Lyhyt Trondheim-ylistys:<\/p>\n
Oli mahtavaa tavata Noraa ja poikayst\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 Erling-darlingia ja \u201dNorjan perhett\u00e4ni\u201d, ihmisi\u00e4 joiden kotona vietin ikimuistoisen kuukauden kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2002. Syd\u00e4n on iloinen siit\u00e4, ett\u00e4 vuodet voivat vieri\u00e4, mutta me emme et\u00e4\u00e4nny liiaksi. Oli hassu olo, sellainen kuin oltaisi eilisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tai ehk\u00e4 edellisviikolla viimeksi n\u00e4hty. Tuli juotua teet\u00e4 ja sy\u00f6ty\u00e4 herkullista suklaata, kuten silloinkin, ja k\u00e4velty\u00e4 Ranheimin rannassa. Se on kotirantani, jollain tavalla edelleen. Kaikki harmaan s\u00e4vyt, kivet, vuono, kallio, sade. Koen olevani niin uskomattoman siunattu kaikella t\u00e4ll\u00e4 hyv\u00e4ll\u00e4 ja kauniilla. Ihmisill\u00e4, maisemilla, v\u00e4reill\u00e4, tunteilla. Kiitos siis!<\/p>\n
P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 k\u00e4vimme Rockheimissa, jossa olisi voinut viett\u00e4\u00e4 koko p\u00e4iv\u00e4n rockin historian parissa. Aivan mahtava museo. Illalla tultuani \u201dsukuloimasta\u201d olivat Ellu, Dims ja Gaile tehneet kasviscurrya. P\u00e4\u00e4timme viel\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 \u201dyhelle\u201d ja p\u00e4\u00e4dyimme Brukbariin. Siell\u00e4 oli juuri niit\u00e4 mukavia tatuoituja miehi\u00e4, joista \u201dEsa-is\u00e4\u201d varoitti l\u00e4htiess\u00e4mme serkkujeni kanssa viimekertaiselle Skandinavian valloitusmatkalle (muinoin vuonna 2003). Olen opettelemassa oluenjuontia ja nyt baarimikko suositteli luomuolutta. Se olikin hyv\u00e4\u00e4. Jaksoin melkein juoda kokonaisen oluen! Heppa yritti yst\u00e4vysty\u00e4 hillitt\u00f6m\u00e4n hirvenp\u00e4\u00e4n kanssa, mutta et\u00e4isyys heid\u00e4n v\u00e4lill\u00e4\u00e4n oli jotenkin turhan suuri, kuitenkin. Hirvi vain ylimielisesti tuijotteli meit\u00e4 korkeuksista eik\u00e4 vaivautunut tervehtim\u00e4\u00e4n\u2026 Brukbarissa oli my\u00f6s aivan mahtavat vessat \u2013 jokainen niist\u00e4 oli erilainen. Ihanin oli 1950-1960-luvun k\u00e4sit\u00f6ill\u00e4 ja purkeilla varustettu vaaleanpunainen koppero. Jos joku lukijoistamme siis on erikoistunut vaikka erikoisten vessojen bongailuun, Trondheimiin siis!<\/p>\n
Matkan ylistys:<\/p>\n
L\u00e4hdimme t\u00e4n\u00e4\u00e4n aamulla Trondheimissa ja olemme istuneet t\u00e4ss\u00e4 nelj\u00e4n hengen valtamerilaivassa koko p\u00e4iv\u00e4n. Aamulla k\u00e4vimme Helliss\u00e4. Se on pieni kaupunki, jossa on suloinen pieni asemarakennus, jossa lukee HELL. Poseerasimme sen edess\u00e4, odotushuone oli tyhjill\u00e4\u00e4n ja vain muutama ihminen astui ulos junasta sill\u00e4 asemalla. Hell station \u2013 gods expeditions. Me hullut suomalaiset my\u00f6s tappelimme kurillamme Hell grillin edess\u00e4. On taas edustettu kunnolla. Hyv\u00e4 me!<\/p>\n
Matka jatkui Hellist\u00e4 luostariin. El\u00e4m\u00e4ss\u00e4 pit\u00e4\u00e4 olla tasapainoa. Tautran saarella on siis kaksi luostaria \u2013 yksi raunio ja yksi toiminnassa oleva. K\u00e4vimme kummassakin. Rauniot olivat jotenkin hurjan vaikuttavat. On uskomatonta, ett\u00e4 samassa paikassa satoja vuosia sitten ihmiset ovat halunneet palvella Jumalaa, laulaa lauluja, kiireht\u00e4\u00e4 messuun, haukotella, rukoilla, olla olemassa. Ymm\u00e4rr\u00e4n hyvin, ett\u00e4 vuorien keskelle, luontoon, haluaa perustaa luostarin. Ja vaikka se oli nyt raunioina, se ei mielest\u00e4ni ollut menett\u00e4nyt ominaisinta luonnettaan. Linnut lauloivat ja kaikkialle n\u00e4kyi maisema. Oli pakko laulaa hieman taiz\u00e9-lauluja ja vanhaa virtt\u00e4 \u201dMun silm\u00e4n, k\u00e4ten nostan aina yl\u00f6s m\u00e4kihin, josta tied\u00e4n avun saavan\u2019 ja valon kallihin…\u201d<\/p>\n
Sielt\u00e4 ajoimme uuteen luostariin. Istuimme tovin hiljaisuuden kappelissa. Sielt\u00e4 n\u00e4kyi vuono, siell\u00e4 valo seikkaili, siell\u00e4 oli puun v\u00e4ri ja tuoksu. Arpoessamme luostarin edess\u00e4, mit\u00e4 tehd\u00e4, vastaan tuli nunna – verkkareissaan ja huivi p\u00e4\u00e4ss\u00e4, tosi casual tapaus. Ja puhutteli meit\u00e4 yst\u00e4v\u00e4llisesti leve\u00e4ll\u00e4 amerikanenglannillaan. God bless you, toivotteli menness\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
K\u00e4vimme kaupassa ja teimme juusto-hillo-voileipi\u00e4 autossa. Kummasti aina tunnelma piristyy, kun saa ruokaa! My\u00f6hemmin cuisine de la retkikeitti\u00f6 valmisti nauris-porkkana-papu-kookos-couscousia ja teet tarjoiltiin liikkuvassa autossa suklaakeksien kera. Kyll\u00e4 kaikissa retkiss\u00e4 l\u00e4hestulkoon t\u00e4rkeint\u00e4 on hyv\u00e4t ev\u00e4\u00e4t.<\/p>\n
Sielt\u00e4 olemme ajaa posottaneet Mosjoenia kohti. Kutsumme paikkaa tuttavallisesti M\u00f6sj\u00f6\u00f6ksi. Mutta mik\u00e4 matka! T\u00e4\u00e4ll\u00e4 on niin uskomattoman kaunista. Niin kaunista, suuren kaunista, ettei oikein pysty ottamaan vastaan. Eik\u00e4 kuvaamaan, kameralla tai sanoilla. Yrit\u00e4mme silti! Mutta todellisuus on se, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n voi vain kokea, el\u00e4\u00e4, hengitt\u00e4\u00e4 l\u00e4pi. Ja silti kaikki t\u00e4m\u00e4 vain virtaa meist\u00e4 l\u00e4pi. Mutta ehk\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n on tajunnut, ett\u00e4 mill\u00e4 voimalla virta meiss\u00e4 voi kulkea! Hurjuudella. T\u00e4ysin palkein ja vesimassoin, kuin luonnon urut, nuo kosket, joita olemme t\u00e4n\u00e4\u00e4n saaneet seurata.<\/p>\n
Oli kauneutta koko matkalla, mutta tuntuu, ett\u00e4 heti kun Nord-Norgen raja ylitettiin, alkoi tapahtua. Hirven pylly iskeytyi tajuntaani, kun se kahden vasansa kanssa lounasti tien varressa. Oli hienoa n\u00e4hd\u00e4 meid\u00e4n kaikkien h\u00f6t\u00e4kk\u00e4ist\u00e4 iloa. Oli pakko pys\u00e4hty\u00e4 ja pakko ottaa kuvia ja siin\u00e4 ne isot el\u00e4imet katsoivat meit\u00e4 hieman h\u00f6lmistynein\u00e4 \u2013 \u201dmit\u00e4 te siin\u00e4 h\u00f6s\u00e4\u00e4tte?\u201d Mutta me olimme tyytyv\u00e4isi\u00e4 h\u00f6s\u00e4\u00e4ji\u00e4.<\/p>\n
Vuoret, joita ehk\u00e4 Toblerone-vuoriksikin voisi kuvailla, ovat suuria, mustavalkoisia lumihuippuisia j\u00e4rk\u00e4leit\u00e4, niin koko lailla itse\u00e4ni suurempia, ett\u00e4 itkett\u00e4\u00e4. Miten ne ovat olleetkaan aina olemassa! Ja sitten on toisaalta punaruskainen maasto, joka on t\u00e4ynn\u00e4 pieni\u00e4 kasveja, kuin koruja. Rikkauden kokemus!<\/p>\n
Majavatn oli yksi vaikuttavimmista sielunlev\u00e4hdyspaikoista. Siell\u00e4 olimme hillitt\u00f6m\u00e4n kokoisen j\u00e4rven rannalla, jota vuoret siunasivat joka reunalta. Sinisen s\u00e4vyt, auringonlaskun kirjomat, aallot kuin kalan suomut ja koko ajan meit\u00e4 l\u00e4hestyv\u00e4t ja meist\u00e4 et\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t. Oi rauha!<\/p>\n
Ja sitten onkin ollut vain kauneuden ja luonnon voittokulkua koko t\u00e4m\u00e4 matka. Vesiputouksia, koskia, maisemia, vuoria, l\u00e4\u00e4ni\u00e4, avaruutta. On jollain tavalla ihan uupunut, kun on niin paljon asioita, jotka haluaa tuntea joka solullaan.<\/p>\n
Nyt olemme Mosjoenissa. Pian menemme leirint\u00e4alueelle ja pyk\u00e4\u00e4mme teltan kasaan.<\/p>\n
Huomioita: Elina laulaa edelleen Higway to Helli\u00e4. Gaile on kirjoittanut tekstej\u00e4 suomeksi! Olemme kuunnelleet kasan uutuuslevyj\u00e4 ja toivon, ett\u00e4 niist\u00e4 jotkut her\u00e4tt\u00e4v\u00e4t muistoja t\u00e4st\u00e4 reissusta viel\u00e4 my\u00f6hemminkin. Tunnen itseni todelliseksi Norjan matkalaiseksi norjalaisessa villatakissani, vaelluskengiss\u00e4ni ja farkkuhameessani. Viel\u00e4 sukset alle ja olisin suoraan Telemarkista. On j\u00e4nn\u00e4 huomata, ett\u00e4 jotkut n\u00e4ist\u00e4 camping-alueista ovat l\u00e4hinn\u00e4 pysyv\u00e4isasutuksia. Olisi j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4 asua m\u00f6kin ja asuntovaunun yhdistelm\u00e4ss\u00e4 kauniin maiseman \u00e4\u00e4ress\u00e4 ymp\u00e4rivuotisesti. Ehk\u00e4 viel\u00e4 jonain p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kun telemarkistun t\u00e4ysin.<\/p>\n","protected":false},"author":5,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","categories":[128],"tags":[],"class_list":["post-785","mark","type-mark","status-publish","hentry","category-2011-norja","missing-thumbnail"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/dima.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/mark\/785","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/dima.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/mark"}],"about":[{"href":"https:\/\/dima.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/types\/mark"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/dima.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/users\/5"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/dima.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=785"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/dima.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=785"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/dima.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=785"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/dima.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=785"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}