallon kolkista rakentamaan suojaa reaktorinympärille.Joissakin osastoissa työaika oli vartista puoleen tuntiin,jonka aikana saivat kuolettavan määrän säteilyä. Heidän tilalle tuliaina vaan uusia ihmisiä. Selviytyneistä ei ole mitään kerrottavaa, kunettä ovat sankareita pelastaessaan osan ihmiskunnan tuholta.
Nyt on syntynyt kansainvällinen projekti jättiläisen suojakupolinrakentamisesta, Jonka sisällä olisi kauko-ohjattavia nostureita ja ymsvälineitä, jotka poistavat tarpeen käyttää ihmisiä menemään reaktorinsisälle ja sen ympärille. Julialla oli pienoismallireaktorirakennuksesta, joka oli hyvin havainnollinen, sen tuhosta jatällä hetkellä olevistä suojista.
Tämän jälkeen siirryttiin Pripyat kaupunkiin. Tyhjät korkeatkerrostalot ammosivat tyhjyyttä. Kulttuuripalatsin koko, konserttisalinlaitteisot ja katsomo, johon on voinut kuvitella raikkuvat aplodit,ovat vahva merkki siitä että Pripyat oli joskus elämänrikas kaupunki.Kaupungin tyyli ja valomainokset ovat tuoneet muistojalapsuudestani.Etenkin päiväkodissa löytyneet kaasunaamarit, jotka lojuivat siellätäällä ja osa oli puettuna nukkeihin, toivat mieleeni ala-asteellaolleita pelastusharjoituksia.
Päiväkodin kunto, lojuvat lelut olivat kaarmea näky. Mahdotontakuvitella sitä paniikin suuruutta, joka vallitsi kaupungilläevakuoinnin aikana.
Jos vaan olisi enemmän aikaa niin olisi voinut viettää tuntikausiaetsimässä Edes yhtä mahdollisimman parhaiten säilynyttä asuntoa. Ei voikuvitella sitä sekasortoa, Että jokaikinen asunto taloissa ontotaalisessa kaaoksessa. Sen huomasi kun kiipesimme yhden 16kerroksisen talon katolle. Oli kyllä mahtavat maisemat, kaiken kruunasiläses pilvetön aurinkoinen päivä, juuri meitä varten. Toki vähänenemmän pilviä ois saanut luvan olla saadakseen paremmin valottuneitakuvia.
Enempää en kerro, katsokaa sitten kuvista. Yritän saada ne tänä yönä galleriaan.
Visiitin päätteeksi palasimme Chernobyliin, siellä työntekijöidenruokalassa saimme aivan mahtavan kolmenruokalajin aterian,upeatakotiruokaa. Ainiin, Chernobylissä asuu ihmisiä ja paljonki. kaikkiliittyvät tavalla tai toisella alueen toimintaan. Ettei se suljettualue ole täysin eloton.
Nyt olemme matkalla Kiovaan keskustaan, johon Petro heittää meidät. Käydään kiertämässä Kievin alueita.
Tämän blogimerkinnän koordinaateiksi laitettu Chernobylin alue, vaikka nyt olemme kohta jo Kiovassa.

Chernobylinalueen rajalla meitä tarkistettiin säteilyn varalta. Koko toimintavaikutti olevan vain turistivihdykkeeksi. Sillä vartija näytti mitenlaitetta käytetään ja häipyi samantien pois. Joko hän laiminlyönyttehtäviään tai sitten ei paljoa välittänyt asiasta. Varmaan kuntalvella lumen takia ihmiset eivät saa helposti säteilyä. Juri kertoiettä, kesällä aina välillä sattui tilanteita, jolloin turistilla onjonkinlainen säteilyn yliannos. Mutta se katsotaan sormien läpi jos onpieni ylitys. Muuten olisi joutunut tehopesuun.
Vielä vähän matkaa jäljellä ja kohta ollaan Kiovassa.

Käytiinmuutamissa paikoissa Tarantulan kanssa. Pari kaupunki ja maisemakuvaatartui mukaan. Ei jostain syystä enää kiinnostanut mikään arkkitehtuuritai muu ‘kulttuurillinen’ asia. Lähdettiin yhteen baariravintolaan,jossa tilasin pelmenit ja jäätelöä. Tilasin jotain ginia kuivana, muttase olikin gini kuivana. Kuvittelin sen olevan jotain ihan muuta. Nohonneksi Lauralla oli Shwepperssi, niin sain tehtyä siitä Ginitonikin.Paha. Ensi kerralla aivot mukaan tilaukseen. Pelmenit oli kyllä nameja.Lähdettiin sitten Tarantulan luokse metrolla. Aseman laitteet on samatkuin Pietarin metrossa. Mutta aseman rkkitehtuuri on pilattutotaalisesti. Aseman pylväät oli peitetty kokonaan punaisillamainoksilla. Kamala. Paljas marmori tai mikä lie pinnoite olisi ollutnätimpi tulos.
Nyt on sellainen fiilis että väsyttää ja pirusti. Etten usko ettärupean säätämän kuvia. Toivottavasti jaksatte odottaa niitä. Säädän nevalmiiksi Liviin mennessä, että jossain wlan-kahvilassa saisi nesiirrettyä nettiin.