{"id":1296,"date":"2015-05-03T20:51:07","date_gmt":"2015-05-03T17:51:07","guid":{"rendered":"http:\/\/matkalla.dima.fi\/?p=1296"},"modified":"2020-02-29T13:46:10","modified_gmt":"2020-02-29T11:46:10","slug":"grosglockner-3798m","status":"publish","type":"mark","link":"https:\/\/dima.fi\/blog\/matkamerkki\/grosglockner-3798m\/","title":{"rendered":"Gro\u00dfglockner (3798m)"},"content":{"rendered":"

Gro\u00dfglockner on It\u00e4vallan korkein vuori, jota voi l\u00e4hesty\u00e4 l\u00e4nnest\u00e4 Kals am Gro\u00dfglockner<\/a> -kyl\u00e4n kautta tai id\u00e4st\u00e4 Heiligenblut am Gro\u00dfglocknerin<\/a> suunnalta. Ensinmainittu suunta pit\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n helpoimman ja eniten kuljetun normaalireitin ja j\u00e4lkimm\u00e4isen kohdalla joutuu ylitt\u00e4m\u00e4\u00e4n suuren Pasterze-j\u00e4\u00e4tik\u00f6n, jonka yli kulkemista ei kes\u00e4ll\u00e4 suurien railojen takia suositella. N\u00e4m\u00e4 asiat huomioiden oli hyvin selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 meid\u00e4n reittimme kulkisi Kals am Gro\u00dfglocknerin kautta. En ole aiemmin noussut yli kolmetonniselle tai muutenkaan n\u00e4in vaativalle vuorelle, joten kyseess\u00e4 oli kaikinpuolin merkitt\u00e4v\u00e4 kokemus. Lis\u00e4ksi vuoristotautiin sairastumisen mahdollisuus nousee selv\u00e4sti 3000m yl\u00e4puolella ja sen j\u00e4lkeen ei yleisesti suositellakaan y\u00f6pymispaikan nostamista kuin korkeintaan 500m p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 (vaikka muuten k\u00e4visi kiipe\u00e4m\u00e4ss\u00e4 korkeammalla). Herkkyys sairastua vuoristotautiin on eritt\u00e4in yksil\u00f6llinen ja se selvi\u00e4\u00e4 vasta korkealle noustessa. Siit\u00e4kin syyst\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli eritt\u00e4in t\u00e4rke\u00e4 kokeilu kiipeilyharrastuksen jatkoa ajatellen.<\/p>\n

Pohjoisesta, Kitzb\u00fchelin suunnasta, Kalsin suuntaan ajaessa t\u00e4ytyy kulkea Felbertauernstrassen<\/a> pitk\u00e4n tunnelin kautta. Tunnelin etel\u00e4p\u00e4\u00e4ss\u00e4 on tiemaksu, joka on henkil\u00f6autolta 10e. K\u00e4\u00e4nnytt\u00e4ess\u00e4 it\u00e4\u00e4n kohti Kalsia tie nousee jyrk\u00e4sti yl\u00f6sp\u00e4in, koska itse kyl\u00e4kin sijaitsee jo 1324m korkeudella. Joitakin kilometrej\u00e4 ennen kyl\u00e4\u00e4 on vesiputoksen luona pieni lev\u00e4hdyspaikka, jossa y\u00f6vyimme autossa. Aamulla ajoimme lyhyen matkan Kalsiin ja jatkoimme siit\u00e4 suoraan Kalser Glocknerstrassea<\/a>\u00a0pitkin\u00a0kohti 1924m korkeudessa sijaitsevaa Lucknerhausia<\/a>. T\u00e4ll\u00e4kin tiell\u00e4 on 10e tiemaksu henkil\u00f6autoille. Lucknerhaus on pieni hotelli, jonka luota l\u00e4htee reitti kohti Gro\u00dfglockneria. Hotellin vieress\u00e4 on iso ilmainen parkkipaikka, jonka perimm\u00e4inen osa on varattu pitk\u00e4aikaispys\u00e4k\u00f6intiin.<\/p>\n

L\u00e4hdimme yhdeks\u00e4n aikoihin\u00a0k\u00e4velem\u00e4\u00e4n tavarat sel\u00e4ss\u00e4mme m\u00e4ke\u00e4 yl\u00f6s kohti 2242m korkeudessa olevaa Lucknerh\u00fctte\u00e4<\/a>, jossa s\u00f6imme aamupalaa. L\u00fccknerh\u00fctten alapuolella tie on luontopolkumaista esitetauluineen, mutta sen j\u00e4lkeen tie vaihtui kapeammaksi poluksi ja saavuimme Hohe Tauernin kansallispuistoon<\/a>. Pian t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen, kellon tullessa 11, k\u00e4\u00e4nnyimme risteyksest\u00e4 pois normaalireitilt\u00e4 jyrkemmin nousevalle polulle, joka johtaa osittain etel\u00e4ist\u00e4 Burgwartscharte-harjannetta pitkin kulkevalle M\u00fcrztalersteigille. Liikenne t\u00e4ll\u00e4 reitill\u00e4 oli selv\u00e4sti v\u00e4h\u00e4isemp\u00e4\u00e4 ja vain harvakseltaan kohtasimme vastaantulijoita. Er\u00e4s nainen kertoi edellisen\u00e4 y\u00f6n\u00e4 olleen myrskyn ja huipun l\u00e4hell\u00e4 sataneen uutta lunta. Jatkoimme nousua vaeltaen kunnes kivikkoisen alueen ylitetty\u00e4mme saavuimme joskus yhden ja kahden v\u00e4lill\u00e4 K\u00f6dnitzkees-j\u00e4\u00e4tik\u00f6n reunalle. Puimme kiipeilyvarusteet ja j\u00e4\u00e4raudat sek\u00e4 kiinnitimme itsemme toisiimme k\u00f6ydell\u00e4 railojen varalta. Kuljimme l\u00e4hell\u00e4 Burgwartschartea j\u00e4\u00e4tik\u00f6n noustessa ensin jyrkemmin ja sitten hieman loivemmin. Hengityksen raskaus alkoi t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa tuntua selvemmin ja liikuimmekin pieni\u00e4 p\u00e4tki\u00e4 kerrallaan aina v\u00e4lill\u00e4 pys\u00e4htyen hetkeksi heng\u00e4ht\u00e4m\u00e4\u00e4n. Sauvat ovat merkitt\u00e4v\u00e4 apu noustessa ja t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa rinne ei ollut niin jyrkk\u00e4\u00e4, ett\u00e4 j\u00e4\u00e4hakulle olisi ollut tarvetta. J\u00e4\u00e4tikk\u00f6 oli l\u00e4hes kokonaan pehme\u00e4n lumen peitt\u00e4m\u00e4 ja vain kaukana etel\u00e4sein\u00e4m\u00e4n l\u00e4hettyvill\u00e4 n\u00e4kyi pieni kuivan j\u00e4\u00e4tik\u00f6n alue.<\/p>\n

Harjanteelle siirtymisen paikkaa oli ensin vaikea havaita, koska via Ferrata -vaijerien alapuolelta rinne oli osittain sortunut. Varmistuimme oikeasta paikasta n\u00e4hdess\u00e4mme melko korkealla kalliossa keltaisen reittikyltin. Riisuimme j\u00e4\u00e4raudat ja luovuimme k\u00f6ydest\u00e4 j\u00e4\u00e4tik\u00f6n reunalla 15:00 aikoihin. J\u00e4\u00e4tik\u00f6n ja kallion v\u00e4liss\u00e4 ei ollut tyypillist\u00e4 railoa, mutta harjanteelle siirtymist\u00e4 vaikeutti sortunut rinne. Ensimm\u00e4isten metrien j\u00e4lkeen nousu helpottui, kun VF-kaapeleista sai tukea. Emme olleet ottaneet varsinaisia via Ferrata -laitteita mukaan, mutta k\u00e4ytimme varmistuksena slingeist\u00e4 ja sulkurenkaista tehty\u00e4 viritelm\u00e4\u00e4. VF-laite toki olisi ehk\u00e4 ollut parempi ja turvallisempi vaihtoehto, mutta kiipe\u00e4minen sujui onneksi ongelmitta. Reitti oli mielekk\u00e4\u00e4ll\u00e4 tavalla haasteellinen ja VF-varmistuksia ei ollut koko matkalla. N\u00e4k\u00f6ala harjanteelta oli my\u00f6s upea avautuessaan parhaimmillaan jyrkk\u00e4n\u00e4 pudotuksena molemmille puolille. J\u00e4\u00e4tik\u00f6n halki kulkeva normaalireitti yhdistyy t\u00e4h\u00e4n harjannetta pitkin kulkevaan reittiin jonkinverran Erzherzog Johann H\u00fctten<\/a> alapuolella \u2013 saavuimme risteykseen 16:25. Liikennett\u00e4 siten oli enemm\u00e4n loppunousun ajan. T\u00e4m\u00e4 p\u00e4tk\u00e4 oli l\u00e4hes kokonaan varustettu kaapelein. Saavutimme 17:10\u00a0kohteemme Erzherzog Johann H\u00fctten 3454m korkeudessa. Se on It\u00e4vallan korkeimmalla sijaitseva maja ja luultavasti my\u00f6s rakennus. Suihkua tai muutakaan juoksevaa vett\u00e4 majalla ei ole, mutta juomavett\u00e4 voi ostaa ja huussityyppinen vessa valtakunnan parhaalla n\u00e4k\u00f6alalla l\u00f6ytyy. Koska k\u00e4sienpesunahdollisuutta ei ole, pieni k\u00e4sidesipullo kannattaa ottaa mukaan. Olin tehnyt varauksen y\u00f6paikoista edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 puhelimitse ja paikanp\u00e4\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4dyimme viel\u00e4 ottamaan puolihoidon. Pelkk\u00e4 majoitus maksaa \u00d6AV<\/a>:n kuulumattomilta 21e ja puolihoito 48e (sis. y\u00f6pyminen, kolmen ruokalajin illallinen ja aamupala). Nukkumapaikat ovat leve\u00e4mpi\u00e4 kuin H\u00f6llentalangerh\u00fcttell\u00e4 ja y\u00f6pyjille on k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 kaksi viltti\u00e4 ja tyyny. Oma makuupussi pit\u00e4\u00e4 olla. Me k\u00e4ytimme ohuesta kankaasta tehtyj\u00e4 linereita eli makuupussin lakanoita, jotka ovat hyvin kevyet ja menev\u00e4t pieneen pakettiin. Se on periaatteessa kuin pussilakana, jonka sis\u00e4\u00e4n pujahdetaan (jolloin tulee kunnioittaneeksi majojen hygienias\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4) ja l\u00e4mmikkeen\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n majan vilttej\u00e4.<\/p>\n

Her\u00e4simme auringonnousun aikaan ja s\u00f6imme nopean aamupalan. Reput meill\u00e4 oli mukana makuusalissa, mutta kiipeilyv\u00e4lineet ja keng\u00e4t olimme j\u00e4tt\u00e4neet kuivaushuoneeseen (kuten majojen s\u00e4\u00e4nn\u00f6iss\u00e4 yleens\u00e4 vaaditaankin). Kasasimme tavaramme l\u00e4ht\u00f6kuntoon ja jonkinverran suurimman joukon j\u00e4ljess\u00e4 kello seitsem\u00e4n l\u00e4hdimme Erzherzog Johann H\u00fcttelt\u00e4 kohti Gro\u00dfglocknerin huippua. Lyhyen matkan kuljimme k\u00e4vellen lumen ja kivikon yli, mutta rinteen muuttuessa jyrkemm\u00e4ksi laitoimme j\u00e4\u00e4raudat ja jatkoimme matkaa kahden miehen k\u00f6ysist\u00f6n\u00e4. Lumessa kulki viistottain rinteeseen n\u00e4hden polku, joten kulku oli sujuvinta sauva alarinteen puolella ja j\u00e4\u00e4hakku yl\u00e4rinteen puolella. Mutkan kohdalla t\u00e4ytyi vaihtaa v\u00e4lineet eri k\u00e4siin. Lumi oli kovempaa kuin edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 alhaalla ja paikottain j\u00e4\u00e4n ja kiven sekoitusta.<\/p>\n

Luminen rinne p\u00e4\u00e4tyy tasaisemmalle, Bahnhofiksi (rautatieasemaksi) kutsutulle, paikalle 3560m korkeudessa. T\u00e4st\u00e4 jatkoimme nousua lumista ja kivist\u00e4 rinnett\u00e4 Glocknerleitlin lumir\u00e4nni\u00e4 kohti kellon tullessa kahdeksan. Ennen Glocknerleitliin p\u00e4\u00e4sy\u00e4 t\u00e4ytyy kiivet\u00e4 tai ennemminkin hivuttautua ison kiven ohi. Paikka ei ole mitenk\u00e4\u00e4n mahdoton, mutta ruuhkaisena perusreittin\u00e4 jalansijat ovat kuluneet olemattomiin ja jollain on aina kiire ohi. Glocknerleitl on noin 40\u00b0 jyrkk\u00e4 kapea lumir\u00e4nni, jota teoriassa voi edet\u00e4 kiipe\u00e4m\u00e4ll\u00e4, mutta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 helpointa on menn\u00e4 muun liikenteen mukana siksakkia kulkevaa polkua. Jyrkkyys on kuitenkin sit\u00e4 luokkaa, ett\u00e4 j\u00e4\u00e4hakusta on iloa, koska sill\u00e4 voi tasapainottaa kulkua. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa p\u00e4iv\u00e4\u00e4 lumi oli viel\u00e4 tarpeeksi kovaa, ett\u00e4 siit\u00e4 sai tukea ja lis\u00e4ksi tarjolla oli erin\u00e4isi\u00e4 kallionkoloja, jonne hakun sai tungettua tarvittaessa. Glocknerleitlin yl\u00e4reunassa oli ehk\u00e4 2-3m korkuinen t\u00e4ysin kuivan kiven alue, jonka totesin helpoimmaksi kiivet\u00e4 ihan k\u00e4si\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4en. Pieni tasanne Glocknerleitlin p\u00e4\u00e4ll\u00e4 3680 metriss\u00e4 kulkee nimell\u00e4 Sattele (satula) ja se toimii hyv\u00e4n\u00e4 tauko- ja kamojenvaihtopaikkana. Muiden kiipeilij\u00f6iden tapaan riisuimme t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa j\u00e4\u00e4raudat ja j\u00e4timme ne sek\u00e4 sauvat ja j\u00e4\u00e4hakut kivenkoloon odottamaan paluuta.<\/p>\n

Satulalta matka jatkui 08:45 auringon paisteessa t\u00e4ysin kuivalla kalliolla harjannekiipeilem\u00e4ll\u00e4 kohti ensimm\u00e4ist\u00e4 huippua, Kleinglockneria. Maisemat olivat upeat ja tunnelma korkealla. Sopivan paikan tullen p\u00e4\u00e4stimme nopeampia kiipeilij\u00f6it\u00e4 ohi tai ohitimme itse muita seurueita. Liikkeell\u00e4 oli paljon 3-5 hengen ryhmi\u00e4 oppaiden kanssa ja ajoittaisesta ruuhkasta huolimatta ihmiset k\u00e4ytt\u00e4ytyiv\u00e4t p\u00e4\u00e4asiassa hyvin ja osasivat liikkua vaarantamatta muita. Gro\u00dfglocknerilla on pitkin matkaan kallioon upotettuja 1-2m korkuisia pystysuoria metallitankoja. N\u00e4ist\u00e4 saa nopeasti varmistusapua, kun k\u00f6yden kiepauttaa kulkemaan tangon ymp\u00e4ri. Kiipesimme Diman kanssa p\u00e4\u00e4asiassa simulina, kiepauttaen k\u00f6yden usein kulkemaan tangon kautta horjahduksen varalta. Harjanteella on hyvin kulkutilaa yhdelle (ja ajoittain sopivia ohituspaikkoja), mutta molemmilla puolilla avautuu yli kilometrin pudotus, joten askeleen on syyt\u00e4 olla vakaa. Erityisesti hieman ennen Kleinglockneria p\u00e4\u00e4see ihastelemaan vaikuttavaa rotkoa molemmilla puolillaan.<\/p>\n

Saavutimme 3783 metrin korkeudessa olevan Kleinglocknerin huipun kello 09:14 ja jatkoimme samantien kiipe\u00e4m\u00e4ll\u00e4 alasp\u00e4in huippujen v\u00e4liseen satulaan. Kiivetess\u00e4ni alasp\u00e4in pys\u00e4hdyin hetkeksi katsomaan minne saan asetettua jalkani, kun takaamme tuleva opas alkoi hiillostaa minua kyselem\u00e4ll\u00e4 olenko menossa vai en. Pyysin h\u00e4nt\u00e4 odottamaan hetken ja opas alkoi tarttua kiinni kalliosta tukea ottavaan k\u00e4teeni. Tarkoituksensa oli ehk\u00e4 auttaa, mutta en l\u00e4htisi repim\u00e4\u00e4n ket\u00e4\u00e4n kiipeilij\u00e4\u00e4 irti kalliosta ilman t\u00e4m\u00e4n lupaa. T\u00e4m\u00e4 oli ainoa ik\u00e4v\u00e4 kokemus opastettujen ryhmien k\u00e4yt\u00f6ksest\u00e4 vuorelta, mutta kyseisen oppaan kohdalta mielest\u00e4ni typer\u00e4\u00e4 puuttua toisen kiipe\u00e4miseen kysym\u00e4tt\u00e4 edes tarvitseeko t\u00e4m\u00e4 apua. Tilanne tallentui osittain videolle, josta n\u00e4kyy ett\u00e4 pohdin reitti\u00e4 noin 10 sekuntia \u2013 kyse ei siis ollut siit\u00e4, ett\u00e4 olisin j\u00e4\u00e4nyt kohtuuttoman pitk\u00e4ksi aikaa jumittamaan. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen opas vei ryhm\u00e4ns\u00e4 ohitsemme kulkien k\u00f6ytemme ali. K\u00f6ysist\u00f6n keskelt\u00e4 ohittaminen vie pahimmassa putoamistilanteessa molemmat k\u00f6ysist\u00f6t menness\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Kiivetess\u00e4 alas Kleinglocknerilta on reitill\u00e4 lyhyen matkaa via Ferrata -vaijerit, joista saa tukea, vaikka ei VF-varmistusta k\u00e4ytt\u00e4isik\u00e4\u00e4n. Pienest\u00e4 notkelmasta noustaan loppuharjanne It\u00e4vallan korkeimmalle huipulle, 3798m korkealle Gro\u00dfglocknerille, jonka saavutimme kello 09:43. S\u00e4\u00e4 huipulla oli t\u00e4ydellisen kirkas, vaikka alempana n\u00e4kyi pilvi\u00e4. Alueen korkeimmalta huipulta perspektiivi on hieman erikoinen, koska muut vuoret n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t aika mit\u00e4tt\u00f6milt\u00e4. N\u00e4imme pilvien v\u00e4list\u00e4 l\u00e4ht\u00f6paikallemme Lucknerhausille asti ja my\u00f6s toiselle puolelle valtavalle\u00a0Pasterze-j\u00e4\u00e4tik\u00f6lle. Huipun ymp\u00e4rill\u00e4 on hyvin tilaa pit\u00e4\u00e4 taukoa, joten s\u00f6imme hieman ev\u00e4it\u00e4 ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4 laskeutumaan koko matka alas asti.<\/p>\n

\"grossglocknerama\"<\/a><\/p>\n

Laskeutumisemme noudatti koko matkalta perusreitti\u00e4, jota olimme nousun osalta siis hieman soveltaneet. Palasimme samaa tiet\u00e4 Kleinglocknerin (10:25) kautta Glocknerleitlin yl\u00e4puolella olevaan satulaan (11:15), josta ker\u00e4simme tavaramme kivenkolosta ja laitoimme j\u00e4\u00e4raudat takaisin jalkaan. Hieman ennen t\u00e4t\u00e4 tuli kokeiltua k\u00f6ytt\u00e4kin, kun olin laskeutumassa isohkolta kivelt\u00e4 alas. Jalkani oli huonosti otteella, joten pyysin per\u00e4ss\u00e4ni tulevaa Dimaa ottamaan k\u00f6yden tiukalle. Ja niin k\u00e4vikin, ett\u00e4 liikahtaessani alasp\u00e4in jalkani lipesi otteelta ja j\u00e4in kevyesti killumaan hetkeksi k\u00f6ydess\u00e4, kun Dima laski minut hieman alemmas. Suurta pudotusta en olisi muutenkaan k\u00e4rsinyt, mutta ehk\u00e4 kolhinut itse\u00e4ni ter\u00e4viin kiviin. Glocknerleitl’lla huomasimme ei-ihan-alppistarttimme seuraukset, koska luminen r\u00e4nni oli aamuauringossa sulanut valuvaksi sohjoksi. Kalliossa olisi ollut pultatut renkaat k\u00f6ydell\u00e4 laskeutumista varten, mutta noviiseina meill\u00e4 ei ollut mukanamme kaksinkertaisella k\u00f6ydell\u00e4 laskeutumiseen sopivaa laitetta. Niinp\u00e4 Dima varmisti minua ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 osan matkaa laskeutuessani lumisohjon keskelle ja h\u00e4nen kiivetess\u00e4\u00e4n alas varmistin alhaalla hakun kautta, jolloin en pystyisi est\u00e4m\u00e4\u00e4n putoamista, mutta voisin auttaa self-arrestissa. Diman saavuttaessa minut h\u00e4n taas varmisti alas kiipe\u00e4mist\u00e4ni hakun kautta ja toistimme saman kuvion pari kertaa. Sohjoksi muuttunut lumi valui ja katosi jalkojen alta kokoajan, joten r\u00e4nniss\u00e4 liikkuminen oli todella ep\u00e4vakaata. J\u00e4lkeenp\u00e4in ajateltuna k\u00f6ydell\u00e4 laskeutuessa vaikka ilman v\u00e4lineit\u00e4 olisi p\u00e4\u00e4ssyt helpommin, nopeammin ja turvallisemmin.<\/p>\n

P\u00e4\u00e4simme kuitenkin turvallisesti Glocknerleitlin alas ja jouduimme taas kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n aiemmin mainitsemani kiven p\u00e4\u00e4st\u00e4ksemme pois r\u00e4nnist\u00e4. Nyt maa oli entist\u00e4kin ep\u00e4vakaampaa jalkojen alla, joten Dima varmisti t\u00e4t\u00e4 lyhytt\u00e4 traversea hakun kautta menness\u00e4ni edelt\u00e4. P\u00e4\u00e4sty\u00e4ni toiselle puolelle ilmoitin radiopuhelimella olevani varmistamassa ja Dima hivuttautui kiven ymp\u00e4ri luokseni. H\u00e4nen tullessa viereeni kysyin onko h\u00e4n hyv\u00e4ll\u00e4 paikalla ja h\u00e4n vastasi olevansa. Vedin varmistusv\u00e4lineen\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ni hakun varren pois kiven kolosta ja juuri samalla hetkell\u00e4 maa petti Diman jalkojen alta ja h\u00e4n l\u00e4hti putoamaan. L\u00f6in hakun nopeasti takaisin kivenkoloon ja muutamaa metri\u00e4 alempana Diman vauhti pys\u00e4htyi osittain k\u00f6yden asiosta ja osittain self-arrestin avulla. Kauhun hetket j\u00e4iv\u00e4t siis onneksi lyhyeen. Jos pys\u00e4ytys ei olisi onnistunut, olisi Dima kierinyt reipasta vauhtia kivikkoista rinnett\u00e4 pari sataa metri\u00e4 alemmas.<\/p>\n

Matka Bahnhofilta (12:30) alas\u00a0Erzherzog Johann H\u00fcttelle meni mukavasti k\u00e4velless\u00e4 pehme\u00e4ss\u00e4 lumessa. Aamun lumirinne oli sulanut ja monissa paikoissa meni aivan selkeit\u00e4 puroja. J\u00e4\u00e4raudat riisuimme taas tullessamme kivikkoiselle alueelle ennen majalle saapumista. Olimme yhden j\u00e4lkeen\u00a0Erzherzog Johann H\u00fcttell\u00e4 ja lyhyen pys\u00e4hdyksen j\u00e4lkeen jatkoimme matkaa alas. Nyt siis laskeuduimme majan alla kulkevaa via Ferrataa suoraan K\u00f6dnitzkees-j\u00e4\u00e4tik\u00f6lle (14:25) ja kuljimme diagonaalissa sen yli perusreitin mukaisesti. Hyv\u00e4n tavan mukaan kuljimme j\u00e4\u00e4tik\u00f6n k\u00f6ysist\u00f6n\u00e4 ja k\u00e4ytimme j\u00e4\u00e4rautoja, mutta olosuhteet huomioiden olisimme p\u00e4rj\u00e4nneet ilmankin. Kohtasimme keskell\u00e4 j\u00e4\u00e4tikk\u00f6\u00e4 Saksassa asuvan suomalaispariskunnan lapsineen ja koirineen ja keskustelimme lyhyen hetken heid\u00e4n kanssaan. Aurinko porotti l\u00e4mpim\u00e4sti ja j\u00e4\u00e4tik\u00f6n pintakin oli hyvin pehme\u00e4\u00e4, vaikka lunta oli kuitenkin runsaasti.<\/p>\n

P\u00e4\u00e4sty\u00e4mme pois j\u00e4\u00e4tik\u00f6lt\u00e4 (15:30) pakkasimme j\u00e4\u00e4raudat ja k\u00f6yden reppuihin. K\u00e4velimme 2802m korkeudessa sijaitsevalle auringossa kylpev\u00e4lle\u00a0St\u00fcdlh\u00fcttelle<\/a> (16:30) nauttimaan hyvin ansaitut oluet ja limpparit. Vaikeat osiot olivat takanap\u00e4in, mutta korkeuseron suhteen olimme vasta puolimatkassa autolle. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa saattoi kuitenkin viett\u00e4\u00e4 jo voitonjuhlia, koska periaatteessa ”getting down is mandatory” -osio oli suoritettu. Loppumatka oli leppoisaa (mutta polvia kuluttavaa) vaellusta pitkin polkuja alasp\u00e4in. Liityimme takaisin nousureittiimme Lucknerh\u00fctten paikkeilla (18:25) ja jatkoimme vessatauon j\u00e4lkeen viimeiset 300 korkeusmetri\u00e4 Lucknerhausille ja autolle, jonne saavuimme v\u00e4synein\u00e4 ja tyytyv\u00e4isin\u00e4 kello 19:15.<\/p>\n

Lis\u00e4tietoja reitist\u00e4 ja video omalla sivullani\u00a0jerikofox.com<\/a>.<\/p>\n","protected":false},"author":2,"comment_status":"open","ping_status":"open","template":"","categories":[29],"tags":[],"class_list":["post-1296","mark","type-mark","status-publish","hentry","category-2013-alpit","missing-thumbnail"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/dima.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/mark\/1296","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/dima.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/mark"}],"about":[{"href":"https:\/\/dima.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/types\/mark"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/dima.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/dima.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1296"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/dima.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1296"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/dima.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1296"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/dima.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1296"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}