{"id":1288,"date":"2013-08-04T11:41:02","date_gmt":"2013-08-04T08:41:02","guid":{"rendered":"http:\/\/matkalla.dima.fi\/?p=1288"},"modified":"2020-03-02T14:23:52","modified_gmt":"2020-03-02T12:23:52","slug":"grosglocknerin-valloitus-osa-1","status":"publish","type":"mark","link":"https:\/\/dima.fi\/blog\/matkamerkki\/grosglocknerin-valloitus-osa-1\/","title":{"rendered":"Gro\u00dfglocknerin valloitus 30-31.7. Osa 1"},"content":{"rendered":"\n
\"_7DT4061\"\/<\/figure>\n\n\n\n

Se oli reissun ensimm\u00e4inen y\u00f6, jolloin nukuttiin autossa. Paikka oli oiken mukava tienvarsiparkki keskell\u00e4 luontoa, komean vesiputouksen vieress\u00e4. Her\u00e4tys oli nopea. Pukeuduttiin valmiiksi vaellusvaatteisiin ja rinkatkin j\u00e4rjestettiin pient\u00e4 viimeistely\u00e4 vaille valmiiksi. L\u00e4hdettiin ajaamaan kohti Locknerhausia, jonka l\u00e4hell\u00e4 on iso parkkialue. Paikalle p\u00e4\u00e4si ajaamalla hienoa n\u00e4k\u00f6alatiet\u00e4 Kals Glocknerstrasse, jonka k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 piti maksaa 10 euroa. Se oli kapea serpentiini tie, joka kohosi nopeasti korkeuksiin ja paljasti kauniit maisemat laaksoon.<\/p>\n\n\n\n

\"_7DT4063\"\/<\/figure>\n\n\n\n

Perille p\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n huomasimme olevamme leve\u00e4n laakson alkup\u00e4\u00e4ss\u00e4 ja toisessa p\u00e4\u00e4ss\u00e4 komeili pienen n\u00e4k\u00f6inen Grossglocknerin kolmio. Muutenkin n\u00e4kym\u00e4 oli sellainen, ettei ihan heti saisi k\u00e4sityksen mit\u00e4 meit\u00e4 odotti. Asiasta tiet\u00e4m\u00e4t\u00f6n luulisi homman olevan pikainen p\u00e4iv\u00e4lenkki.<\/p>\n\n\n\n

\"_7DT4067\"\/<\/figure>\n\n\n\n

Kello l\u00e4hestyi puolta ysi\u00e4 kun l\u00e4hdettiin tallustamaan ensimm\u00e4set 300m nousua kohti Luckerh\u00fctteelle, jossa oli tarkoitus sy\u00f6d\u00e4 aamiainen. Maja sijaitsi 2242m korkeudella, eli ylitettiin jo alkuvaiheessa kahden tonnin rajan. Tie oli hiekkainen maantie, joka kiemurteli loivasti pitkin laaksoa ja kulki kosken vieress\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Alkumatkalla, paikkoin oli mekaanisesti interaktiivisia luontoaiheisia tietoiskutauluja. Ilmeisesti t\u00e4\u00e4ll\u00e4 k\u00e4y koululaiset luontopolulla. V\u00e4hitelleen sivilisaatio alkoi j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n alapuolelle, kun tie kohosi yh\u00e4 ylemm\u00e4s. Parissa tien mutkassa olivat n\u00e4k\u00f6alapenkit, jotka oli ketjulla kiinnitetty maahan. Etteiv\u00e4t luonnonilmi\u00f6t veisiv\u00e4t menness\u00e4\u00e4n, tuumattiin. Maja oli jo muutaman mutkan takana.<\/p>\n\n\n\n

Majaan astuttuamme kyselin tarjoilijapapalta, mit\u00e4 aamiaista olisi tarjolla. Englantia kun ei puhunut, sain kuulla vastauksen saksaksi. Sain sellaisen k\u00e4sityksen, ettei keitti\u00f6ll\u00e4 ollut valmista aamiaispakettia, vaan piti pyyt\u00e4\u00e4 itse haluamansa. Ilmaisin haluavani voileiv\u00e4t ja teet\u00e4.
Sitten kun l\u00e4hdin ruokasaliin istumaan Foxin viereen, huomasin ruokalistojen olemassaolon. Pappa tuli samalla k\u00e4ym\u00e4\u00e4n p\u00f6yd\u00e4llemme ottamaan tilauksen. Tilasimme listalta keiton. Pappa varmisti viel\u00e4, ett\u00e4 haluanko edelleen sit\u00e4 voileip\u00e4setti\u00e4. Kyll\u00e4. Ja miss\u00e4 j\u00e4rjestyksess\u00e4. Samaan aikaan.
Siit\u00e4 tuli lopulta aika tuhti aamiainen. Ja hyv\u00e4 niin, kun piti raahata rinkassa ison kasan tavaraa, ettei puhti loppuis kesken. Paikalla oli 4 euron hintainen palvelu, jolla sai omat rinkat nostettua tavarahissilla jonnekkin yl\u00f6s. Eih\u00e4n silloin olisi oikeaa vaellusta, jos joku muu hoitaisi rinkan kantamiset. Mutta kyll\u00e4h\u00e4n moinen voi hyvinkin olla tarpeen, jos menee harrastamaan jotain aktiiviteettia yl\u00e4rinteill\u00e4, esimerkiksi kalliokiipeily\u00e4. Eik\u00e4 ole tarvoitteena vaeltaa oikeaoppisesti.<\/p>\n\n\n\n

\"_7DT4080\"\/<\/figure>\n\n\n\n

Aamiaisen j\u00e4lkeen jatkettiin matkaa. Tie on kaventunut sen verran, ettei majan j\u00e4lkeen en\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4ssyt kulkemaan autolla. Pitk\u00e4\u00e4n emme sit\u00e4 tiet\u00e4 tallustaneet, vaan k\u00e4\u00e4nnyttiin tapaamme mukaan pois ”valtav\u00e4yl\u00e4lt\u00e4” pienelle polulle. Se polku nousi palon nopeammin kuin valtav\u00e4yl\u00e4n polku ja ihmiset\u00a0 muuttuivat enemm\u00e4n ja enemm\u00e4n muurahaisiksi. Polku vei kivikkoon ja lopulta j\u00e4\u00e4tik\u00f6n reunalle.<\/p>\n\n\n\n

\"\"\/<\/figure>\n\n\n\n

Nyt alkoi varsinainen toiminta. Puettiin j\u00e4\u00e4raudat, laitettiin k\u00f6ysi v\u00e4liimme ja l\u00e4hdimme mittailemaan j\u00e4\u00e4tik\u00f6n mahtavuutta. Reitimme kuitenkaan ei kulkenut normaalia reitti\u00e4, joka olisi kulkenut koko j\u00e4\u00e4tik\u00f6n poikki, vaan menimme j\u00e4\u00e4tik\u00f6n reunaa pitkin l\u00e4helle vuoren harjannetta. J\u00e4\u00e4tikk\u00f6 nousi jyrkemm\u00e4ksi, ei voinut k\u00e4vell\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n, kun heng\u00e4styi melkein heti. Pieni\u00e4 p\u00e4tki\u00e4 kerrallaan p\u00e4\u00e4stiin ensimm\u00e4iselle ferrata reitille, joka vei harjanteen yl\u00e4puolelle. Olisi voinut toki jatkaa j\u00e4\u00e4tikk\u00f6\u00e4 pitkin melkein Erzherzog-Johann h\u00fctten alapuolelle ja siit\u00e4 melkein suoraan yl\u00f6s ferrataa pitkin. Mutta olemme saaneet tarpeekseen j\u00e4\u00e4tik\u00f6st\u00e4 ja tietenkin valitsimme kuivan vaihtoehdon. T\u00e4m\u00e4 oli muutenkin suunnitelmissa, ett\u00e4 menomatkalla menn\u00e4\u00e4n isomman matkan harjannetta pitkin ja paluumatkalla koko j\u00e4\u00e4tik\u00f6n poikki. Ferrata-reitti harjanteella oli mukavan monipuolinen ja haasteita t\u00e4ynn\u00e4. Se oli my\u00f6skin aika pitk\u00e4, ett\u00e4 vei mukavasti ajan loppup\u00e4iv\u00e4st\u00e4. Sitten oli viimeinen nousu ja p\u00e4\u00e4sime majan tasanteelle, 3454m. Edellisesta majasta noustiin reilut 1200m.<\/p>\n\n\n\n

\"Grossglockner<\/a><\/figure>\n\n\n\n

Onkohan t\u00e4m\u00e4 maja Euroopan korkeimmalla sijainnilla? Ainakin voi kertoa olevansa oikeassa huussissa yli kolmessa tuhannessa metriss\u00e4. Sinne kun ei viem\u00e4r\u00f6intia voitu vied\u00e4, rakennettiin sinne j\u00e4ttil\u00e4inen biok\u00e4ym\u00e4l\u00e4. T\u00e4ytyy huomioida my\u00f6s se seikka, ettei siell\u00e4 ollut vaeltajille juoksevaa vetta tarjolla. Vett\u00e4 kuskataan ravintolan tarpeisiin tavaravaijerihissilla 10 litran kanistereissa. K\u00e4sidesi olisi ollut kova juttu. Pit\u00e4nee muistaa ottaa se vakiovarusteeksi. Eli luvassa oli toinen y\u00f6 ilman pesuvett\u00e4.
Majalla oli hyvin j\u00e4rjestetty tilat. Eteiseen j\u00e4tettiin sauvat, hakkuut. Rinkatkin piti j\u00e4tt\u00e4\u00e4 eteiseen jos ei ole tarkoitus majoitua. Muuten rinkan sai vied\u00e4 majoitustiloihin. Sitten oli erillinen kuivaushuone, johon vietiin keng\u00e4t, k\u00f6ydet, yms kuvausta kaipaavat v\u00e4lineet. Sielt\u00e4 sai ottaa sl\u00e4b\u00e4ritkin. J\u00e4timme sinne k\u00f6ytemme ja valjaat. Rinkan veimme majoitushuoneeseen, jonka nimi oli Lager III. T\u00e4m\u00e4 oli paljon mukavampi, kun majan majoitustilat on jaettu useisiin huoneisiin. Eik\u00e4 ollut yht\u00e4 isoa salia, johon syntyy isokin h\u00e4lin\u00e4 kun kaikki liikuskelee ja j\u00e4rjestelee tavaroitansa. Meid\u00e4n huoneessa oli makuupaikkoja kahdessa kerroksessa, olikohan 12 paikkaa per kerros. Paikatkin olivat leve\u00e4mm\u00e4t kuin Zugspitsella. Mukavaa.<\/p>\n\n\n\n

\"P7DT4221\"\/<\/figure>\n\n\n\n

Majalla ostettiin siis puolihoidon, eli majoituksen lis\u00e4ksi pakettiin kuului illallinen ja aamiainen. Illallisen aika oli just k\u00e4sill\u00e4, joten siirryttiin ravintolapuolelle odottelemaan. Tarjoilija toi ruokav\u00e4lineet ja sitten unohti olemassaolomme. Tovin odotettuamme k\u00e4vin kysym\u00e4ss\u00e4 tarjoilijalta tilanteen, kun huomattin muilla olevan jo p\u00e4\u00e4ruuat edess\u00e4\u00e4n. Ett\u00e4 olisikohan hyv\u00e4 meid\u00e4nkin saada jotain sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4. Tarjoilija k\u00e4vi katsomassa lapusta tilanteen ja antoi sanattoman merkin, ett\u00e4 tuo ruuat. Kovat on paineet ravintolalla, kun pit\u00e4\u00e4 nopeasti palvella kasan alpinisteja kolmella ruokalajilla. Saatiin kuitenkin keitton eteemme ja sitten p\u00e4\u00e4ruuan. Lammasta, jos oikein tunnistin. Hyv\u00e4\u00e4 se oli. J\u00e4lkk\u00e4riksi kun odotin kovasti jotain strudelia, tuli p\u00f6yd\u00e4lle persikan puolikas ja ananaksen rinkula liemess\u00e4. Eih\u00e4n se k\u00e4ynyt p\u00e4ins\u00e4. K\u00e4vin sitten ostamassa mustaherukkapiirakan kermavaahdolla. N\u00e4in saatiin illan p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen. Ei oltu ulkona pitk\u00e4\u00e4n, vaan mentiin nukkumaan ajoissa.<\/p>\n\n\n\n

\"_7DT4225\"\/<\/figure>\n\n\n\n

Itsell\u00e4ni on sellainen ongelma, ett\u00e4 jos k\u00e4yn liian ajoissa nukkumaan, her\u00e4\u00e4n yleens\u00e4 pirte\u00e4n\u00e4 keskell\u00e4 y\u00f6t\u00e4. Ja niinh\u00e4n se k\u00e4vi nytkin. Hetken kiereskelin patjalla ja p\u00e4\u00e4tin k\u00e4yv\u00e4ni vessassa. Housut jalkaan ja menoks. Vessan j\u00e4lkeen k\u00e4vin hetkeksi pipahtamassa ulkona tasanteella. N\u00e4ky oli shokeraava. Olin ilman silm\u00e4laseja ja silti t\u00e4htitaivaan linnunradan muodot paistoivat kirkkaana. Kauan en paidatta ja sukitta jaksanut olla kylm\u00e4ss\u00e4 tuulessa, vaan menin takaisin pehkuihin. Jossa kiereskelin seuraavan tunnin miettiess\u00e4ni, ett\u00e4 helvetti soikoon, jos missaan t\u00e4ll\u00e4isen harvinaisen tilaisuuden katsella mahtavaa t\u00e4htitaivasta kunnolla. Taas nousin ja t\u00e4ll\u00e4 kerta pukeuduin l\u00e4mpim\u00e4sti, otin mukaan my\u00f6s huovan, otsalampun ja silm\u00e4lasit. Siirryin pime\u00e4lle tasanteelle ja siit\u00e4 kallionkielekkeelle, jossa oli pari penkki\u00e4. J\u00e4in siihen makaamaan huopaan kietoutuneena katsomassa mielet\u00f6nt\u00e4 t\u00e4htitaivasta. Pilvet\u00f6n taivas, ohut ilma ja etenkin valosaasteen t\u00e4ydellinen puute tekiv\u00e4t taikansa. T\u00e4hdet loistivat kirkkaasti ja selke\u00e4sti. Linnunrata oli kuin vesiv\u00e4reill\u00e4 maalattu taivaalle. Upea kokemus! Lopultakin j\u00e4inen tuuli sai minut kiinni huovankin l\u00e4pi, ett\u00e4 oli pakko menn\u00e4 takaisin l\u00e4mpim\u00e4\u00e4n majaan. Unikin tuli kun oli hyv\u00e4 mieli.<\/p>\n\n\n\n

Nyt on aika kruisailla uimaan. Joten jatko-osa tulee illemmalla \ud83d\ude42<\/p>\n\n\n\n

Jatkaa lukemista: Gro\u00dfglocknerin valloitus 30-31.7. Osa 2 >><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"comment_status":"open","ping_status":"open","template":"","categories":[29],"tags":[],"class_list":["post-1288","mark","type-mark","status-publish","hentry","category-2013-alpit","missing-thumbnail"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/dima.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/mark\/1288","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/dima.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/mark"}],"about":[{"href":"https:\/\/dima.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/types\/mark"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/dima.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/dima.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1288"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/dima.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1288"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/dima.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1288"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/dima.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1288"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}