Lento Helsingistä Müncheniin meni hyvin.
Sunnuntai päivän ja pyhän juhlan takia, kaikki materialistimestat olivat kiinni. Vain ainoastaan vatsoja ja maksoja palvelevat tahot olivat ottamassa kaiken ilon irti.
Lyhyeeksi jäi siis vierailu Müncheniin. Eli hypättiin junaan ja painuttiin Garmisch-Partenkircheniin. No se ei sujunu kovin suunnitelmallisesti. Ratatöiden takia matkan puolessa välissä meidät ohjattiin busseihin. Onneksi ahtaus ei kestänyt kuin alkumatkan.
GaPassa majoituspaikamme avain piti hakea noin 2km päästä. Joten käytiin Foxin kanssa pienelle lenkille ja Kimmo jäi vahtimaan laukkuja.
Palatessa asemalle Kimmoa ei näkynyt, eikä laukuista ollut tietoakaan. Selvis, että logistiikka kohti majapaikkaa oli hoidettu. Sillä vanha perheystävä Aino tuli vastaan. Häneltä siis saatiin autokyydin majataloon. Eikä siinä vielä kaikki. Uskomattominta olikin se, että meidän majatalo ja hänen kotinsa ovatkin samaa taloyhtiötä. Eri rakennukset tosin. Mutta silti naapureita 🙂

On kyllä hieno tämä kattohuoneistomme. Vilkaiskaa lisää tästä: Helga Bertignol-Sailer Dachidyll.
Langaton nettikin on. Se ei ole itsestäänselvyys.

Sää ei kyllä ole meidän puolella. Huomenna sataa. Ylihuomenna vähemmän. Joten huomenna tehdään pakolliset varustetäydennyshoppailut ja illalla joku harjoitus nousu lähimaastossa. Tiistaina voisi vetäistä jonkun helpomman ylityksen, jos ei ole kauheasti sadetta. Mutta ainakin toistaiseksi luvataan to-pe-la akselille hyvää säätä. Joten pääkohteemme Jubiläumsgrat odottaa loppuviikossa.

Täällä on siis tosiaan Partenkirchenin juhlaviikko. Joten illalla kun illastettiin Ainon kanssa, sopivasti kävi juhlaparaati ravintolan vierestä. On kyllä paikalliset ylpeitä. Mutta niin, kivointa kuitenkin on se, että kaksi vuotta sitten kun oltiin täällä, osuttiin Garmischin juhlaviikolle. Ja siellä oli siis ns. sen alueen juhlaparaati. Ja kas, oltiin silloin illastamassa Ainon kanssa kolmistaan.

Mutta nyt sopisi mennä vaakatasoon.