{"id":1182,"date":"2013-07-23T03:20:37","date_gmt":"2013-07-23T00:20:37","guid":{"rendered":"http:\/\/matkalla.dima.fi\/?p=1182"},"modified":"2020-03-02T12:09:57","modified_gmt":"2020-03-02T10:09:57","slug":"alpspitze-osa-1","status":"publish","type":"mark","link":"https:\/\/dima.fi\/blog\/matkamerkki\/alpspitze-osa-1\/","title":{"rendered":"Alpspitze osa 1"},"content":{"rendered":"\n
\"_7DT3023\"\/<\/figure>\n\n\n\n

8.00 kello soi. Fox ampaisi suihkuun. Itse j\u00e4in nauttimaan muutamasta ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isest\u00e4 minuutista kunnes oli pakko noustaa. Menin parvekkeelle nauttimaan raikkaasta ilmasta. Kramer-vuori komeilee auringossa parvekkeen edess\u00e4. Ajattelin, ett\u00e4 on onni kun saa kattohuoneiston, jossa saa ihailla maisemia ilman esteit\u00e4. Pitk\u00e4\u00e4n en j\u00e4\u00e4nyt ihailemaan, vaan rupesin keitti\u00f6ss\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n aamiaisvoileipi\u00e4 edellisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 satunnaispoiminnalla ostetuista aineksista. Mietin viel\u00e4 ev\u00e4sleipien tekemist\u00e4 matkalle, mutta totesin Foxin kanssa, ettei meill\u00e4 kummallakaan yleens\u00e4 ole n\u00e4lk\u00e4\u00e4 reissun aikana. Kunhan sit\u00e4 juomista riitt\u00e4is. Sitten ker\u00e4ttiin nopeasti varusteet kasaan. P\u00e4\u00e4tettiin tyyty\u00e4 minun reppuuni, johon saatiin kevyeet lis\u00e4vaatteet ja osan kiipeilyvarusteista. Kannettaisiin sit\u00e4 vuorotellen. Lis\u00e4ksi itsell\u00e4ni on pikku peilit\u00f6n j\u00e4rkk\u00e4ri, joka on osoittautunut loistavaksi varusteeksi vaelluksissa pienuutensa ja painonsa takia. En edes ottanut muita objektiiveja kuin yht\u00e4 laajakulmaista, mik\u00e4 pikkasen kadutti kun vastaan tuli hienoja, isompaa polttov\u00e4li\u00e4 vaativia kohteita. Fox on varustautunut isommalla j\u00e4rk\u00e4rill\u00e4 ja erillisell\u00e4 videokameralla. Onneksi se videokamera on mukavan pieni. Oli h\u00e4nell\u00e4 hyv\u00e4t perustelut valinnalle, etten ruvenut kummempia ihmettelm\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

\"_7DT3028\"\/<\/figure>\n\n\n\n

Kello oli jo jotain yli yhdeks\u00e4n kun l\u00e4hdimme tallustamaan kohti keskustaa bussipys\u00e4kille. Oltiin kuitenkin tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 bussiaikatauluista, mik\u00e4 sitten kostautui kun pys\u00e4kill\u00e4 huomasimme olevamme kymmenisen minuuttia my\u00f6h\u00e4ss\u00e4. Ja seuraava bussi tulee vasta vajaan tunnin p\u00e4\u00e4st\u00e4. Nice. Ei tarvinut edes mietti\u00e4, kun suuntasimme etsim\u00e4\u00e4n taksin. Yksi l\u00f6ytyi tolpan vierest\u00e4 ja kuskina oli lederhoseneihin pukeutunut mies. Hienosti kurvaten saavuimme viereiseen Hammersbach-kyl\u00e4\u00e4n, l\u00e4ht\u00f6pisteelle. Jossa oli isokin m\u00e4\u00e4r\u00e4 ihmisi\u00e4 menossa vaeltamaan jonnekin, kaikki kulkivat isompaa maantieta pitkin. Me taas oltiin ainoat, jotka k\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t pois tielt\u00e4 mets\u00e4polulle. Huomasin kun useampi ihminen ihmetteli reittivalitamme. Polku vei yl\u00f6s ja syv\u00e4lle mets\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4ht\u00f6korkeutemme oli 787m ja aika oli 9.50. M\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4 on 2628 metriss\u00e4, joten meit\u00e4 odotti parin kilometrin nousu. Tavoitteena oli p\u00e4\u00e4st\u00e4 pois hissilla, joka oli noin 2000 metriss\u00e4. Ei ollut hajuakaan hissienkin aikatauluista. Kun ei ollut netti\u00e4 eik\u00e4 paikat olleet auki kun saavuttiin eilen M\u00fcnchenista.<\/p>\n\n\n\n

\"_7DT3035\"\/<\/figure>\n\n\n\n

Polku oli alusta l\u00e4htien melko jyrkk\u00e4. Alkoi ottamaan p\u00e4\u00e4h\u00e4n isot, maasta ja hirseista tehdyt askelmat, joiden korkeusero oli jopa puolisen metri\u00e4. Tekee kivaa reisille. Joidenkin askelmien kohdalla polku kivasti kiersi askelmat. Mielummin k\u00e4veli jyrkk\u00e4\u00e4 polkua, kuin isoja askelmia. Ei t\u00e4ss\u00e4 j\u00e4ttil\u00e4isi\u00e4 olla. Emme p\u00e4\u00e4sseet viel\u00e4 tuhanteen metriin, kun kantap\u00e4ihin tuli hiertym\u00e4t. Upouudet keng\u00e4t vaativat sis\u00e4\u00e4najaamista, kun saumat eiv\u00e4t viel\u00e4 pehmenneet. Onneksi olen laittanut mukaan Er\u00e4retkeilijan-ensiapupakkauksen mukaan. Ja kas, siin\u00e4 oli rakkolaastarit muiden seassa. N\u00e4ytti toisin aika hepposelta, ettei paljoa luottamusta ollut. Mutta tyhj\u00e4\u00e4 parempi. Matka jatkui, eik\u00e4 se laastari lopulta helpottanut asiaa. Rakko senkus kasvaa ja muistuttaa olemassaolostaan yh\u00e4 enemm\u00e4n ja enemm\u00e4n. Mietin jo luovuttamista. Muttei sellainen k\u00e4y, kun t\u00e4ll\u00e4iselle reissulle on l\u00e4hdetty, niin sellainen vedet\u00e4\u00e4n sitten kunnialla l\u00e4pi. Toisenkin kantap\u00e4\u00e4n rakko rupesi kerj\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n huomiota. Seuraavien satojen metrien nousujen aikana en paljoa miettinyt kuin huutavia rakkoja. Maisemista ei nk\u00e4ynyt, kuin tiivist\u00e4 vuoristomets\u00e4\u00e4. V\u00e4lill\u00e4, kun ylitimme joitakin aukioita, n\u00e4kyiv\u00e4t komeasti ymp\u00e4r\u00f6ivien vuorien sein\u00e4m\u00e4t. Ne oli isot ja jykev\u00e4t. Niit\u00e4 vaan teki mieli katsella pidemp\u00e4\u00e4n. Joskus Foxin kanssa pohdittiin kalliokiipeily\u00e4. Kuulemma harvoin n\u00e4kee jonkun kiipeilev\u00e4n sein\u00e4mill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"_7DT3076\"\/<\/figure>\n\n\n\n

Jano tuli, juomat juotu loppuun. Polku oli edelleen jyrkk\u00e4 ja reidet huusi hallelujaa kuorossa kantap\u00e4iden kanssa. Jo pienikin kivi, joka sattui olemaan keng\u00e4n alla kantap\u00e4\u00e4n kohdalla, aiheutti pient\u00e4 helpotusta. Vilkuilin rannekelloa, ett\u00e4 koskako se Osterfelderkopfin hissiasema tulee vastaan. Oli sinne viel\u00e4 matkaa, eik\u00e4 mets\u00e4n loppua n\u00e4y. Sitten yht\u00e4kki\u00e4 vaan n\u00e4kyi joku pienen hissin asema ja portaat tasanteelle. Mets\u00e4 loppui ja maisemat iskiv\u00e4t p\u00e4in n\u00e4k\u00f6\u00e4. Matka muuttui mielekk\u00e4\u00e4mpi, kun sai ihastella loputtomin vuoria. Oltiinhan me jo yli 1500 metriss\u00e4. Nyt polut olivat hitusen loivempia, eik\u00e4 en\u00e4\u00e4 ottanut pahasti kantap\u00e4ihin. Tai sitten tunto on vaan mennyt niist\u00e4, etten en\u00e4\u00e4 pahemmin valittanut niist\u00e4. Tosin v\u00e4lil\u00e4 kun oli hankala askel, niin pienesti tuntui kantap\u00e4\u00e4ss\u00e4. Mutta niin ne maisemat. Ojoi. Odotin vaan sit\u00e4 hetke\u00e4 kun p\u00e4\u00e4see ylemm\u00e4s ja ylemm\u00e4s huipulle asti. Mutta ei voimat loppuivat jaloista. Rojahdin ruoholle. Fox rapsii minusta kuvia. Parin minsan lev\u00e4hdyksen j\u00e4lkeen rutistettiin loput voimat p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen Osterfelterkoff\u2026 siis, sille yl\u00e4asemalle. Ei sovi n\u00e4m\u00e4 nimet kielelleni.<\/p>\n\n\n\n

\"_7DT3087\"\/<\/figure>\n\n\n\n

Oi sit\u00e4 autuutta kun sain j\u00e4\u00e4tel\u00f6n, kylm\u00e4n kuplaveden ja paikallisten suosimaa apfelsaftschorlea<\/a>. Se on siis periaatteessa hilihapotettua mineraalivett\u00e4 ja omenamehua. Hyv\u00e4\u00e4 se on. Fox kehuu sit\u00e4 erityisen hyv\u00e4ksi vaellusjuomaksi.
K\u00e4ytiin katsomassa, koska viimeinen hissi l\u00e4htee. Kellon tuntiviisari osoitti tasan kuutta ja minuutti viisari osoitti samaa. Parempi kysy\u00e4 kuin ruveta tulkitsemaan kelloa. Selvisi, ett\u00e4 viimeinen hissi l\u00e4hti puoli kuudelta. Ja kello oli jo yli kolme. Pikku hiljaa asennoiduimme tulevamme alas vuorelta k\u00e4vellen. Kunhan ehtisi kyl\u00e4\u00e4n ennen pime\u00e4n tuloa.<\/p>\n\n\n\n

\"_7DT3100\"\/<\/figure>\n\n\n\n

L\u00e4hdimme jatkamaan matkaa kohti huippua. T\u00e4st\u00e4 alkoi varsinainen via ferrata kiipeily osuus huipulle asti. Nyt t\u00e4ytyy lopettaa, sill\u00e4 kello on jo kaksi ja meill\u00e4 her\u00e4tys klo 8.30. Huominen on suhteellisen ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4inen p\u00e4iv\u00e4 ep\u00e4varmojen s\u00e4\u00e4olosuhteiden takia. P\u00e4\u00e4tettiin l\u00e4hte\u00e4 kokeilemaan pienemp\u00e4\u00e4 vuorta, kuten Danielia<\/a>, joka on It\u00e4vallan puolella. Se ei ole kuin 2340 metri\u00e4 korkea ja ylitett\u00e4viss\u00e4 vajaassa kuudessa tunnissa. Ainakin oppaan mukaan.<\/p>\n\n\n\n

Jatkan huomenna tarinointia Alpspitsin valloituksesta. Nyt the end of part one.<\/p>\n\n\n\n

Jatka osaan 2 >><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"comment_status":"open","ping_status":"open","template":"","categories":[29],"tags":[],"class_list":["post-1182","mark","type-mark","status-publish","hentry","category-2013-alpit","missing-thumbnail"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/dima.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/mark\/1182","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/dima.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/mark"}],"about":[{"href":"https:\/\/dima.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/types\/mark"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/dima.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/dima.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1182"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/dima.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1182"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/dima.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1182"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/dima.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1182"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}