Keskiviikkona palloiltiin Lofooteilla. Ensin k\u00e4vimme kiipeilem\u00e4ss\u00e4 leirint\u00e4alueen l\u00e4hell\u00e4 olevalla kukkulalla, haistelemassa suon tuoksua ja katsomassa kauas merelle! S\u00f6imme vohvelit creme fraichella ja mansikkahillolla symppis-merimiehen kahvilassa. Toisessa k\u00e4dess\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 luki Hamburg ja toisessa vissiinkin Synnove tai jotain vastaavaa. Elina osuvasti kirjoitti p\u00e4iv\u00e4n tapahtumista \u2013 turkooseista vesist\u00e4 ja valkoisista lampaista! P\u00e4iv\u00e4 meni l\u00e4hinn\u00e4 niit\u00e4 ihmetelless\u00e4! Ker\u00e4simme rannoilta simpukoita ja muumioituneita rapuja ja koimme niist\u00e4 sit\u00e4 omistamisen iloa, jota varakkaampi turisti kokee ostaessaan lasipajasta maljakon (joka oli muuten tehty kierr\u00e4tyslasista)! Olimme saaneet kuuman vinkin ranskalaiselta retkeilij\u00e4lt\u00e4, ett\u00e4 auringonpimennys tulee keskiviikkoiltana ja ett\u00e4 meid\u00e4n kannattaisi menn\u00e4 jonnekin, mist\u00e4 sen n\u00e4kee. Siisp\u00e4 ajoimme Langenesiin, saaren k\u00e4rkeen. Siell\u00e4 oli mahtavan yst\u00e4v\u00e4llinen vastaanotto ja respan t\u00e4ti kertoi, ett\u00e4 kaikissa m\u00f6keiss\u00e4 asuu Norjan television kuvausryhm\u00e4\u00e4. Siell\u00e4 nimitt\u00e4in kuvataan tosi-tv:t\u00e4 kyl\u00e4n miehist\u00e4. Naiset l\u00e4htev\u00e4t viikoksi Portugaliin (?) ja miehet j\u00e4\u00e4v\u00e4t kotiin py\u00f6ritt\u00e4m\u00e4\u00e4n koulua ja p\u00e4iv\u00e4kotia jne. Aina v\u00e4lill\u00e4 vilahti jokunen hippi ison kameran kanssa, mutta l\u00e4hinn\u00e4 n\u00e4imme samoja retkeilij\u00f6it\u00e4, kuin edellisess\u00e4kin campingissa! Olimme varmaan saaneet jo maineen \u201dniin\u00e4 kauheina keitti\u00f6nvaltaajina\u201d, kun astelimme arsenaalimme kanssa ky\u00f6kkiin. Mutta sy\u00f6minen on t\u00e4rke\u00e4t\u00e4! Ainakin silloin, kun siihen oikeasti muistamme varata aikaa. P\u00e4\u00e4kokkimme Gaile loihti kasviscurryn, jonka hotkaisimme melko nopeasti, sill\u00e4 halusimme katsomaan auringonpimennyst\u00e4. Langenesissa oli siihen parhaat mahdollisuudet, sill\u00e4 leirint\u00e4alueen p\u00e4\u00e4st\u00e4 aukeaa meri, jonne aurinko laskee Oli siell\u00e4 lis\u00e4ksi kaunis kivinen ranta ja kaukaisuudessa siint\u00e4v\u00e4t vuoret. Nautimme siell\u00e4 j\u00e4lkiruoasta ja toistemme seurasta. Heppa l\u00f6ysi yst\u00e4v\u00e4n \u2013 ei merihevosta, vaan meriyksisarvisen. Yritimme tihrustaa auringonpimennyst\u00e4, mutta pilvi\u00e4 oli edess\u00e4 ja l\u00e4hinn\u00e4 maailma n\u00e4ytti onnellisen vaaleanpunaiselta. Aurinko ei oikeastaan t\u00e4h\u00e4n aikaan laske, joten ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n alkanut v\u00e4sytt\u00e4\u00e4 ollenkaan. Soittelimme rannalla olevaa soitinta, valtavaa outoa ruostunutta metallilaatikkoa, jossa oli kaksi kielt\u00e4 metallista kielt\u00e4. Niit\u00e4 olisi ehk\u00e4 voinut viritt\u00e4\u00e4 samalla tavalla kuin koton kieli\u00e4 \u2013 ne olivat sellaisissa A-kirjaimen muotoisissa puupalkeissa kiinni. Kun tuuli tarpeeksi kovaa, kielet alkoivat v\u00e4rist\u00e4. Soittelimme sit\u00e4 pitk\u00e4\u00e4nkin \u2013 Dima hyppi metallin p\u00e4\u00e4ll\u00e4, soitteli kieli\u00e4 ja min\u00e4 nauhoittelin vekottimen alapuolella kaikua. \u00c4\u00e4nite julkaistaan joulumarkkinoille, odottakaa vain! Kes\u00e4n ensimm\u00e4inen hyttynen puraisi. Sit\u00e4 raaviskellessa on mennyt rattoisasti aika.<\/p>\n
Y\u00f6 oli meni itse kunkin py\u00f6riskelless\u00e4 levottomana teltassa. Aamulla olo oli kuin zombilla. Torstai meni istuessa autossa. Ehk\u00e4 mainitsemisen arvoinen juttu oli se, kun katsoimme, ett\u00e4 \u201dah! Turisti-info!\u201d ja kaarsimme auton vain n\u00e4hd\u00e4ksemme, ett\u00e4 siell\u00e4 oli vessa. Eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n muuta! Siit\u00e4 l\u00e4htien aina n\u00e4hdess\u00e4mme vessakyltin, olemme todenneet \u201dTuristi-info!\u201d Maisemat ovat niin kauniita ja niit\u00e4 on jatkuvasti, ett\u00e4 tulee tunne, jonka Gaile parhaiten puki sanoiksi: \u201dOk Norway, surprise me!\u201d Yritimme ep\u00e4toivoisesti etsi\u00e4 kahvilaa, mutta mik\u00e4\u00e4n paikka ei ollut auki. Ymm\u00e4rsimme my\u00f6hemmin, ett\u00e4 oli helatorstai! Ei saanut kukaan lattea, mutta sent\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4tel\u00f6\u00e4 huoltoasemalta.<\/p>\n
Lounasta s\u00f6imme meren rannalla. Pieni tihku yltyi sateeksi, joten l\u00e4hdimme nopeasti. Keittoa ja voileipi\u00e4 \u2013 Gailen uskomaton tahini-valkosipuli-suola-n\u00e4kkileip\u00e4 tainnuttaisi pienen norsunkin \u2013 nimitt\u00e4in ihastuksesta! P\u00e4iv\u00e4n t\u00e4rkein tapahtuma oli illansuussa, kun saavuimme Otereniin. Siell\u00e4 nimitt\u00e4in asuu yst\u00e4v\u00e4mme Hallvard vanhempiensa kanssa. P\u00e4\u00e4simme pieneen hirsitaloon ja siell\u00e4 meit\u00e4 odottivat yst\u00e4v\u00e4lliset ihmiset. Saimme l\u00e4mp\u00f6\u00e4, ruokaa ja suihkun! Oi auvoa! En ole koskaan sy\u00f6nyt avokadoa pizzassa, mutta se oli hyvv\u00e4\u00e4!<\/p>\n
Hallvard l\u00e4hti oppaaksemme Tromssaan. Sinne Oterenista ajaa suunnilleen puolitoista tuntia. K\u00e4velimme kaupungilla ja vietimme pienimuotoista Hallvard-festivaalia. K\u00e4vimme Verdens kafe \u2013kuppilassa juomassa paikallisen panimon oluet! Se on maailman pohjoisin panimo, tiesi Hallvard kertoa. Paikka oli tosi makea muutenkin \u2013 siell\u00e4 on elokuvateatteri toiminut jo ammoisista ajoista. P\u00e4\u00e4simme katsoman salia ja siell\u00e4 oli kansallisromanttiseen tyyliin tehtyj\u00e4 maalauksia norjalaisista saduista. Paluumatkalla pys\u00e4hdyimme koskella ja joimme hieman sen kirkasta vett\u00e4. Oli ihana nukkua oikeassa talossa, oikealla patjalla. Oi kiitos!<\/p>\n
T\u00e4n\u00e4\u00e4n l\u00e4hdimme aamup\u00e4iv\u00e4st\u00e4 Oterenista ja sielt\u00e4 oli yksi ajamisen huiskaisu Kilpisj\u00e4rvelle. P\u00e4\u00e4dyimme ihastelemaan Kilpisj\u00e4rve\u00e4 ja j\u00e4idenl\u00e4ht\u00f6\u00e4 \u2013 yhdess\u00e4 hetkess\u00e4 tapahtuu sata asiaa ja kuuluu miljoona \u00e4\u00e4nt\u00e4, sitten on taas hiljaisuus, joka tuudittaa uskomaan rauhaan, sitten taas ratina jatkuu. Olimme niin tohkeissamme Suomeen p\u00e4\u00e4syst\u00e4 ja puhelujen tekemisest\u00e4, ettemme pys\u00e4htyneet Nesteell\u00e4. Sen sijaan huomasimme noin 20 kilometri\u00e4 bensa-aseman j\u00e4lkeen, ett\u00e4 bensatankki vilkuttaa t\u00e4ydennyksen puutetta. P\u00e4\u00e4timme jatkaa matkaa, mutta miss\u00e4\u00e4n ei n\u00e4kynyt Nestett\u00e4, abc:ta, Essoa tai Shelli\u00e4. Ei mit\u00e4\u00e4n muuta kuin tundraa ja poroja. Siisp\u00e4 j\u00e4nnitimme, miten ikin\u00e4 p\u00e4\u00e4sisimme seuraavalle huoltsikalle. Ajoimme kuluttaen mahdollisimman v\u00e4h\u00e4n bensaa ja pys\u00e4ytellen autoja, jos voisivat hinata meid\u00e4t seuraavalle l\u00f6p\u00f6paikalle. Kaksi autoa saimme haaviin, mutta eiv\u00e4t suostuneet norjalaiset auttamaan! Sitten huomasimme taka-alalla valkoisen pakettiauton, jossa viel\u00e4 koto-Suomen rekkarit ja hiulihei! Jo auttoi meit\u00e4 poromies. Tai siksi me t\u00e4t\u00e4 Harley-Davidson-paitaista, Suomi-leijonakoruista pitk\u00e4tukkaa aloimme heti kutsua. Poromies oli todella rivakka otteissaan ja ajaa posotti satasta, vaikka me olimme parin metrin et\u00e4isyydell\u00e4 h\u00e4nen takakontistaan. Dimaa j\u00e4nnitti, kun reagointinopeus mitattiin sekunnin sadasosissa, mutta itsell\u00e4 ainakin oli helpompi olo, kun tiesi, ett\u00e4 matka oikeasti jatkuu. Siisp\u00e4 poromies hinasi meid\u00e4t Karesuandoon, j\u00e4tti meid\u00e4t m\u00e4en laelle ja sielt\u00e4 p\u00e4\u00e4simme ihanan dieselin \u00e4\u00e4relle. Olimme niin helpottuneita ja iloisia, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4timme sy\u00f6d\u00e4 ensimm\u00e4isen huoltsikka-ateriamme: Ellu ja Dima poronk\u00e4ristyst\u00e4 ja me vegetaristit salaattia ja eri terveellisi\u00e4 ranskiksia. Nyt olemme l\u00e4hestym\u00e4ss\u00e4 Rovanieme\u00e4 ja toverimme Aten lattiamajoitusta. T\u00e4h\u00e4n p\u00e4\u00e4ttyy l\u00e4hetyksemme t\u00e4lt\u00e4 er\u00e4\u00e4. Takaisin Pasilaan (maybe\/baby)!<\/p>\n
(ai niin – pari huomiota: Elina soitti mandoliinilla hallingia etupenkill\u00e4 ja se oli ehk\u00e4\u00a0 t\u00e4ydellisint\u00e4 matkustusmusiikkia ikin\u00e4. Gailen mielest\u00e4 norjalaiset tekev\u00e4t niin paljon hevimusiikkia, koska luonnossa on niin paljon voimaa. sit\u00e4 ei ehk\u00e4 voi muuten ilmaista kuin yht\u00e4 suurella musiikilla. olen vastannut t\u00e4h\u00e4n karjahtelemalla vertahyyt\u00e4v\u00e4sti aina kun n\u00e4en vuoren. sit\u00e4 on tapahtunu aika usein.)<\/p>\n","protected":false},"author":5,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","categories":[128],"tags":[],"class_list":["post-797","mark","type-mark","status-publish","hentry","category-2011-norja","missing-thumbnail"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/dima.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/mark\/797","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/dima.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/mark"}],"about":[{"href":"https:\/\/dima.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/types\/mark"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/dima.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/users\/5"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/dima.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=797"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/dima.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=797"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/dima.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=797"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/dima.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=797"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}